Totta kai kävin äänestämässä huhtikuussa, kun mahdollisuus on. Sanotaan sitä yleensä kansalaisvelvollisuudeksikin, vaikka kaikki eivät tätä oikeuttaan käytä.

Hallituksen uusi ohjelma on tullut julki ja toimittajat ovat sitä revitelleet tiedotusvälineissä. Erilaiset asiantuntijat ovat antaneet yksityiskohtaisiakin selityksiä, mitä ei voi tehdä ja miksi ei, ja työmarkkinoiden osapuolet taas ovat lausuneet omia kantojaan julkisuuteen.

Kansalaisille on tähän mennessä käynyt selväksi, että on ryhdyttävä säästötalkoisiin. Hallituspuolueet haluavat säästää kaikessa, koska verotuloja ei kerry tarpeeksi eikä velkaa haluta ottaa lisää. Puolustusmenoja ei kuitenkaan haluta hillitä eikä hyvin toimeentulevien verotusta kiristää. Emmekö me kansalaiset olekaan samalla viivalla harkittaessa keinoja miten saadaan rahat riittämään?

Kun uudet kansanedustajat ovat saaneet oman työhuoneensa järjestettyä, voisi alkaa keskustelun heidän kanssaan. Hehän edustavat kansaa ja tekevät päätöksiä. Kansanedustajien tehtäviin kuuluu nostaa esille ajankohtaisia asioita, ja eduskunnassa käytävä debatti näyttää edustajien mielipiteet ja arvot, joita he edustavat ja haluavat edistää. Arvot tulivat näkyviin selvästi eduskunnan ensimmäisessä täysistunnossa.

Ihmiset ovat erilaisia, joten puolueiden sisälläkin on monenlaisia käsityksiä ja mielipiteitä siitä, mihin suuntaan yhteiskunnan kehitystä pitäisi ohjata. Demokratiaan kuuluva yhteisen kannan saavuttaminen ei ole helppoa, kun ajatellaan mistä rahavirroista valtion budjetti koostuu. Suurimmat menot aiheutuvat sosiaali- ja terveysministeriön alaisista toiminnoista sekä opetuksen alalta.

Koska eduskuntavaaleissa äänestäneitä oli 70 prosenttia eli noin 2,9 miljoonaa ihmistä, äänestämättä jättäneitä oli suunnilleen 1,2 miljoonaa. Aika monelta kansalaiselta jäi siis käyttämättä mahdollisuus kertoa mielipiteensä asioiden hoidosta ja vaikuttaa eduskunnan kokoonpanoon. Gallupeissa kysellään silloin tällöin ihmisten mielipiteitä. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä äänestämättä jättäneet ajattelevat hallitusohjelmasta ja keinoista, joilla säästöihin pyritään. Itse odotan tarkempia tietoja toimenpiteistä ja arviointeja niiden vaikutuksista ennen kuin voin verrata ohjelmaa edellisten hallitusten tavoitteisiin ja saavutuksiin.

Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan työvaliokunnan jäsen.

Kuva: Juha Huttunen