Tottelemattomuus­akatemia: Eläköön Palestiina

29.11. vietettiin YK:n Palestiina-solidaarisuuspäivää. Osallistuin tapahtumaan, joka ei jättänyt silmäkulmiani kuiviksi. Siellä oli paljon puheita, paljon musiikkia, paljon laulua, paljon dabke-tanssia. Mukana oli palestiinalaisia lapsia, palestiinalaisia teinejä, palestiinalaisia aikuisia ja palestiinalaisia vanhuksia. Joten Israel, minulla on sinulle muutama sana. Palestiina on ja pysyy. Palestiinalaiset isovanhemmat kertovat Palestiinasta lapsilleen ja lapsenlapsilleen. He syövät palestiinalaista ruokaa, laulavat palestiinalaisia lauluja. He palaavat koteihinsa huolimatta siitä, mitä teet. Ottomaanien ja brittien aikana, ennen sinua Israel, oli olemassa palestiinalainen punta ja posti ja kadut täynnä palestiinalaisia ihmisiä.

Vaikka sinun armeijasi tulee panssarivaunulla vastaan lapsia, joilla on aseenaan pelkkiä kiviä. Vaikka sinä tapat aseettomia siviilejä, palestiinalaiset tulevat takaisin. Vaikka Gaza on kuin avovankila, palestiinalaiset tulevat takaisin. He osaavat vastarinnan, jota ovat harjoittaneet yli 70 vuotta ja tulevat harjoittamaan seuraavat 700 vuotta, jos tarvitaan.

Minun palestiinalaiset ystäväni arvostavat meidän muiden panosta, joten siksi olen täällä. Palestiinalaiset pärjäävät, mutta kansainvälinen solidaarisuus on mahtava asia. Nelson Mandelalle oli tuonut toivoa, kun muut olivat protestoineet Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan hänen ollessaan vankilassa. Osoitetaan siis me ei-palestiinalaiset solidaarisuutta palestiinalaisille. Osallistutaan BDS-kampanjaan. Lopetetaan asekauppa Israelin kanssa. Luetaan palestiinalaisia tarinoita, kirjoja ja runoja, kuten Mahmud Darwishin.

Omistan tämän kirjoituksen palestiinalaisille ystävilleni. Kiitän jokaisesta ystävällisestä sanasta, maqluba-annoksesta ja kaikesta uudesta, jonka olen oppinut. Muistelen lämmöllä sinua, jonka vasta tapasin, ja joka kutsuit minua heti ystäväksi, kun kuulit Palestiina-aktivismistani. Toinen palestiinalainen ystäväni sanoi minulle, että olen ”a gift from God”, mutta, rakas ystäväni, en ole koskaan kertonut sinulle, miten paljon minä sinua ihailen. Sinä olet niin vahva. Sinä nouset, ja nouset, ja nouset. Koska sinun on pakko. Ihailen teitä kaikkia. Toivottavasti näemme pian!

Teksti: Marjo Niemi