Suomi päätti vuonna 2012 ostaa Yhdysvalloista 70 JASSM-risteilyohjusta. Hintaa Hornet-hävittäjistä laukaistaville ohjuksille kertyy 185 miljoonaa euroa. Näillä risteilyohjuksilla ei ole juurikaan
puolustuksellista käyttöä, vaan kyseessä on nimenomaan hyökkäyksellinen asejärjestelmä. Ohjusten hankkiminen liittynee vain halukkuuteen olla tulevaisuudessa mukana USA:n ja Naton operaatioissa maailmalla. Libyan sodan aikana eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä toiminut Alexander Stubbhan piti jälkikäteen virheenä jättäytyä pois sodan ilmaoperaatiosta. Silloisella aseistuksella torjuntahävittäjiksi hankituilla Horneteilla ei tosin olisi ollut sodassa mitään virkaa – mutta nyt niitä varustetaan kiivaasti myös tässä suhteessa Nato-yhteensopiviksi, hyökkäyskäyttöön.
Kun USA Trumpin johdolla päätti kostaa Syyrian hallitukselle sen väitetyn kaasuiskun, kohteeksi otettiin Shayaratin sotilaslentokenttä. USA ampui tukikohtaan kaikkiaan 59 Tomahawk-risteilyohjusta. Siis yhteen iskuun käytettiin lähes sama määrä risteilyohjuksia kuin Suomella tulee olemaan. Tästä huolimatta Syyrian armeijan koneet nousivat kentältä vain muutaman tunnin kuluttua iskusta.
Minkähän ilmatorjuntabunkkerin, sotilaslentokentän tai -tukikohdan Suomi on sodan syttyessä suunnitellut lamauttavansa useiksi tunneiksi? Olisiko risteilyohjuksiin käytetyt 185 miljoonaa kannattanut sijoittaa vaikkapa diplomatiaan tai kehitysyhteistyöhön?
Ehkä Suomen puolustusvoimien pitäisi keskittyä vain nimensä mukaisiin tehtäviin perinteisen rauhanturvaamisen rinnalla. Se tulee myös halvemmaksi meille veronmaksajille. Eiköhän haudata sotakirveet lopullisesti.
Teksti Teemu Matinpuro