Pohjoismaiden puolustusministerien artikkeli puolustusyhteistyön kehittämisestä perustelemalla sitä Venäjän lisääntyneellä uhalla oli käsittämätön teko. Puolustusministeri Haglund kamppasi presidentin ja koko muun ulkopoliittisen johdon, teki karhunpalveluksen koko pohjoismaiselle yhteistyölle ja kyseenalaisti Suomen taiten rakennetun Venäjä-politiikan. Tämä oli epäilemättä myös sen tarkoitus.
Kauhuskenaarioksi meille on esitetty Venäjän strategista iskua. Vielä siinäkin vaiheessa kun pienet vihreät miehet ovat miehittäneet Pasilan TV-studiot ja piirittäneet eduskunnan, kansanedustajat vasta perustavat parlamentaarista komiteaa pohtimaan vihreiden miesten iskun torjumista.
Pelastukseksi on jälleen tarjottu lopullisen askeleen ottamista ”läntiseen arvoyhteisöön”. Pitkään pohdittuani löysinkin Nato-maan, jonka malli voisi olla ratkaisu ongelmaan. Turkilla on Naton suurin, miljoonan miehen maa-armeija ja se on osoittanut monin tavoin päättäväisyyttä ulkopuolisia vaikutusyrityksiä vastaan. Viimeksi tukemalla ISISiä.
Aivan miljoonaan mieheen Suomi ei pääse, mutta entinen 700 000 miehen sodan ajan vahvuuskin kuulostaisi komealta. Turkin islamistien tapaan voisimme myös rekrytoida valtiokirkkomme henkiseen taistoon itäisen ortodoksisen kulttuurin ja kielen salakavalaa vaikutusta vastaan, ellei papistomme sitten ole jo kokonaan ekumeenisesti pehmennyt. Turkki tunnetaan myös valtiollisen yhtenäiskulttuurin puolustajana. Muunkieliset ja kulttuuriset vähemmistöt kuten kurdit ja toisinajattelijat pannaan kuriin vaikka sotilaiden voimin.
Hidas demokratiakaan ei ole haitannut päätöksentekoa. Nopeat sotilaskaappaukset ovat suojelleet valtiota ulkoisilta ja sisäisiltä uhilta. Myöskään Turkin puolustusministeri ei ole mikään turha ministeri, eikä hänen asemaansa punnita vaaleissa.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.