Suomen valvottava aseostojensa ihmisoikeus­vaikutuksia, vaaditaan lakialoitteessa

Kansanedustaja Anna Kontulan lakialoite tukisi Suomen linjaa ihmisoikeuksien edelläkävijänä. Kontula sanoo, että kansainvälistä oikeusjärjestelmää tukemalla tuetaan samalla globaalia vakautta.

 

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula teki kesäkuussa lakialoitteen, jonka mukaan Suomen tulisi ottaa asehankinnoissaan huomioon ulko- ja turvallisuuspoliittiset sekä ihmisoikeusvaikutukset.

Nykylainsäädännössä näitä vaikutuksia arvioidaan vain aseviennissä. Ulkoministeriö arvioi ne ennen vientiluvan myöntämistä. Sen sijaan aseostot menevät koko hallituksen käsittelyyn vain poikkeustapauksissa, eikä niissä määritetä ulkopoliittisia eikä ihmisoikeusvaikutuksia eikä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteita.

Niitä kyllä arvioidaan tarkkaan esimerkiksi kehitysyhteistyöhankkeissa, jotka yleensä ovat rahalla mitattuna paljon pienempiä kuin aseostot. Niinpä Kontulasta on järkyttävää, että kymmenen miljardin euron hävittäjähankinnassa ihmisoikeuksia ei mietitä lainkaan.

”Aseyritysten kohdalla eettisyyden arviointi ja edistäminen olisi erityisen tärkeää. Lakialoite tukisi Suomen ulkopoliittista linjaa ihmisoikeuksien edelläkävijänä, mutta jättäisi silti tilaa tilannekohtaiselle harkinnalle”, Kontula tiivistää.

Hän luonnehtii aloitettaan maltilliseksi, ellei peräti konservatiiviseksi.

”Se on vähän kuin hidaste koulukadulla. Pakottaisi pohtimaan ihmisoikeusnäkökulmaa. Itse olisin paljon tiukemman sääntelyn kannalla. On joitakin maita, joista ehdottomasti ei pitäisi ostaa aseita, ja kaikki tappamiseen tähtäävähän on epäeettistä.”

MONISSA MAISSA ASETEOLLISUUDELLA on läheinen kytkös valtioon. Siten hankinnat niistä maista voivat tukea asevoimia, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia tai kansainvälistä oikeutta.

Jotkin asevalmistajat testaavat aseitaan oikeissa taisteluissa ja kansainvälisen lain vastaisissa konflikteissa. Tällöin asehankinta voi olla taloudellinen kannustin sodan tai konfliktin jatkamiseen, Kontula huomauttaa.

Lakialoitteen mukainen harkinta asekaupassa on hänestä Suomenkin intressi siinä mielessä, että Suomi ei voi nojata raakaan valtaan ja voimaan, vaan kansainväliseen oikeusjärjestykseen. Sitä tukemalla tuetaan lisäksi globaalia vakautta.

”Kyseessä eivät ole vain ihmisoikeudet ja etiikka, vaan myös valtion kylmä intressi kansainvälisessä oikeudessa.”

YK:ssa Suomi on ollut yksi seitsemästä laillisesti sitovan asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty) alullepanijamaasta. Sopimus kieltäisi kaiken asekaupan sellaisten valtioiden kanssa, jotka YK:n mukaan syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin.

KONTULAN LAKIALOITTEEN JUURET ovat hänen syksyllä 2019 tekemässään matkassa kohti Gazan saarrettua kaistaletta. Aktivistiryhmä yritti päästä Gazaan ohi Israelin rajavalvonnan, mutta jäi kiinni ennen rajanylitystä.

Operaation tarkoitus oli kiinnittää huomiota juuri muun muassa Suomen asekauppaan Israelin kanssa. Kontula kuitenkin tähdentää, että lakialoitteessa kaikki maat ja asevalmistajat ovat samalla viivalla.

 

LAKIALOITTEEN ON ALLEKIRJOITTANUT kansanedustajaa pääosin vasemmistoliitosta ja lisäksi sosiaalidemokraateista, vihreistä ja Rkp:stä.

Yksi allekirjoittajista on SDP:n Hussein al-Taee. Hänestä on sekä kansallisesti että kansainvälisesti ehdottoman tärkeää, että asevientiin ja asetuontiin asetetaan ehdoksi ihmisoikeuskysymyksien toteutuminen.

”Olemme maana sitoutuneet YK:n ihmisoikeussopimuksiin. Näiden sopimusten noudattaminen ja varsinkin toteuttaminen globaalisti tarjoavat lisätyökaluja rauhanratkaisuihin konfliktialueilla. Tämä on tärkeintä mitä ihmiskunta tarvitsee, rauhaa ja vakautta.

”Näemme nyt parhaillaan mitä tapahtuu Afganistanissa, jonne asevienti on ollut valtavaa vuosikymmenet. Aseilla ei kuitenkaan rakenneta rauhaa”, al-Taee toteaa.

Olisiko asekaupan valvonta lakimuutoksen jälkeen tarpeeksi hyvällä tasolla?

”Kun puhutaan aseista ja ihmisoikeuksista samassa lauseyhteydessä, olemme aina eräänlaisen konfliktin äärellä. Aseilla ei rakenneta ihmisoikeuksia, niillä loukataan ihmisten oikeuksia. Valvonta meillä Suomessakin perustuu luottamukseen viranomaistoiminnassa. Se, onko valvonta koskaan täysin aukotonta, tai paranisiko se olennaisesti tällä lakialoitteella, jäisi nähtäväksi”, al-Taee arvioi.

 

RKP:N EVA BIAUDET lähtee siitä, että Suomen ulkopolitiikka on tuoreimman ulkopoliittisen selonteon mukaan ihmisoikeusperusteista. Siten ihmisoikeudet on otettava huomioon kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä.

”Tämä jo sinällään velvoittaa meitä rakentamaan aseostoihin ainakin yhtä vahvan ihmisoikeusehdollisuuden kuin on voimassa aseviennissä.”

Biaudet viittaa myös valmisteilla olevaan yritysvastuulakiin, joka velvoittaisi yritykset selvittämään hankintaketjujensa ihmisoikeusturvallisuuden.

”Kuluttajilla tulee olla varmuus siitä, että yritys ei hanki tuotteita tai komponentteja, jos on syytä epäillä, että ne on tuotettu ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla. Lainsäädännössä on tarkoitus edellyttää yrityksiltä tässä huolellisuutta ja selvittämisvelvollisuutta.”

Asekaupassa on erityisen painava syy varovaisuuteen ja huolellisuuteen, Biaudet sanoo.

”Kun ostaja lisäksi on valtio, voimme edellyttää vahvaa vastuuta siitä, että toiminnalla ei heikennetä ihmisoikeuksia tai edistetä ihmisoikeuksia loukkaavien hallitusten toimintaa.”

Anna Kontulan aloitteen on määrä olla eduskunnan käsittelyssä syksyllä.

Teksti: Matti Marjamäki

 

Aloite tiivistettynä

Aloite ehdottaa muutettavaksi lakia julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista siten, että hankinnoissa huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen.

Tarjouskilpailuissa olisi arvioitava hankinnan ihmisoikeusvaikutukset, tarjoajan kotivaltion ihmisoikeustilanne ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista johtuvat esteet sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset esteet.

Ulkoministeriön harjoittaman puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain mukaisen valvontatehtävän rinnalle säädettäisiin uusi, puolustustarvikkeiden hankintoja koskeva valvontatehtävä.

Puolustustarvikkeiden viennistä annettua lakia vastaavaan tapaan valtioneuvoston yleisistunto käsittelisi asian, jos hankinnan arvo on huomattavan suuri tai asian ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys tai mahdolliset ihmisoikeusvaikutukset sitä edellyttävät.