Tottelemattomuus­akatemia: Hetken tie on kevyt kulkea

Tottelemattomuus­akatemia: Hetken tie on kevyt kulkea

Tottelemattomuusakatemian toisen vuosikurssin loppuleirillä viihdyttiin ja parannettiin maailmaa vanhassa kesäsiirtolassa.

 

Erityisen kesäisenä toukokuun viikonloppuna Tottelemattomuusakatemian lukuvuosi päättyy. Olemme koolla ihanissa järvimaisemissa Sastamalassa. Mukaan on kutsuttu väkeä myös edelliseltä vuosikurssilta. Meitä on yhteensä vajaa kolmisenkymmentä nuorempaa ja vanhempaa maailmanparantajaa.

Me opintojen tutorit olemme erityisen ylpeitä siitä, että viime vuoden tottelemattomat alustavat ansiokkaasti omista erityisaloistaan. Yksi kertoo metsäliikkeestä, toinen karjalaisaktivismista ja kolmas journalismin ja aktivismin risteämisestä.

Saunomisen ja uimisen lisäksi virkistäydytään nyrkkeillen, pelaten mölkkyä, petankkia ja rantalentistä ja tietenkin loputtomasti keskustellen. Ruumita ravitaan Paulin ja Annin taikomilla vegaanisilla herkkuaterioilla.

Aktiivisesti Zoomissa tapaava lukupiiri kokoontuu iltahämärässä rannassa ja debatoi Liv Strömquistin sarjakuvan innoittamana feminismistä ja muista tärkeistä asioista.

Tietää olevansa milleniaalien kanssa iltanuotiolla, kun yhteislauluna lauletaan Frontside Ollie ja sitten joku Pikku G:n kappale, josta x-sukupolven edustaja ei ole ikinä tainnut kuullakaan.

Viimeisenä päivänä käydään läpi kaikkia mahdollisia mieleen tulevia yhteisöjä ja toimintamahdollisuuksia Suomessa. Koko lukuvuoden tavoitteena on ollut tukea nuoria löytämään omia vaikuttamisen tapoja ja itselleen sopivia yhteisöjä.

Tulevaisuustyöpajassa listataan ”uusia kokeiluja” (esimerkiksi kampanjoiden suunnittelu ja toteutus, julkinen puhuminen ja kirjoittaminen, uudet asumisen ja työn muodot), ”hyviä epämukavuuksia” (esimerkiksi jännittäminen, etuoikeuksiensa kohtaaminen, uuden äärellä oleminen) ja ”kestäviä intohimoja” (esimerkiksi jatkuva oppiminen, yhteisöjen ylläpito ja BAILAAMINEN).

Haku uudelle vuosikurssille on auki. Lähetä hakemus:
hanna.niittymaki@gmail.com juhannukseen mennessä.

Teksti: Hanna Niittymäki
Kuvat: Miro Johansson