Työpaikkojen rauhantoimikunta: Työllistetään ja kehitetään

Valtiovarainministeriö julkaisi äskettäin raportin Suomen talouden näkymistä sekä menneestä ja tulevasta kehityksestä*. Raportissa todetaan, että Suomessa työn tuottavuus jää jälkeen vertailumaista. Työllisyys on merkittävästi matalampaa ja investoinnit alhaisella tasolla. Kirjoittajat ovat sitä mieltä, ettei nopeaa kasvua ole odotettavissa ilman talouden uudistuksia. Tilannetta korjaava politiikka ja yksityiskohdat jäävät muiden selvitettäväksi ja vastuulle.

Espooseen yltävä metro on hyvän matkaa pidentymässä 14 kilometristä 21 kilometriin aina Matinkylään ja Kivenlahteen asti vuonna 2023. Tämä Espoon ulkorajoille yltävä joukkoliikennemuoto on vasta käyttöaikansa alussa ja esimerkki julkisista investoinneista, joita muun muassa kasvukeskuksiin ollaan tekemässä. Teollisia investointejakin toteutuu yllättäen jopa metsäteollisuudessa, mutta vielä enemmän energiateollisuudessa. Tuotantorakenne on ajan mittaan muuttunut teollisen tuotannon osuuden vähentyessä ja palveluiden osuuden lisääntyessä. Ohjelmistojen ja henkilöstön osaamiseen suuntautuvat panostukset eivät kuitenkaan näy kiinteinä investointeina, vaikka suuri käyttäjäjoukko viettääkin pitkiä sessioita virtuaalitodellisuuden kiehtovassa maailmassa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetyt panostukset ovat olleet jo pitkään Suomessa suhteellisesti liian vähäisiä. Hallitus on linjannut, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olisivat neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on erittäin kannatettava tavoite.

Työttömyysasteen alentamisesta ja työllisten osuuden kasvattamisesta käydään jatkuvasti kiihkeää keskustelua. Eräs mielipiteensä sanoiksi pukeva oli sitä mieltä, ettei työllistämisen erilaisilla keinoilla ole tarpeeksi vaikuttavuutta, ja mahdollisuus työllistää esimerkiksi osatyökykyisiä on nykyisin taloudellisesti mahdotonta eikä kysyntää tällaiselle ole. Joku syyttää työllistymislukujen muutoksia tilastoharhaksi. On monenlaisia tapoja työllistää osatyökykyisiä, ja toimijoitakin alalla on useita. Onkin hyvä, että myös valtio yrittää saada tuetuksi tätä toimintaa, jossa suuresta 600 000 ihmisen joukosta pitäisi saada ainakin osa työelämään ja työhön kiinnitetyksi. Työllisyysasteen nousuun vaikuttavat toimet ovat hyvin versomassa päätösten seurauksena.

Viime vuonna poikkeuksellinen aika muovasi työelämää ankaralla kädellä. Työehtosopimusneuvottelut olivat varsinkin julkisella sektorilla poikkeuksellisen pitkät ja vaikeat. Ay-liikkeen tavoitteena oli saavuttaa yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin vakauttava ja ennustettava sopimuskausi sekä ostovoimaa turvaava kohtuullinen palkkakehitys samalla tukien taloudellista toimeliaisuutta ja kysyntää. Samalla tapaa työehtosopimukset ovat aikaisemminkin rakentaneet yhteiskunnan toiminnalle välttämättömät ennustettavat ja suotuisat olosuhteet. Metsäteollisuuden yhdessä vesassa virinnyt halu luopua kaikesta neuvottelusta ja sopimisesta on kolhaissut tätä vankkaa perustusta.

Sanotaan, että Suomi ei kilpaile muita maita vastaan työn hinnalla vaan muilla tekijöillä. Kun kieltäydytään neuvotteluista ja keskusteluista, muodostuu kuva hyvin autoritaarisesta ja jäykästä hallinnosta. Tällä tavalla ei paikallisen sopimisen kannusteita saavuteta.

Viisautta tästä yrityksestä kyllä puuttuu. En tiedä, minkälainen viisaus kätkeytyy biopolttoaineiden valmistamisen yhteydessä siihen, että Brassica carinata -öljykasvin kuljettaminen 12 000 kilometrin päästä kannattaa ja on kestävän kehityksen mukaista.

Paikallista sopimista on säädelty aina työehtosopimusjärjestelmissä, jotka ovat toimineet menestyneesti sekä palkkakehityksen että hyvinvoinnin solidaarisena ja tasa-arvoa edistävinä, kaikkia hyödyntävinä ohjaajina. Työehtosopimukset ovat kehittäneet työelämää ja toimineet samalla laatua nostavana kilpailutekijänä. Vakaan taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen kehityksen myötä yhteisesti määritellyllä sopimusjärjestelmällä voidaan taata myönteinen kehitys myös poikkeuksellisen ajan jälkeen.

VM:n raportti nostaa hyvin esiin suomalaisen sopimisen kulttuurin merkityksen. Korona-aikana Suomi käytti vahvuuttaan ja poikkeustilanteeseen reagoitiin nopeasti ja joustavasti. Etätyö otettiin käyttöön niissä töissä, joissa se oli mahdollista. Tätä pitäisikin kokeilla myös työhyvinvointia ja jaksamista tukevana vaihtoehtona kaikkialla – ainakin tilapäisesti silloin tällöin. Ihmiset ovat valmiita myös kehittämään osaamistaan työuran aikana. Tähän pitäisi saada aikaan vahvempi käytäntö, joka kytkee työnantajat mukaan pysyvästi vuosittain laadittavaan henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaan. Rajoja koulutukselle ei pidä pystyttää eikä jättää sitä pelkästään yksilön vastuulle. On siis syytä seuloa onnistumiset ja ottaa ne osaksi arkea niin koulutuksessa kuin työelämässäkin, kuten raportin kirjoittajat esittävät.

Teksti: Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.

* Markku Stenborg, Ilari Ahola, Olli Palmén ja Jenni Pääkkönen: Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa: Lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut, VM 2021.