Maaliskuussa kolme terroristia iski Bardon museoon Tunisian pääkaupungissa Tunisissa ja tappoi ainakin 23 ihmistä, joista suurin osa ulkomaalaisia turisteja. Isku oli kolaus Tunisialle, jota oli pidetty alueen ainoana toivona niin sanotun arabikevään myllerrysten jälkeen. Vaikka Tunisiassa on saatu muodostettua uusi perustuslaki ja pidetty demokraattiset vaalit, tunisialainen opiskelijoiden ammattiyhdistysliikkeen aktiivi Mohamed Amine Nafti näkee vanhan eliitin kaapanneen vallankumouksen. Hän peräänkuuluttaa ruohonjuuritason työtä demokratian puolesta kamppailussa terrorismia vastaan.
Tammikuussa 2011 tunisialaiset nousivat kaduilla maan itsevaltaista presidenttiä Zine El Abidine Ben Alia ja tämän kleptokraattista hallintoa vastaan. Ben Ali pakeni Saudi-Arabiaan ennen kuin sen liittolaisen Ranskan kyynelkaasutoimitukset saapuivat perille. Tunisian kansannousu, mediassa arabikevääksi nimetty prosessi, levisi nopeasti Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Mohamed Amine Nafti kuvaa prosessin alkua hämmentäväksi.
”Tarpeeksi on tarpeeksi. Ihmiset olivat hyvin vihaisia. Noin 50 vuoden ajan vapaus oli vain termi, jonka kuulimme mediassa johtajien suusta. Todellisuudessa mitään vapautta ja ihmisarvoa ei ollut. Korruptio rehotti kaikkialla ja työttömyys lisääntyi.”
Päivisin kaduilla oli rauhallista. Yöllä todellisuus oli jotain muuta. Vallankumouksen ruusuisesta alusta huolimatta demokratia on Naftin mukaan vielä melko kaukainen haave.
”Nyt neljän vuoden jälkeen yritämme yhä päästä perille. Demokraattinen siirtymä ei ole helppoa. Se vie aikaa ja vaatii paljon ponnistelua. Se, joka väittää, että vallankumous olisi valmis, on väärässä. Vallankumous ei merkitse pelkästään Ben Alin hallinnon poistumista. Se edellyttää kehitystä sekä kamppailua korruptiota, köyhyyttä ja työttömyyttä vastaan.”
Presidentinvaalit ja vanhan eliitin paluu
Myös Tunisiassa, yhdessä alueen koulutetuimmista ja maallisimmista yhteiskunnista, vanhan diktatuurin kaatuminen johti islamistien valtaannousuun. Rachid Ghannouchin johtama Ennahda-puolue (suomeksi renessanssi) voitti lokakuussa 2011 parlamenttivaalit selvästi. Sekava poliittinen tilanne johti yhteenottoihin ja vasemmistolaisen oppositiojohtajan Chokri Belaidin murhaan vuonna 2013.
Ennahda ei onnistunut laatimaan Tunisialle uutta perustuslakia, ja Ghannouchi teki lopulta tilaa rauhanomaiselle yhteiskuntaratkaisulle vetäytymällä vallankahvasta. Tunisiassa uskotaan, että maan poliittisen marssijärjestyksen sanelee jo kolonialismia vastaan kamppaillut ammattijärjestö UGTT (Union Générale Tunisienne du Travail), joka on pysynyt riippumattomana toimijana maan itsenäisyydestä lähtien. UGTT:ssä on jäseniä yli puoli miljoonaa, ja siihen kuuluu julkiselta alalta 24 alueellista liittoa ja 21 perusliittoa. UGTT yhdistää useita poliittisia suuntauksia ja maantieteellisiä alueita. Joulukuussa 88-vuotias sekulaaripuolue Nidaa Tounesin (Tunisian kutsu) Beji Caid Essebsi, Ben Alin kauden parlamentin puhemies, valittiin Tunisian presidentiksi. Naftin mukaan vanha eliitti on kaapannut vallankumouksen.
”Tämä on masentavaa. Yli 300 tunisialaista antoi henkensä vallankumoukselle. Nyt yksi tyranni on korvattu toisella. Me kaikki tiedämme, mitä tämä presidentti on tehnyt. Hänet voidaan liittää kidutukseen, murhiin ja korruptioon. No, tämä on demokratiaa ja meidän täytyy hyväksyä se. Kansa on puhunut. Pitää työskennellä kovemmin.”
Naftin mukaan Tunisiassa on myös radikaalimpia vasemmistolaisia ja islamistisia voimia, jotka haluaisivat uutta vallankumousta rajummin ottein.
”Se on pelottavaa. He haluavat mennä kaduille ja vuodattaa verta. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei Ben Ali ole enää täällä. Meillä on sananvapaus, ja muutos on saatava aikaan rauhanomaisin keinoin. Emme tarvitse enempää väkivaltaa. Meillä on vastassamme terrorismi. Emme tarvitse enempää terroritekoja.”
Bardon terroriteko isku tunisialaisia vastaan
Opiskelijoiden ammattiliitto UGET (Union Générale des Etudiants de Tunisie) aloitti Sosiaalifoorumissa kansallisen kampanjan: opiskelijat terrorismia vastaan.
”Keräämme yhteen ihmisiä, joilla on erilaiset poliittiset taustat. Mediassa näemme vain puheita, emme tekoja. Bardon tapahtumat ovat jo liikaa. Meidän on pohdittava, kuinka toimia terrorismia vastaan. Ei riitä, että lisätään pelkästään turvallisuutta, vaan on ymmärrettävä, mistä teot kumpuavat: köyhyydestä, työttömyydestä, korruptiosta ja välinpitämättömyydestä.”
Noin 4000 tunisialaista on lähtenyt taistelemaan Isisin riveihin Syyriaan. Miksi juuri Tunisiasta? Kasvualustaa nuorten terrorismille altistumiseen luulisi olevan enemmän vaikka Algeriassa ja Marokossa.
”Jotkut luulevat, että kaikki johtuu vain uskonnollisesta fanaattisuudesta, mutta ongelma ei ole islamissa vaan muslimeissa itsessään. Kouluissa ei opeteta islamin todellista luonnetta. Fanaatikoille jää tilaa tehdä islamista omat johtopäätöksensä. Turhautunut nuori muslimi löytää radikaalit populistiset puheet. Terrorismia vastaan tulee kamppailla ruohonjuuritasolla modernin ja tehokkaan koulutuksen keinoin. On painotettava oikeudenmukaista kehitystä ja vaurauden tasaisempaa jakoa. Kaikille tulee löytää työtä. Syyriassa Isisin riveissä taistelevat köyhät ja työttömät nuoret ovat lähteneet rahan perässä.”
Kansannoususta ponnistava Tunisia maksaa myös kovaa hintaa naapurimaan Libyan sisällissodasta.
”Vallankumouksen jälkeen Tunisian valtio oli heikko. Haasteena ei ole pelkästään terrorismi vaan myös salakuljetus. Salakuljettajat eivät kuljeta vain öljyä ja jalokiviä, vaan myös ihmisiä ja aseita terroristeille.”
Karim Maiche
