Ehkä joku tuntikaudet seisoi portin luona
Odotti ja odotti ja poltti tupakkaa
Natsoista täyttyi roskis iltana tuona
Eikä luokse portin toinen koskaan tullutkaan
Mitä jää se on roskaa roskaa vaan
Näin riimitteli Heikki Salo vuonna 1988 Miljoonasateen biisissä Roskaa. ”Natsoista täyttyi roskis”? Portilla turhaan odottanut oli selvästi valistunut henkilö. Tupakantumpit kun päätyvät enimmäkseen aivan muualle kuin roskakoreihin. Mikromuoviksi pilkkoutuvat syöpäkääryleiden filtterit ovat nimittäin maailman yleisin roska.
Yle Areenasta löytyy Dorothea Nöllen saksalaisdokumentti Historian roskakori. Luonnossa mikään ei mene hukkaan, ja jätettä tuottavat vain ihmiset. Esimerkiksi jo kivikaudella piikivestä valmistettuja esineitä hyödynnettiin niin kauan kuin pystyttiin, ja ne hylättiin vasta kun niille ei keksitty enää uutta käyttöä. Dokumentti kuvaa, mitä ihmisten jälkeensä jättämät roskat kertovat ihmiskunnan historian eri aikakausista ja miten jätteet ovat vuosituhansien aikana muuttuneet ihmisen harjoittaessa loputonta kekseliäisyyttään ja mukavuudenhaluaan. Kierrätys oli pitkään arvossaan, kunnes teollistumisen sallittiin tuoda mukanaan pois heittämisen kulttuuri uudelleenkäytön sijaan. Niinpä maapallomme uhkaa vähä vähältä tukehtua roskataakkansa alle.
Ennen kuin jättimäinen asennevallankumous voittaa helppouteen ja välinpitämättömyyteen perustuvat länsimaiset kulutustottumuksemme, joudumme miettimään suhdettamme ympäriltämme löytyviin roskiin. Suomessa monien materiaalien kierrätysaste on melko hyvä, mutta ympäristön roskaamisen kulttuuri on ikävä kyllä voimissaan. Monia se harmittaa, ja yhä useampi harrastaakin ulkoilun lomassa oma-aloitteista roskienkeruuta. Tähän kannustaa tänä keväänä esimerkiksi Ylen Miljoona roskapussia -kampanja. Roskajuoksu eli ploggaus puolestaan yhdistää lenkkeilyn ja roskien keräämisen.
Kierrätys- ja roskaamattomuusoppia harjoitetaan onneksi päiväkodeissa ja kouluissa. Kirjallisuuttakin löytyy, esimerkiksi Salaado Qasimin lastenkirja Anisa tahtoo kierrättää (BoD 2022). Pieni koululainen Anisa viettää paljon aikaa luonnossa ja harmittelee sen roskaisuutta. Hän virittää opettajansa avulla roskajahdin, jossa ulkoilun varjolla näppärästi opitaan roskien lajittelua ja saadaan siisti piha ja hyvä mieli. Hijabia käyttävän Anisan tausta on muualla kuin pellavapäisessä järvisuomalaisuudessa, mutta kivasti asiaa ei tuoda esiin lainkaan – eihän sillä ole mitään tekemistä kierrätysteeman kanssa.
Kirjan lopussa on erilaisten materiaalien lajitteluohje.
Säästäväisyyttä ja tavaroiden monikäyttöisyyttä fingerporilaisittain tarjoaa Marttaliiton, Pertti Jarlan ja Jarkko Lehtopellon Säästäväisen elämän Fingerpori (Like 2023). Laadun ja kekseliäisyyden puolesta liputtavat martat antavat ohjeita siihen, miten karsia kuluja ja samalla rakentaa mukavaa arkea kohtuullisen kuluttamisen perustalle. Lisäksi kirjassa pohditaan, mikä ylipäätään riittää hyvään elämään. Yksi kantava teema on, että säästäväinen elämä säästää myös ympäristöä. Kirjassa on yli 70 ennen julkaisematonta Fingerpori-sarjakuvastrippiä. Huumorin ohessa mukana on yhteiskuntakritiikkiä fingerporilaiseen tyyliin.
Teksti: Anu Harju
Pääkuva: Jennifer Hagan, Essi Rajamäki
