Rakensin sähköjunan kotiini huoneesta toiseen. Rata kiemurteli keittiöstä saliin, sieltä kirjaston ja vierashuoneen kautta makuukamariin, josta pujahti takaisin keittiöön.

Varustin ravintolavaunun tuoreilla raaka-aineilla ennen junan lähtöä. En halunnut moitteita vanhentuneesta ruoasta asiakkailta enkä ruokamyrkytyksiä. Se olisi katastrofi rautatieyhtiölleni.

Näin, että asemalle oli jo saapunut runsaasti väkeä, jotka nousivat junaani. Annoin lähettäjälle merkin, ja hän heilautti punaista lippuaan ilmoittamaan lähdöstä.

Junaan näytti nousseen muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius. Huomasin, että he menivät suoraan ravintolavaunuun. Akselilla oli mukana maalausvehkeet. Ajattelin, että ehkä miehet hakivat inspiraatiota tuonpuoleisesta, sillä pari pulloa oli jo pöydässä ja kynttilä lepatti.

Muitakin tuttuja oli junassa. Samaan 2. luokan loosiin olivat ahtautuneet Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Huomasin, että seurue mökötti. Onneksi paikalle tuli lehtipoika, ja kukin heistä osti lukemista. Kekkonen luki Seurasta ensin sarjakuvat. Koivisto löysi Suomen Kuvalehdestä Venäjä-artikkelin. Ahtisaari etsi Ilta-Sanomista tietokilpailun ja aloitti heti kisan. Halonen vilkaisi Hesaria, mutta pani sen pois, kun Ahtisaari kysyi Namibian pääkaupunkia. Jätämme nyt heidät kisailemaan.

Salista mukaan nousivat presidentti Stubbin johdolla Euroopan unionin johtajat hiomaan yhteistä suunnitelmaa Ukrainan puolustamiseksi Venäjän hyökkäystä vastaan.

Kuinka ollakaan, kirjastosta nousivat junaan presidentit Trump ja Putin kahdestaan. Kun he olivat löytäneet paikkansa, avasi Putin kassinsa ja kaivoi esiin Moskovan kaupungin kartan. Hän tökkäsi sormellaan lähelle Kremliä ja sanoi: ”Tähän sinä rakennat Trump-Towerin ja minä olen ensimmäinen asiakkaasi.” Trumpin hymy levisi. Hän halasi Putinia ja kiinnitti hänen rintaansa Trump-pinssin. ”Tämä on numero yksi, ja aitoa pronssia. Olet suuri ja ihana ystäväni”, hän sanoi.

Junan käytävän toisella puolen istui sanomalehden takana valepukuun pukeutunut Volodymyr Zelenskyi. Hän soitti välittömästi Stubbille ja pyysi EU-porukkaa tulemaan heti vaunuunsa. Hetken perästä Trump ja Putin piiritettiin. Saksan Friedrich Mertz huomasi pinssin Putinin rinnassa ja Moskovan kartan Trumpin sylissä. Samassa Trump nousi ylös ja sanoi: ”Minulla on suunnitelma rakentaa kaunis Trump-hotelli myös Berliiniin, Pariisiin, Roomaan ja Brysseliin. Ursula saa oman nimikkohuoneen yläkertaan ja Zelenskyi kellariin.”

Juuri tällä hetkellä Martti Ahtisaari käveli joukon ohi ja kysyi: ”No mitäs täällä touhutaan. Kuka osaa sanoa Namibian pääkaupungin nimen?” Eripurainen joukko jähmettyi ja alkoi miettiä asiaa. Silloin paikalle tulivat aika päissään Gallen-Kallela, Merikanto, Kajanus ja Sibelius. Gallen-Kallela sanoi: ”Täällähän on hyvät hulinat. Annahan sinä Kajanus merkki, niin pannaan pojat laulamaan yhdessä Sibben Minä menen Kämpiin takaisin -biisi.” Kun taiteilijaporukka aloitti laulun, sekasorto yltyi.

Kävi kuitenkin niin, että edelliseltä pysäkiltä junaan oli noussut myös Väinämöinen. Hän kuuli mölinän omaan vaunuunsa, otti kanteleensa ja tuli tapahtumapaikalle. Mitään sanomatta hän aloitti laulunsa: ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi…”

Tiesin mitä tästä seuraisi. Väinämöinen soitti jokaisen henkilön omaan kotiinsa olemahan tahi istumahan. Myös pienoisrautatieni meni siististi laatikkoonsa ja tarina loppui siihen. Ehkä se oli meille kaikille parasta.

Jälkeenpäin huomasin, että junassa oli useita Aasian, Afrikan ja Latinalaisen-Amerikan valtiomiehiä. Vaikka olen utelias ja avarakatseinen, en kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Niin siinä taas kävi.

• Kuvat Erkki Kupari