Syksy Räsänen puhui Hiroshima-päivänä 6.8.2022 Tikkurilassa Vantaan Rauhanpuolustajien järjestämässä tapahtumassa.
Heinäkuussa 1955, noin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Hiroshima ja Nagasaki tuhottiin ydinpommeilla, filosofi ja aktivisti Bertrand Russell julkaisi manifestin ydinaseista. Suurin osa manifestin allekirjoittajista oli fyysikoita, tunnetuimpana Albert Einstein. Yksi manifestin muistettavimpia kohtia on tämä:
Esitämme teille kysymyksen, ankaran, kammottavan, väistämättömän kysymyksen: lopetammeko ihmislajin, vai lopettaako ihmiskunta sodan?
Huhtikuussa 2022, vajaat 77 vuotta Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamisen jälkeen, Suomen pääministeri Sanna Marin totesi, että sotilasliitto Naton pelote perustuu viime kädessä ydinaseisiin. Tämä ei ollut kannanotto Natoa vastaan, vaan ydinaseiden puolesta. Marin sanoi, että voi olla tarpeen tuoda ydinaseita Suomen maaperälle. Siihen, että ydinaseilla uhataan tappaa miljoonia ihmisiä, Marin viittasi termillä ”ydinasesuoja”.
Ydinaseet ovat normalisoituneet jo kauan. Vaadittiin Venäjän hyökkäys Ukrainaan, että Suomessa lopetettiin yhteistyö Venäjän ydinaseita valmistavan Rosatomin kanssa. Ja tällä hetkellä Suomi pohtii ilmatorjuntaohjuskauppoja kahden yrityksen välillä, joista toinen on Rafael, joka valmistaa Israelin ydinaseita. Ydinasevalmistajan tukeminen ei ole Suomessa edes mainitsemisen arvoista.
Kansalaisyhteiskunta on toki saavuttanut voittoja. Tärkein niistä on kansainvälisen verkoston ICANin aikaansaama YK:n ydinasekieltosopimus, joka tuli voimaan vuonna 2021. Suomen hallitus tosin vastustaa sopimusta, koska ei halua suututtaa Yhdysvaltoja.
Kaikkiaan kuitenkin näkemykset ydinaseista yhdentekevinä tai jopa suojaavina vaikuttavat olevan yhä yleisempiä.
Syynä ei ole se, että vuosikymmenten aikana olisi saatu selville, että ydinaseet eivät olisi yhtä vaarallisia kuin mitä Russellin aikaan ajateltiin. Päinvastoin, nyt tiedämme tarkemmin, miten tuhoisa ydinsota olisi. 1980-luvulla tuli tunnetuksi se uhka, että ydiniskuista seuraava pöly ja savu pimentää taivaan, kylmentäen ilmaston katastrofaalisesti ja nopeasti, johtaen sivilisaation romahdukseen.
Tiedämme myös, miten lähelle ydinsotaa on tultu sekä tarkoituksella että vahingossa. Lokakuussa tulee kuluneeksi 60 vuotta Kuuban ohjuskriisistä. Kun Kuuba haki turvaa Yhdysvaltojen hyökkäyksiltä liittoutumalla läheisemmin Neuvostoliiton kanssa, Yhdysvallat vastasi saartamalla Kuuban. Ydinsota lähes alkoi.
Yksi syy sodan välttämiseen oli se, että johtajat ymmärsivät, että ydinaseiden käyttö johtaa katastrofiin. Tajuttiin myös, että tämä rajoittaa sitä, mitä heidän on mahdollista tehdä. Sotilaallisen toiminnan vapaus ei ole rajaton. Siksi Neuvostoliitto veti ydinaseensa pois Kuubasta, ja Yhdysvallat veti ydinaseensa pois Turkista.
Nyt kun Suomen poliittinen johto hakee turvaa Venäjältä liittoutumalla läheisemmin Yhdysvaltojen kanssa, ja linjaa että ydinaseiden tuominen Suomeen voi olla tarpeen, tällainen ymmärrys tuntuu kadonneen.
Vielä vuonna 2019 tuomiopäivän kelloa ylläpitävä Bulletin of the Atomic Scientists varoitti siitä, miten sotilasharjoitukset ja -manööverit rajoilla saattavat johtaa suhteiden vaaralliseen kärjistymiseen. Esimerkkinä voi mainita Nato-maiden lentokoneiden lentämisen Suomen ja Venäjän rajalla ja Venäjän lentokoneiden lentämisen vastaavasti rajan toisella puolella. Nykyisessä tilanteessa aika, jolloin tämä oli suurin kärjistymisen uhka, tuntuu nostalgisen – ja valheellisen – turvalliselta.
Jos päätös ydinaseiden käytöstä tehdään, niin sitä edeltää pitkä poliittinen prosessi, jossa tilanne kärjistyy ja edellytykset ydintuholle valmistellaan. Kun annetaan käsky painaa nappia, on liian myöhäistä. Ydintuhon voi siis estää vain puuttumalla käytännön politiikkaan, joka johtaa siihen vaihe kerrallaan.
Meille tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, mitä Suomessa voidaan tehdä.
Suomen pitää kieltää ydinaseiden tuominen Suomen alueelle sekä F-35-hävittäjien ohjaajien kouluttaminen pudottamaan ydinpommeja. Jos Suomi halutaan pitää ydinaseettomana alueena, pitää myös kieltää Nato-tukikohtien perustaminen Suomen alueelle ja Naton joukkojen (mukaan lukien laivojen) tulo Suomen alueelle.
Koska Naton oman määritelmän mukaan ydinaseet ovat keskeinen osa Natoa, Suomen pitää myös vetää pois jäsenhakemuksensa.
Koska ydinasevaltiot ovat eri puolilla Ukrainan sodassa, työ ydinsotaa vastaan edellyttää myös oikeudenmukaisen rauhan edistämistä Ukrainassa, sen sijaan että tuetaan sotaa välittämättä seurauksista.
Tilanteessa, jossa suuri osa ei vain päättäjistä vaan myös väestöstä on sodan pauloissa ja ydintuhon mahdollisuuteen suhtaudutaan välinpitämättömästi, tämä saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Juuri siksi kansalaisyhteiskunnan työ ydinsotaa vastaan ja rauhan puolesta on nyt tärkeää.
Syksy Räsänen, fyysikko ja aktivisti
