Rosa Liksomin palkintopuhe: Lopetammeko ihmislajin vai sodan

Rosa Liksomin palkintopuhe: Lopetammeko ihmislajin vai sodan

Rosa Liksom palkittiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Aleksis Kivi -palkinnolla lokakuussa 2023. Kiitospuheessaan hän otti väkevästi kantaa rauhan ja rauhanliikkeen puolesta.

 

Arvoisat läsnäolijat,

päätin tarttua kiitospuheessani kahteen minua askarruttavaan aiheeseen: Mitä kirjallisuus voi tehdä väkivallan rakenteiden purkamiseksi. Ja mihin tarvitsemme rauhanliikettä?

Toisen maailmansodan kauhuista selvinnyt filosofi Jean-Paul Sartre vaati aikalaisiaan, eritoten kirjailijoita, katsomaan peiliin. Hän peräänkuuluttaa ”sitoutunutta kirjallisuutta” – ei valjastaakseen kirjailijoita poliittisten tendenssien palvelijoiksi, vaan saadakseen ihmiset kohtaamaan rehellisesti ja suoraan Auschwitzin jälkeisen, länsimaisen sivilisaation totaalisen alennustilan ja valistuksen

täydellisen rappion Euroopan sydämessä.

Nyt kun valmistaudumme ydinsotaan, voidaan kysyä, kuinka pitkälle olemme päässeet Sartren kuvaamasta maailmansotien jälkeisestä järjen rappion tilasta.

Vuonna 1955, kun Yhdysvallat oli kymmentä vuotta aikaisemmin tuhonnut ydinpommeilla Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit Japanissa, filosofi Bertrand Russell julkaisi vetoomuksen ydinaseita vastaan. Tunnetuin manifestin allekirjoittajista oli fyysikko Albert Einstein. Vetoomuksen keskeisin kohta kuuluu seuraavasti:

Esitämme teille kysymyksen, ankaran, kammottavan, väistämättömän kysymyksen: lopetammeko ihmislajin, vai lopettaako ihmiskunta sodan?

Kun Suomea liitettiin vuonna 2023 maailman suurimpaan sotilasliittoon, johtajamme korostivat, että Naton pelote perustuu nimenomaan ydinaseisiin. Nyt kun olemme Naton jäsen ja ydinaseiden sijoittamista Suomen maaperälle ei enää pidetä mahdottomana, poliitikkojen kielenkäytössä on yleistynyt ilmaus ydinasesuoja. Tämän suojan ylläpitämä kauhun tasapaino jättää kokonaan huomioimatta, että ydinsodassa tuhoutuu kokonaisia kansoja, eläimiä, metsiä, vesistöjä ja ilma, jota hengitämme.

Presidentti Niinistökin totesi äskettäin, että ydinaseen käyttö voi hyvin olla Venäjän loppu, mutta ydinsota olisi koko ihmiskunnan sivilisaation loppu.

Ainoa tapa estää ydinsota lopullisesti on ydinaseiden täydellinen hävittäminen. Siihen tähtää YK:n ydinasekieltosopimus, joka tuli voimaan tammikuussa 2021. Yksikään ydinasevaltio tai Natoon

kuuluva maa, Suomi mukaan luettuna, ei ole tätä sopimusta allekirjoittanut.

Tunnettua italialaista ajattelijaa Antonio Gramscia siteeraten, elämme hirviöiden aikaa, jossa vakiintuneet ajattelutavat, arvot ja toimintamallit murtuvat, mutta uudet eivät ole vielä asettuneet edellisten tilalle.

Ihmisen ylikulutuksen ja väkivaltaisuuden edistämä kuudes sukupuuttoaalto, ekokatastrofi ja päivä päivältä lisääntyvä maailmansodan eskaloitumisen riski ovat vakuuttavia todisteita tällaisesta historian alennustilasta.

Rauhanliikkeessä toimiminen ja rauhasta puhuminen näyttäytyy nykyajassa menneen ajan idealistisena hourailuna. Tosiasiassa rauhanliikettä tarvitaan enemmän kuin kenties koskaan. Rauhanliikettä tarvitaan muistuttamaan, että militarismille ja väkivallalle on vaihtoehtoja. Sitä tarvitaan vaatimaan kansainvälisen oikeuden noudattamista ja sen kehittämistä. Ajamaan

ydinaseettomien vyöhykkeiden rakentamista ja ydinaseiden tuhoamista. Ylläpitämään uskoa maailmanrauhaan ja väkivallattoman toiminnan avainasemaan maailmanlaajuisessa rauhanpolitiikassa.

Mietin kirjailijana, miten jatkaa sodissa taistelleiden, ja rintamalta pasifisteina palanneitten kirjailijoitten kuten Pentti Haanpään, Veijo Meren ja Marko Tapion viitoittamaa tietä. Miten kirjoittaa uudelleen militarismia ja vahvimman oikeuksia ihannoiva ihminen ja hänen paikkansa luonnossa sekä muiden lajien joukossa.

Sitoutunut kirjallisuus merkitsee myös sen kaltaisen kommunikaation rakentamista, joka kunnioittaa toiseuksia ja moniarvoista yhteiskuntaa. Sitoutunut kirjailija etsii keinoja näyttää, mistä ja miten väkivalta kumpuaa ja miten kirjallisuus voi osallistua sen vastavoimien etsimiseen.

On hyvä muistaa, että jokaisen ihmisen panos rauhanliikkeen ja ekologisen liikkeen edistämiseksi on merkittävä, koska suuret muutokset kasvavat alhaalta, pienistä puroista, joista syntyy iso virta. Esimerkiksi Vietnamin sodan vastainen kansalaisliikehdintä ja Gandhin pasifistisen liikkeen rohkeus uhmata yhtä maailman mahtavinta siirtomaavaltaa ovat muuttaneet historian kulkua merkittävästi.

Me tarvitsemme myös yksilötasolta kasvavaa rauhanliikettä vastapainoksi militaarisen kompleksin ylivallalle, joka on karkaamassa käsistämme.

Kiistaton tosiasia on, että niin sanotulla ydinasesuojalla on koko planeetan elämään uhkaava, hirviömäinen varjo.

Filosofi Thomas Wallgrenin sanoin, totuuden voima antaa sittenkin parempaa turvaa kuin maailman vahvin armeija. Tätä totuutta kohti etsivä ja ristivalottava kirjallisuuskin kurottaa omin erityislaatuisin, kirjallisin keinoin.

Kiitän kustantajaani Päivi Paappasta ja kustannustoimittajaani Harri Haanpäätä, hänen kanssaan olen saanut työskennellä melkein 45 vuotta.

Kiitän Suomalaisen kirjallisuuden seuraa elämäntyöpalkinnosta.