Kävelin Sydänkylän lenkkiä myötäpäivään. Se oli virhe, koska tuuli osui pahasti suoraan vasten naamaa. Pidin Malmilan mäen päällä taukoa maitolaiturilla.

Siinä kotvan istuttuani eteeni pysähtyi nuori nainen. Hän kysyi, että mitähän kello mahtaa olla. Katsoin muovitiukuani ja sanoin sen olevan puoli kolme.

”Ihan sopiva aika, vielä voi kävellä vajaan tunnin. Sitten pitää laittaa ruokaa, syödä ja tehdä läksyjä.”

”Ai läksyjä”, sanoin, ”mitä läksyjä?” ”Opiskelen liiketaloustiedettä Lappeenrannassa. Olen kiinnostunut yritystaloudesta. Meillä kun on kotona ollut metsää, niin haluan tietää, että minkälaista yritystoimintaa se on, ja poikkeaako se jotenkin muusta yrittämisestä.”

Kysyin, mihin tulokseen hän on tullut.

”Se on samanlaista yrittämistä kuin kaikki muukin yrittäminen. Yrittämisessä on kaksi perusasiaa. Ensimmäinen on se, että tarkoitus on saada voittoa. Toinen on se, että yrittäjä kantaa täyden riskin.”

Hän jatkoi: ”Joka toinen yritys on kaatunut viiden vuoden kuluttua, uusista start-upeista enemmistö. Onhan tämä minulle vähän niin kuin sellainen uusyritys.”

Kysyin, omistaako hän metsän nyt. ”Siskon kanssa puoliksi se on. Tässä on myös yksi yrittämisen haaste. Osakkaiden täytyy päästä yksimielisyyteen toiminnasta. Niin, eihän se metsää ole, nuorta taimikkoa, koivua, mäntyä ja kuusta. Se tuottaa pitkään linnuille ja eläimille piilopaikkoja ja päästöjä ilmakehään. Harvennuksesta saa kyllä pilkkeitä uuniin.”

”Mitä siitä tulee, on vielä auki. Mahdollisuuksia on moneen. Maapallon tila pistää myös ajattelemaan. Opiskelemalla taloutta selvitän asiaa.”

Hän sanoi jo tietävänsä, että kaikkea yrittämistä säätelevät monet tekijät. ”Jos lainsäädäntö jätetään pois, niin isoin tekijä on kilpailu markkinoilla. Kilpailua ohjaavat muun muassa kysyntä, tarjonta ja tuotteen laatu. Puutkin ovat paitsi eri lajeja niin yksilöitä.”

”Kilpailu koskee myös isoja yrityksiä. Muistatko sellaiset puunjalostusyritykset kuin Serlachius, Haarla, Ahlström ja Paloheimo? Ei niitä enää ole niin kuin ei paperitehtaitakaan. Tuotteet muuttuvat alati. Jos tuottaja eli yrittäjä ei pysy uusien vaatimusten tasalla, hän putoaa pelistä.”

”Metsä- ja puuteollisuus on esimerkki muutoksesta. Puuteollisuuden jätevesien puhdistus ei suuryrityksiä kaatanut eikä metsien suojelu, mutta kilpailu, tuotteiden uudet vaatimukset ja huono yritysjohto ovat sen tehneet. Myös kuluttajilla on oikeasti valtaa, kun he tekevät ostopäätöksiä.”

Sitten hän sanoi, että hänkin voi menettää kaiken esimerkiksi panttaamalla maan lainaa vastaan. ”Jos asiat menevät huonosti, enkä pysty maksamaan lainaani, on maa pankin.”

”Kaikki ei ole miltä näyttää”, totesin. Hän sanoi lähtiessään: ”Oli meillä peltojakin, nyt ne on myyty. Maataloudessa toimivat samat kilpailun lait. Heippa!”

Teksti: Erkki Kupari
Kuvitus: Aleksandra Aksenova