Sergei Sivoho nimitettiin lokakuussa 2019 Ukrainan Kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston sihteerin neuvonantajaksi Donbassin konfliktialueen integrointia ja jälleenrakennusta koskevissa asioissa. Maaliskuun 30. päivänä 2020 hänet erotettiin. Hän kommentoi asiaa Facebook-sivullaan: ”Rauhanasialla on mukava päästä virka-asemiin ja sitten aktiivisen vähemmistön painostuksen edessä myydä maansa ja työntää päänsä hiekkaan” – tällä hän viitannee Ukrainan presidentti Volodymir Zelenskyiin.
”Aktiivinen vähemmistö”, esimerkiksi äärinationalistisen Asovan pataljoonan ja Natsionalnyi Korpus -puolueen johtaja Andrei Biletski, oli erittäin tyytymätön Sivohon tiimin yrityksiin käynnistää dialogi Donbassin kanssa. Sivohon ryhmä aikoi 12.3. esitellä Rauhansolmimisen ja yhtenäisyyden kansallisen ohjelman, mutta NatsKorpus esti tilaisuuden pitämisen. Se on myös jatkanut painostustaan vaatien Ukrainan turvallisuuspoliisi SBU:ta asettamaan Sivohon syytteeseen maanpetoksesta.
Biletski onkin iloinnut avoimesti Sivohon erottamisesta. Sosiaalisessa mediassa hän kiitti kaikkia, jotka toimivat Sivohon erottamiseksi ja syytti tätä ”jälleen yhdeksi Venäjä-mieliseksi hallituksessa”.
Ristiriita äärioikeiston painostukseen taipuneitten irtisanojien ja Sivohon välillä kuvastaa hyvin, millaisia esteitä rauhan tiellä on. Ensi askel olisi tulitauko. ”Suurin este on sotapuolueen toimenpiteet. Tavallaan voidaan puhua yhtenäisestä sotapuolueesta molemmin puolin rintamalinjaa. Siihen kuuluvat ne, jotka hyötyvät sodasta – samantekevää, saavatko he rahaa vai tiettyjä poliittisia etuja. He estävät rauhanprosessia, koska eivät halua sitä, vaan jännitystilaa, palopesäkettä, jonka avulla he hyötyvät. He myös yllyttävät Ukrainassa toimivaa radikaalia vähemmistöä.”
Sivohon mielestä sotapuolueen jäseniin tai rakenteisiin voi vaikuttaa ennen kaikkea se valtaenemmistö ukrainalaisista, joka äänesti Zelenskyin presidentiksi. ”Tärkeintä on saada enemmistö heräämään yhteiskunnallisesti, luopumaan passiivisuudestaan. On osoitettava heille, että rauhanprosessi voi edetä, jos kaikki tarttuvat esitettyihin aloitteisiin.”
Sivoho uskoo voivansa vaikuttaa vain henkilökohtaisella esimerkillään. Painostuksesta ja haitanteosta huolimatta hän aikoo jatkaa tiiminsä kanssa työtä rauhan palauttamiseksi. Yksi keino on kertoa ukrainalaisille, että maailmalla on esimerkkejä vastaavien konfliktien ratkaisemisesta. Mikään sota ei jatku loputtomiin.
Sivoho kertoo Serbian-matkastaan vuoden alussa. Tiimi perehtyi kokemuksiin yhtä vaikeiden konfliktien ratkaisemisesta.
”Ennen Jugoslavian hajoamissotia maassa oli ongelmia etnisten ja uskontoryhmien kesken, mutta niitä saatiin ratkaistua. Ulkopuolinen sekaantuminen kärjisti niitä ja jopa toi niitä Jugoslaviaan. Juuri ulkopuolisten sekaantuminen johti pienistä ongelmista aseelliseen taisteluun, josta entisen Jugoslavian alue ei ole toipunut vieläkään. Olen vakuuttunut, että maata estetään yhä pääsemästä jaloilleen. Ei voi edes verrata Belgradia ennen sotaa ja nyt.”
Sivoho korostaa, ettei halua Ukrainan joutuvan samaan asemaan. ”Maamme on polttopiste, jossa risteytyvät eri intressit, muun muassa kansainväliset. Olemme koekenttä, ja toivoisin kovin, ettei näin jatkuisi.”