Menin eduskuntavaalipäivän jälkeisenä aamuna vuosaarelaiseen kauppakeskukseen ruokaostoksille. Samoilla asioilla oli kaltaisiani eläkeläisiä, perheenäitejä lapsineen, koululaisia välituntiostoksilla. Aika monen ulkonäöstä ja vaatetuksesta saattoi päätellä, että juuret ovat tuhansien kilometrien päässä; Vuosaari on yksi Suomen kansainvälisimpiä lähiöitä. Korit täyttyivät, maksoimme ostoksemme ja jatkoimme omiin puuhiimme. Jäin miettimään, miltä Suomi heidän silmissään nyt näyttää.

Edellisiltana vaalitulosten selvittyä ilmeni, että viidennes äänestäneistä oli antanut äänensä puolueelle, jonka keskeinen vaaliteema oli ”haitallinen maahanmuutto”. Sen mielestä tulevaisuuden ongelmat ratkaistaan työperäistä maahanmuuttoa rajoittamalla, tervetulleiksi toivotetaan vain ”huippuosaajat”. Humanitaarinen maahanmuutto pitäisi peräti lopettaa kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta. Katujengeistä saatiin hyvä mauste pelottelutarinoille. Jopa syy PISA-tulosten heikkenemisestä langetettiin maahanmuuttajalasten harteille.

Tarkat tiedot äänten jakautumisesta vaalipiireittäin osoittavat, että maahanmuuttoa pelätään eniten siellä, missä maahanmuuttajia on vähän tai ei ollenkaan. Maahanmuuton rajoittaminen vaaliaseena ei toiminut esimerkiksi Helsingin vaalipiirissä. Täällä busseja ja takseja kuljettavat maahanmuuttajat. Terveydenhuollossa yhä useampi ammattilainen on ensimmäisen tai toisen polven suomalainen. Päiväkodeissa ja kouluissa kansainvälisyys on itsestäänselvyys. Kun kanssakäyminen on jokapäiväistä, nurjamielinenkin alkuasukas rauhoittuu.

Suomeen muuttaneen työllistyminen on monesti vaikeaa. Tilastojen perusteella voidaan väittää, että maahanmuuttajat syövät veroeurojamme toimeentulo- ja asumistuen muodossa. Myös väite sosiaalituella elämisen helppoudesta näyttää uponneen hyvin äänestäjiin. Työllistämisessä ja kotoutumisessa on kova työ ja paljon opittavaa, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Maassa, jossa lemmikkikoiria hankitaan vuosittain enemmän kuin vauvoja, tarvitaan uusia ihmisiä tulevaisuuden töitä tekemään.

Suomalaistenkin esi-isät olivat maahanmuuttajia. Kansat on vaeltaneet aina, myös me suomalaiset. 150 vuotta sitten alkoi Amerikan-siirtolaisuus, jonka aikana yhteensä 400 000 suomalaista matkasi parempien elinolojen perässä Atlantin yli. 1960-luvulla 300 000 suomalaista pakeni maaseudun rakennemuutosta Ruotsiin. En finne igen -otsikko toistui ruotsalaislehtien rötösuutisissa silloin. Nykyään monet heidän jälkeläisistään ovat päässeet pitkälle ruotsalaisessa yhteiskunnassa, ja ruotsinsuomalaisuudesta ollaan ylpeitä.

Vaaliteemat ja sloganit ovat vain sanoja. Arki näyttää, miten pitkälle ne ohjaavat maamme kehitystä. Todellisuus voi viedä omalla voimallaan entistä avoimempaan Suomeen. Vuosaaren lukion uusien ylioppilaiden luettelot ovat mielenkiintoista luettavaa. Viime vuosina uusista ylioppilaista noin kolmanneksella on ollut nimi, josta ei oikein tiedä, miten se äännetään.

Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.