Venäjä lakkauttamassa ihmisoikeusjärjestö Memorialia

Kahdeksantena päivänä marraskuuta 2021 Venäjän pääsyyttäjänvirasto pani alulle historiasta tiedottavan hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeusjärjestö Meždunarodnyi Memorialin lakkauttamisen.
Järjestö syntyi lähes 33 vuotta sitten tutkimaan ja tiedottamaan Stalinin vainoista, ja se on Venäjän vanhin aito kansalaisjärjestö. Myös moskovalainen Ihmisoikeuskeskus Memorial on lakkauttamisen kohteena. Järjestöjä syytetään ulkomaisia agentteja koskevien lakien törkeästä rikkomisesta. Ihmisoikeuskeskus Memorial julistettiin agentiksi vuonna 2014, kansainvälinen Memorial kaksi vuotta myöhemmin.

Ulkomaisia agentteja koskevan lain (13.7.2012) mukaan ulkomaiseksi agentiksi luetaan venäläinen ei-kaupallinen järjestö, joka saa rahaa tai muita varoja toiselta valtiolta, niiden valtioelimiltä, kansainvälisiltä tai ulkomaisilta järjestöiltä (esimerkiksi YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco), ulkomaan kansalaisilta (esimerkiksi venäläisiltä tai entisten neuvostotasavaltojen kansalaisilta) tai heidän valtuuttamiltaan henkilöiltä mukaan lukien Venäjän kansalaiset ja juridiset henkilöt, jotka saavat rahaa tai omaisuutta mainituilta tahoilta – ja joka edistää ulkomaisten rahoittajien etuja osallistuen poliittiseen toimintaan Venäjän alueella. Luettelo on kattava ja sopivan tulkinnanvarainen muun muassa poliittisen toiminnan määrittelyn osalta.

Venäjän vanhimpien ihmisoikeusjärjestöjen lakkauttamista perustellaan sillä, että ne ovat ”säännöllisesti jättäneet noudattamatta velvoitteita, jotka niille on määrätty ulkomaiseksi agentiksi julistamisen yhteydessä”: joka julkaisussa pitää ilmoittaa, että se on ulkomaisen agentin tekemä. Perusteena on käytetty muun muassa jo ennen lain hyväksymistä vuonna 2012 julkaistuja internetsivuja.

Ihmisoikeuskeskus Memorialin juristi Tatjana Gluškova. Kuva: Anna Artemyeva

Ihmisoikeuskeskus Memorialin juristi Tatjana Gluškova pitää syytöksiä mielettöminä:
”Syyttäjänvirasto pitää rikkomuksina merkinnän puuttumista nettijulkaisuista ja kirjoista, jotka olivat osastollamme kirjamessuilla vuonna 2019, vaikka järjestöt ovat jo maksaneet tapausten johdosta 300–500 000 ruplaa sakkoja. Agenttilain ‘törkeä rikkominen’ on ainoa syy, joka esitetään Memorialin kieltämiselle. Rangaistus on absurdi, se ei ole missään suhteessa ‘rikkomukseen’, vaikkemme nyt välittäisi siitä, että itse laki ulkomaisista agenteista on oikeuden vastainen ja syrjivä.”

Ihmisoikeuskeskus Memorialia syytetään edellä mainitun merkinnän puuttumisen lisäksi siitä, että se ”kiistää faktat, jotka on todettu lain voiman saaneilla päätöksillä” ja ”levittää näkemystä terrori- ja äärijärjestöihin osallistumisen hyväksyttävyydesta”. Uhkaavilla sanoilla viitataan luetteloon poliittisista vangeista, jota Memorial on ylläpitänyt vuodesta 2008. Näkemys, että joku on aiheetta tuomittu osallistumisesta terrorismiin, samastetaan siis terrorismipropagandaan. Kuitenkin jokaiseen tietoon poliittisesta vangista liittyy huomautus, että ”pitäminen poliittisena vankina tai vainottuna ei osoita Memorialin yhtymistä henkilön näkemyksiin ja sanoihin, ei myöskään hänen tekojensa tai mielipiteittensä hyväksymistä”.

Olen saanut kokemusta näistä terrorismileimoista toimiessani vuosina 2003–2007 Venäjä–Tšetšenia-ystävyysseurassa, jossa oli myös tietotoimisto. Siinä oli tšetšeenejä, ingušialaisia ja ihmisiä Nižni Novgorodista, ja meidän sallittiin työskennellä, kunnes otimme kantaa panttivankidraamoihin, joissa menehtyi sekä terroristeja että panttivankeja. Ystävyysseura julistettiin terroristijärjestöksi vuonna 2007 muodollisena syynä Pravo-zaštšita-lehdessä julkaistut tekstit ja saamamme apurahat, jotka tulkittiin liikevoitoksi.

Jo tuolloin oli selvää, ettei kieltäminen lopu meihin, mutta Memorialin lakkauttaminen on kyynisyydessään äärimmäinen toimi. Ihmisoikeuskeskus Memorialin työntekijät ovat puolustaneet siviilejä Pohjois-Kaukasian konflikteissa. Murhatut toimittajat ja ihmisoikeustoimijat Natalia Estemirova (kuoli vuonna 2009 – murhaajia ei ole selvitetty) ja Anna Politkovskaja (kuoli vuonna 2006) liittyivät Memorialiin vähintään henkisesti. Epäilenkin, että eräs syy kieltohankkeeseen on Memorialin aktiivinen rooli, kun Beslanin panttivankitragedian uhreille haettiin oikeutta ja korvauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja Venäjä tuomittiin lähes kolmen miljoonan euron korvauksiin.

Juristi Tatjana Gluškova ei kytke Memorialin tämänhetkistä vainoamista Beslanin panttivankidraamaan.
”Venäjällä on käynnissä kansalaisyhteiskunnan suunnitelmallinen puhdistus, maan tasalle painetaan kaikki, jotka uskaltavat kritisoida vallanpitäjiä julkisesti. Oli ennakoitavissa, että Memorial on yksi ensimmäisistä maalitauluista. Olemme odottaneet jotain tällaista viimeistään kesästä asti. Mitä tulee seuraavaksi? Miten pitkälle valtio menee pyrkimyksessään tukkia suu kaikilta liian epälojaaleilta? Saamme tietää sen pian…”

Teksti: Oksana Tšelyševa

Toimittaen suomentanut: Kirsti Era
Kuvat: Alexander Andrievich