”Toimikunnan (yksi perustajajäsen) ja Rauhanpuolustajien aktiivi vuosikymmenien ajan Sorjo Saarinen on poistunut joukostamme 7.11.2023.” Näin alkoi saamani viesti, jonka toimitti toinen pitkäaikainen ”raksalainen” rauhanaktiivi, Piiraisen Matti. Kukapa muukaan, huomasin ajattelevani. Viesti pysäytti minut pohtimaan myös Työpaikkojen rauhantoimikunnan historiaa, ja tulevaisuuttakin.
Sorjo Saarinen valittiin Työpaikkojen rauhantoimikunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi vuonna 1974, kuusi vuotta ennen syntymääni. Perustamistilaisuudessa Vanhalla ylioppilastalolla 19.1.1974 oli paikalla noin 500 ammattiyhdistys- ja solidaarisuusliikkeen aktiivia. Tuolloin toiminta määriteltiin siten, että sen tulee olla avointa kaikille, jotka haluavat toimia rauhan, aseistariisunnan ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta.
Sain mahdollisuuden vuonna 2014 kuulla Sorjo Saarisen muistelua ja keskustella hänen näkemyksistään menneistä toimintavuosista ja kokemuksista. Hän kertoi muun muassa
Vietnamin sodan ja Chilen sotilasvallankaappauksen aktivoineen ihmisiä mukaan solidaarisuustempauksiin ja toimimaan rauhan puolesta. Keskustelusta jäi kuitenkin selvimmin itselleni mieleen hänen suhtautumisensa rauhantyöhön ja solidaarisuuteen – tai pitäisikö sanoa suhtautumattomuutensa, se kun vaikutti olevan osa arkea. Samoin kuin se, että rauhantyössä merkitystä ei ole ihmisen taustoilla, vaan mukana olemisella.
Vuonna 2024 tulee kuluneeksi 50 vuotta Työpaikkojen rauhantoimikunnan perustamiskokouksesta. Maailma, työn tekemisen kulttuuri ja konkreettisesti myös työpaikat, olivat hyvin erilaiset perustamisen aikaan. On kuitenkin hyvä huomata yhtäläisyyksiä toiminnassa edelleen olevan, kuten toiminnan perusperiaate yhteistyöstä rauhan puolesta ammatti- tai puoluetaustasta riippumatta. Yhteinen tekeminen ja ihmisten kohtaaminen olivat monessa Sorjon esimerkissä toiminnan keskiössä. Ihmisten väliset kohtaamiset ovat edelleen Työpaikkojen rauhantoimikunnan toiminnassa merkittävin tekijä ja rikkaus, sillä jokaisessa keskustelussa piilee uuden ajattelun siemen.
Pirstaloitunut työelämä, vähentynyt ihmisten välinen todellinen kohtaaminen ja maailman tämänhetkinen tilanne ovat haastaneet myös Työpaikkojen rauhantoimikuntaa. Väistämättä on mietittävä, minkälaista on tulevaisuuden toiminta. Myös järjestöjen kentällä on tapahtunut muutoksia, ne ovat ammatillistuneet, ja aktiivien määrä on vähentynyt. Ammatillistuminen on osittain väistämätöntä huomioitaessa järjestöille asetetut vaatimukset, esimerkiksi rahoitusten hakemisessa. Vaikka se tuo varmasti sisällöllistä laatua toimintaan, on kuitenkin myönnettävä ammatillistumisen vievän aktiiveja kauemmaksi toiminnasta.
Matin viestin luettuani ajatukseni kulkeutuivat Sorjo Saarisen lisäksi lukuisiin muihin nykyisiin ja entisiin Rauhanpuolustajien tai Työpaikkojen rauhantoimikunnan aktiiveihin. Viesti nosti mieleeni lukuisia kohtaamisia, joista tunnen suurta kiitollisuutta. Kiitollisuutta heidän antamastaan ajasta keskusteluihin. ”On tunnettava historia hyvin voidakseen ymmärtää nykyisyyttä ja vaikuttaa tulevaisuuteen”, muistutti historianopettajani kouluaikoinani.
Teksti: Tanja Pelttari
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.
