Aseistakieltäytyjäliiton konkarin Kaj Ranisen ja Esa Noresvuon siirryttyä sivuun järjestön muonavahvuudesta on toimistolla uusi ”miehitys”. Jussi Koiranen aloitti työt Aseistakieltäytyjäliiton järjestötyöntekijänä tämän vuoden elokuussa. Häntä ennen mukaan tuli järjestökoordinaattori Aku Kervinen toukokuussa 2020.

Jussi Koirasella on vahva järjestökokemus ja hän kertoo rakastavansa uuden oppimista ja opiskelua.

”Olen työskennellyt palkattuna työntekijänä muun muassa Punaisen Ristin Vaasan-osastossa, Pohjanmaan Yhdistykset ry:ssä sekä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten hallinnoimassa Kumaja-hankkeessa, joka liittyi sote-uudistuksen järjestöosallisuuteen. Punaisella Ristillä suoritin myös siviilipalvelukseni. Vapaaehtoishommia olen tehnyt muun muassa ympäristöjärjestöissä, opiskelijayhdistyksissä ja lukuisilla leffafestareilla. Olen suorittanut töiden ohessa ammattimaisen varainhankinnan erikoisammattitutkinnon. Yliopistolla olen opiskellut pääaineena kauppatieteitä lukuisilla sivuaineilla höystettynä.”

Aseistakieltäytyjäliitto on ollut Koiraselle läheinen sivariajoista lähtien.

”Haluaisin nähdä yhdistyksen toiminnan kasvavan. Siihen liittyen odotan pääseväni hyödyntämään varainhankinnan tutkintoani.”

Koiranen haluaisi nähdä Suomessa konkreettista, myönteistä ja arkista rauhantyötä.

”Rauha on iloinen asia. Ja vaikka se on myös hyvin vakava asia, sen ei tarvitse olla abstraktia. Sodanvastustajien ja aseistakieltäytyjien tunnuslause on, että työskennellään sodan syiden poistamiseksi. Suomen sisällä se tarkoittaa vaikkapa eriarvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumista, pahoinvoinnin vähentämistä ja onnellisen elämän rakentamista.”

Jussi Koiraselle eivät muut rauhanjärjestöt AKL:ää lukuun ottamatta ole vielä kovin tuttuja. Hän kertoo kuitenkin jo ilolla – ja kuulemma vähän kauhullakin – huomanneensa, miten monen tärkeän asian kanssa Aseistakieltäytyjäliitto ja hänen edeltäjänsä ovat työskennelleet.

Koiranen arvelee, että lyhyemmällä aikavälillä Suomi siirtyy jonkinlaiseen tasa-arvoiseen vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen. Se tuntuisi loogiselta tavalta kehittää asepalvelusta.

”Keskustelu asevelvollisuusjärjestelmän tasa-arvokysymysten ympärillä käy aktiivisena. Mikäli naisetkin kutsuttaisiin, niin näen realistisena, että järjestelmästä tulisi vapaaehtoinen myös miehille sen sijaan, että ase- ja siviilipalveluskapasiteetti tuplattaisiin naisia varten. Toiveeni ja utopiani on, että Suomi voisi luopua asevelvollisuusjärjestelmästä ja koko armeijasta. Se ei mielestäni ole mahdoton asia elinaikanani. Toisaalta pelkään, mitä niukkuutta ilmastonmuutos tuo tullessaan. Nykyiset valtiot ja armeijat saattavat sortua ja korvautua jollain pahemmilla väkivallan ja kurin järjestelmillä.”

Koirasen vinkki arjen rauhanteoksi on ytimekäs: Kysy ja kuuntele!

”Kysely ja kuuntelu ovat kaksi erittäin vahvaa työkalua yhteisymmärryksen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen. Yhteisymmärrys ja yhteisöllisyys taas johtavat rauhaan ja voivat purkaa jännitteitä, jopa konflikteja. Silti molemmat työkalut tai toinen niistä tuppaa arjessa jäämään käyttämättä tai yksinkertaisesti unohtuu.”

Entä mikä innostaa Jussi Koirasta vapaa-ajalla?

”Lukeminen on minulle rakas harrastus, joka johdattaa uusiin oivalluksiin, maailmoihin ja maailmankuviin. Olen tänä vuonna osallistunut ilmastolukupiiriin. Vaikka se on herättänyt monenlaista huolta ja ahdistusta, se on samalla ollut voimanlähde. Olen huomannut, miten huonosti tunnen Suomen luontoa, mutta olen oppinut siitä valtavasti.”

Solidaarisuuskalenterin houkuttelema Kervinen

Aku Kervinen meni Aseistakieltäytyjäliittoon järjestökoordinaattoriksi keskellä pysähtyneintä koronakevättä toukokuussa 2020. Sitä ennen hän oli ollut vuodesta 2017 Antimilitaristi-lehden päätoimittajana.

”Jaamme useimmat vastuullemme lankeavat tehtävät toimiston työntekijöiden kesken tapauskohtaisesti. Annamme neuvontaa esimerkiksi sivareille, totaalikieltäytyjille, reservinkieltäytyjille ja vapautusta palveluksesta hakeville puhelimitse, sähköpostitse ja somessa. Olemme liiton hallituksen ja aktiivien tukena muun muassa tapahtumien järjestämisessä, hallinnon pyörittämisessä, tiedottamisessa ja päättäjien lobbaamisessa. Omassa roolissani verrattuna Jussiin korostuu päävastuu liiton puhelinpäivystyksestä sekä Tampereen ja muun pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen paikallistoiminnan koordinointi.”

Koulutukseltaan Kervinen on viittomakielen tulkki ja tehnyt niitä töitä pätkissä muutamia vuosia.

”Lisäksi olen ollut puhelinmyyjänä, feissarina, sanomalehdenjakajana, henkilökohtaisena avustajana sekä lasten- ja nuortenohjaajana.”

Hän toivoo Suomessa tehtävän ennen kaikkea monipuolista rauhantyötä: ”Monen näköiselle toiminnalle vaikuttamisen eri tasoilla on sekä tilaa että tilausta, vankilaselleistä vallan kammareihin.”

Aku Kervisen ensi kosketus Rauhanpuolustajiin tapahtui Solidaarisuuskalenterin välityksellä, joka on ollut hänen ”arkensa selkäranka vuodesta 2014”. Sittemmin Kervinen liittyi järjestön jäseneksi.

”Kyllä tässä on pulut tulleet tutuiksi siinä missä muutkin rauhankyyhkyt!”

Kervinen kertoo, että eri rauhanjärjestöjen keskustoimistojen välillä yhteydet ovat kunnossa.

”Yhteistyö on mielestäni jo varsin hyvällä tolalla. Ehkä lattiatasolla eri puolella Suomea voitaisiin saada vielä paljon enemmän aikaan, jos eri rauhanjärjestöjen paikallistoimijoita autettaisiin löytämään toisensa ja järjestämään toimintaa yhdessä?”

Kervinen sanoo, että jos asevelvollisuus ylipäätään säilyy Suomessa, on hänen mielestään tosiasiassa vapaaehtoisuuteen perustuva asevelvollisuus Ruotsin ja Norjan malliin ainoa mielekäs vaihtoehto.

”Nykyisen, sukupuolia eri tavoin kohtelevan asevelvollisuuden uskottavuus murenee kovaa vauhtia erityisesti nuorimmissa ikäluokissa, eikä edes armeija ole halukas laajentamaan ’yleistä’ asevelvollisuutta naisiin.”

Haastattelun hetkellä 4.10. vietettiin kansainvälistä korvapuustipäivää. Tästä innoittuneena Aku Kervinen kannustaa arjen rauhantekona leipomaan pullaa ja tarjoamaan sitä toisille.

Kervisellä ei tämänhetkisessä elämäntilanteessaan ole vapaa-ajanvietto-ongelmia.

”Intoa ja potkua – sekä kuvaannollisesti että silloin tällöin myös kirjaimellisesti – tarjoaa ainakin eräs yksivuotias tarmokas ihmisenalku, joka asettui meille viime vuonna ja aikoo ilmeisesti majailla vielä vähintään ensi vuosikymmenen loppupuolelle.”

Teksti: Anu Harju
Kuva: Susanna Falenius