• Kertoisitko hieman Malin itsenäistymisen ajoista ja ensimmäiseen kapinaan johtaneista syistä. Malihan on kulttuurillisesti ja ilmastollisesti hyvin erilaisten alueiden keinotekoinen yhteenliitos.
Mali itsenäistyi vuonna 1960. Etelästä saapuneen armeijan mukana tulleet komentajat vaativat pohjoisen, eli Azawadin, ihmisiltä veroja. Heimojen johtajien vastuulla oli kerätä nämä verot. Vuonna 1962 eräs heimopäälliköistä ei kyennyt heti maksamaan veroja, jolloin armeija vangitsi ja tappoi hänet. Heimopäällikön sukulaiset tarttuivat aseisiin, joita olivat metsästysaseet, miekat ja veitset. Malin armeija kosti kapinan myrkyttämällä kaivoja, raiskaamalla naisia ja tappamalla lukuisia miehiä. Ihmisiä katosi ja paimentolaisten eläimet tapettiin.
• Miksi kapinat Azawadin alueella ovat jatkuneet aina tähän päivään asti?
Ihmiset ovat olleet kyllästyneitä sortoon ja kansanmurhiin. Jokainen konflikti selviteltiin asein, poliittisia ratkaisuja ei etsitty ja rauha on aina ollut vain väliaikaista.
Ensimmäinen kapina hukutettiin vereen. Armeijalla oli oikeus tehdä mitä vain. Tuaregeja ja arabeja pidettiin potentiaalisina kapinallisina ja heitä tuli rangaista. Voidaan puhua kansanmurhasta, ihmisiä tapettiin ilman seurauksia. Iso osa etenkin tuareg- ja arabiväestöstä pakeni Algeriaan ja Libyaan, josta he löysivät töitä. Libyassa Muammar Gaddafi palkkasi heitä armeijaansa.
Vuonna 1990 monet palasivat Libyasta, ilman aseita, mutta mukanaan rahaa, jolla niitä voitiin ostaa. Useat ryhmät vaativat Azawadin itsenäisyyttä kapinavuosina 1990–96, ja sen jälkeen alueella kapinoitiin vuonna 2006, ja 2008 oli pienempi kansannousu.
Jo vuonna 1958 ennen itsenäistymistä Azawadin alueen päälliköt kaikista eri etnisistä ryhmistä allekirjoittivat kirjeen Ranskan presidentille ja pyysivät, että Azawad saisi itsenäisyyden. Mutta Ranska ei koskaan vastannut kirjeeseen. Kapinat ovat olleet pikemminkin vallankumousyrityksiä, joiden perimmäinen syy oli löytää poliittinen, oikeudellinen ja alueellinen ratkaisu. Ihmiset kokivat, että Azawad oli uudelleen kolonisoitu Ranskan siirtomaavallan jälkeen.
• Kertoisitko viimeisimmän 2012 alkaneen konfliktin taustoista.
Taustalla oli monen asian summa. Vuonna 2010 syntyi MNA (Mouvement national de l’Azawad), jolla oli poliittiset ja alueelliset vaatimukset. Lisäksi vuoden 2006 kapinan jälkeen Adrarin vuoristossa piileskeli Ibrahim Ag Bahangan johtama järjestö. Alueella toimi myös Maghrebin al-Qaida AQMI (Al-Qaïda au Maghreb islamique), huumeiden salakuljetusta oli paljon ja Malin valtio loisti poissaolollaan. Turismi ja kehitysprojektit olivat turvattomuuden takia kadonneet ja tilanne Azawadissa oli räjähdysherkkä.
Kapina olisi alkanut Libyan sortumisesta huolimatta ennemmin tai myöhemmin. Libyan armeijassa olleet azawadilaiset palasivat Maliin ja liittyivät Ibrahim Ag Bahangan, MNA:n ja Malin armeijasta lähteneisiin miehiin. Mukaan tuli paljon muitakin, muun muassa intellektuelleja ja vanhoja kapinallisia. Yhdessä he perustivat lokakuussa 2011 vapautusliike MNLA:n (Mouvement national de libération de l’Azawad). MNLA ehdotti Malin hallitukselle neuvotteluja poliittisen ratkaisun löytämiseksi. Presidentti Amadou Toumani Touré vastasi ehdotukseen armeijan hyökkäyksellä.
Malin hallituksen siunauksella alueella toimivat AQMIn lisäksi jihadistijärjestö MUJAO (Mouvement pour l’unicité et le jihad en Afrique de l’Ouest), joka oli erikoistunut panttivankeihin ja huumeiden salakuljetukseen, ja heti konfliktin syttymisen jälkeen syntyi vielä Ansar Dine. Myös nämä kolme ryhmää aloittivat taistelut MNLA:ta vastaan, samoin kuin Malin valtion luomat etniset miliisit. Kansainvälinen yhteisö ei tukenut MNLA:ta sen taistelussa terroristeja vastaan, ja Malin armeija teurasti ihmisiä Azawadissa.
• Mikä oli MNLA:n ja terroristiryhmien suhde?
Terroristiryhmillä ja MNLA:lla ei ollut minkäänlaista suhdetta. Vuoden 2012 alussa, kun Ansar Dine ei ollut vielä terroristijärjestö, allekirjoitti MNLA:n pääsihteeri ystävyyssopimuksen Ansar Dinen kanssa. Sopimus kesti kuitenkin vain yhden illan MNLA:n enemmistön vastustuksen takia.
• Kertoisitko hieman rauhansopimuksista.
Kesäkuussa 2013 MNLA allekirjoitti Malin hallituksen kanssa Ouagadougoussa tulitaukosopimuksen, joka mahdollisti presidentinvaalien järjestämisen. Valitettavasti hallitus ei kunnioittanut tehtyä sopimusta. Syyskuussa 2014 neuvottelut siirtyivät Algeriin, ja maaliskuussa 2015 tehtiin Alger–Bamako-sopimus. Azawadilaisten järjestöjen yhteenliittymä CMA (Coordination des mouvements de l’Azawad) allekirjoitti sopimuksen vasta voimakkaan painostuksen tuloksena. Suurin osa Azawadin väestöstä torjui sopimuksen. Nyt on mennyt vuosi sen allekirjoittamisesta, eikä mitään edistystä ole tapahtunut.
Voidaan myös sanoa, että mitään todellista sopimusta ei ole. Sitä olivat allekirjoittamassa legitiimien ryhmien lisäksi myös Malin hallituksen luomat etniset miliisit.
• Millainen on ihmisoikeustilanne Malissa ja Azawadissa?
Malin armeijalla on tapana kostaa aseelliset konfliktit Azawadin siviiliväestölle. Ihmisten koteja on tuhottu, siviilejä on vangittu laittomasti ja tapettu aina 60-luvulta asti ilman seurauksia tai kansainvälisen yhteisön tuomitsemista. Azawadin väestö elää hyvin rankoissa olosuhteissa: joka viides ja kymmenes vuosi on joko kapina tai kuivuus. Jokaisen kuivuuden aikana valtava osa nomadiväestön eläimistä kuolee ja sato tuhoutuu. Suuri osa kansainvälisestä avusta jää pääkaupunki Bamakoon ja rahoilla rakennetaan huviloita. Bamakossa on asuinalueita, joita kutsutaan Kuivuuden huviloiden kortteleiksi.
Malin valtio on myös yrittänyt aikaansaada sotaa eri ryhmien välille luomalla etnisiä miliisejä. 1990-luvulla luotiin kaksi miliisiryhmää: Ganda Koy, joka on songhaimiliisi ja Ganda Izo, fulanimiliisi. Vuonna 2012 luotiin ensimmäistä kertaa myös arabi- ja tuaregmiliisit, MAA (Mouvement arabe de l’Azawad) ja Gatia (Groupe autodéfense touareg Imghad et alliés), jotka taistelivat vallankumousta vastaan.
• Entä pakolaiset?
1960-luvun kansanmurhan jälkeen valtavia määriä ihmisiä lähti naapurimaihin, ja kun 1990-luvulla tuaregien ja arabien koteja tuhottiin ja ihmisiä teurastettiin, paljon siviilejä pakeni uudelleen. Vuonna 2012 siviilien uhkana olivat myös terroristit. Aikaisemmista vuosista poiketen pakolaiset saivat pakolaisstatuksen, ja Mauritaniaan, Nigeriin ja Burkina Fasoon rakennettiin pakolaisleirejä. Naapurimaista Algeria kieltäytyi kuitenkin antamasta pakolaisstatusta azawadilaisille.
Niin kauan kun Azawadin alueella ei ole turvallista tai edes minimiedellytyksiä elämään, kuten juomavettä tai sähköä, ei moni pakolainen halua palata joutuakseen taas Malin armeijan saaliiksi, sillä se edustaa suurelle osalle kuolemaa.
• Mitä mieltä olet kansainvälisen yhteisön väliintulosta?
Ranskan sotilasperaatio Serval tuli Maliin vasta siinä vaiheessa, kun maan eteläosa oli uhattuna, vuosi sen jälkeen kun terroristit olivat riehuneet Azawadin alueella, ilman että kukaan olisi silloin tullut apuun. Servalin saapuessa pohjoiseen tuli sen mukana myös Malin armeija, joka tappoi ja vangitsi siviilejä. Miksi ranskalaiset sotilaat eivät estäneet teurastuksia tai miksi tekoja ei tuomittu? Uskon, että Serval tuli Maliin Ranskan omien intressien takia ja palauttaakseen Malin hallinnon ja armeijan Azawadin alueelle.
YK:n MINUSMA-operaation (Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali) sotilaiden läsnäolo ei ole tuonut alueelle toivottua rauhaa. Servalin ja YK:n sotilaat toimivat poliiseina estäen azawadilaisia ajamasta Malin hallintoa pois alueelta. He eivät suojele siviilejä armeijalta, terroristeilta tai miliiseiltä, vaan he huolehtivat etupäässä omasta turvallisuudestaan. MINUSMAn luodit ovat tappaneet kolme kertaa siviilejä, yhteensä toistakymmentä kuollutta, ja haavoittaneet useita. Miksi sotilaat, joita kutsutaan rauhanturvaajiksi, ampuvat ihmisiä, joita heidän tulisi suojella?
• Mitä mieltä olet Suomen osallistumisesta MINUSMA-operaatioon?
Azawadin alueella on tällä hetkellä viisi suomalaista sotilasta. MINUSMAn maine on todella huono Azawadissa, enkä pidä hyvänä ideana, että Suomi lähettäisi lisää joukkoja Maliin. Kehottaisin Suomea vetämään myös nuo viisi sotilastaan pois, koska maanne voisi antaa rauhanprosessiin paljon muuta kuin sotilaallista apua, esimerkiksi kokemustaan konfliktien selvittelyssä ja demokrattisena valtiona.
• Mikä voisi tuoda pysyvän rauhan alueelle?
Paras ratkaisu jatkuviin konflikteihin olisi antaa azawadilaisten ottaa kohtalo omiin käsiinsä ja hallita omaa aluettaan, joko itsenäisyyden tai kahden erillisen osavaltion muodossa. Kaikki muut ratkaisut ovat mielestäni vain väliaikaisia ja kestämättömiä. Puolueettomien maiden tulisi osallistua rauhan rakentamiseen, koska jos Azawadissa ei ole rauhaa, ei sitä ole koko Sahelin tai Saharan alueella. Ilman pysyvää rauhaa Afrikka ja Eurooppa, ja sitä kautta myös koko maailma, on epästabiili. Pakoilaismäärät kasvavat, terroristit hyödyntävät tilannetta luomalla kaaosta ja huumeet kulkevat vapaasti. Myös kolonialismin aikana luodut rajat pitäisi miettiä uudestaan.
Moussa Ag Assarid on Azawadin tuareg, ja hän eli nomadielämää 14-vuotiaaksi asti. Maisteritutkintonsa hän on suorittanut Ranskassa. Hän on julkaissut kolme kirjaa ja toimii useassa humanitäärisessä organisaatiossa. Moussa Ag Assarid vieraili toukokuussa Suomessa ja osallistui muun muassa Historioitsijat ilman rajoja -konferenssiin ja Tampereen yliopistolla järjestettyyn seminaariin sekä puhui Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä.
Teksti: Hanna Yikona
Kuva: Teemu Matinpuro