Palestiinalaisten Mandela: Marwan Barghouti on johtaja, jota Palestiina ja Israel tarvitsevat

On yksi asia, mistä voi olla samaa mieltä Israelin kanssa: palestiinalaisilla ei ole tällä hetkellä varteenotettavaa johtohahmoa. Marwan Barghoutin asemaa palestiinalaisten suosituimpana johtajana ei kuitenkaan voi kiistää.

Palestiinalaisten Mandela: Marwan Barghouti on johtaja, jota Palestiina ja Israel tarvitsevat

Viimeaikaisten rauhanneuvottelujen aikana Qatar, Egypti ja Hamas ovat verkkolehti Middle East Eyen lähteiden mukaan tehneet kaikkensa saadakseen Marwan Barghoutin vapaaksi vankienvaihtojen yhteydessä.

Tämä 65-vuotias vapaustaistelija on tuomittu viidestä murhasta monikertaiseen elinkautiseen. 25 vankilavuotensa aikana hän on kuitenkin noussut myyttiseksi hahmoksi, jonka takana palestiinalaiset voisivat seistä. Siksi Israel ja nähtävästi myös Länsirannan palestiinalaishallinto (PA) eivät halua häntä vapaaksi.

Barghoutin asemaa vahvisti hänen keskeinen roolinsa vuoden 2006 ”Vankien kansallisessa sovintojulistuksessa”, jonka Fatah, Hamas ja muut palestiinalaistahot allekirjoittivat. Israelin vankilassa laadittu kirjelmä hahmotti kahden valtion ratkaisua ja osoitti Barghoutin kyvyn luoda yhtenäistä politiikka ideologisten raja-aitojen yli.

Tuoreissa mielipidetiedusteluissa Marwan Barghouti on selvästi suosituin henkilö Palestiinan johtajaksi. Mitään vaaleja ei ole palestiinalaisten keskuudessa järjestetty sitten vuoden 2006. Tuolloin länsimaat eivät hyväksyneet Hamasin niukkaa vaalivoittoa, vaan pyrkivät yhdessä Israelin kanssa ohittamaan vaalituloksen heille sopivamman ehdokkaan eduksi.

Siitä asti Hamas on hallinnut Gazan kaistaletta, ja Länsirannalla valtaa on pitänyt PA johtajanaan nyt jo 89-vuotias Mahmud Abbas, joka on äärimmäisen epäsuosittu palestiinalaisten keskuudessa – varsinkin kun hänen turvallisuusjoukkonsa hyökkäsivät aseellisesti Länsirannan palestiinalaisia ryhmittymiä vastaan, jotka käyvät matalan intensiteetin sotaa Israelia vastaan.

Barghoutin merkitys on huomattu myös maailmalla. The Economist -lehden mukaan hän on ”maailman tärkein poliittinen vanki”. Hänestä käytetään myös yleisesti nimitystä ”Palestiinan Mandela”, koska hän on vankkumattomasti pyrkinyt edistämään rauhanomaista poliittista prosessia Palestiinan itsenäisyyden edistämiseksi.

Barghouti syntyi Länsirannalla Kobarin kaupungissa vuonna 1962 ja oli näkyvä organisaattori Birzeitin yliopistossa 1980-luvun alussa liittyen pian mukaan Fatahin poliittiseen toimintaan. Hänet karkotettiin Israelista Jordaniaan vuonna 1987, ja hän kuului järjestön ulkomailla toimivaan johtajistoon. Barghouti pääsi palaamaan Palestiinaan vuonna 1993 Oslon sopimusten allekirjoitusten jälkeen.

Vuotta myöhemmin hänet valittiin Fatahin pääsihteeriksi ja Palestiinan lakiasäätävään neuvostoon 1996. Barghouti oli Jasser Arafatin läheinen liittolainen tämän kuolemaan 2004 asti, vaikka kritisoikin Arafatin hallintoa korruptiosta ja ihmisoikeusrikkomuksista.

Fatahin aseellisen siiven al-Aqsan marttyyrien prikaatin tehtyä useita aseellisia iskuja toisen intifadan aikaan vuonna 2002 Israel pidätti Barghoutin ja syytti tätä iskujen organisoimisesta. Siitä lähtien hän on istunut israelilaisissa vankiloissa.

Barghouti ei vastusta aseellista vastarintaa, mutta tuomitsee tiukasti siviilejä vastaan tehdyt hyökkäykset. Näin hän vastasi syytöksiin: ”En ole syyllistynyt ’terrorismiin’ – jota termiä käytetään israelilaisten siviiliuhrien kohdalla, mutta ei koskaan palestiinalaisten kuollessa. Rikokseni on se, että olen vaatinut vapautta itselleni, lapsilleni ja koko Palestiinan kansalle. Mikäli se on rikos, tunnustan ylpeästi olevani syyllinen.”

Palestiinalaisten kaupungeissa ja niitä erottavissa, Israelin rakentamissa betonimuureissa on Barghoutista lukemattomia graffiteja, joissa hänet on kuvattu käsiraudoissa. Tämä kuva on Kalandiasta Jerusalemin ja Ramallahin väliseltä ylityspaikalta. Kuva: Ben Siesta.

Oikeudenkäynti Barghoutia vastaan vuonna 2004 oli teatteria. Prosessin aikana Barghouti kuvaili taistelevansa rauhan puolesta molempien kansojen edestä. Tuomari Sarah Zarota keskeytti hänet todeten: ”Henkilö, joka taistelee rauhan puolesta, ei tee muista ihmisistä pommeja ja surmaa lapsia.” Oikeudenkäyntiä johtava tuomari siis totesi näin, vaikka siinä vaiheessa Barghoutia ei ollut tuomittu vielä mistään.

Barghouti ei esittänyt oikeudenkäynnissä minkäänlaista varsinaista puolustusta, sillä hän kiisti israelilaisen tuomioistuimen tuomiovallan viidellä eri perusteella: laiton vangitseminen Ramallahissa, Geneven sopimusten vastainen laiton siirto Israeliin, Oslon rauhansopimuksen mukaan Barghoutin syytteet olisi pitänyt käsitellä Palestiinassa, hän oli kansainvälisen lain silmissä sotavanki, ja Palestiinan parlamentin edustajana hän nautti parlamentaarista koskemattomuutta.

Oikeudenkäynnin tasapuolisuutta valvonut Parlamenttien välisen liiton (IPU) komitea totesi, että ”lukuisten kansainvälistä lakia rikkovien loukkausten vuoksi (…) ei voida mitenkään sanoa, että Marwan Barghoutin oikeudenkäynti olisi ollut reilu”.

Fatahin johtajistoon kuuluva Awni Almashni on Barghoutin läheinen ystävä ja teki töitä hänen kanssaan seitsemän vuoden ajan. Hänen mukaansa Barghouti on kymmenen viime vuoden ajan ollut suosituin palestiinalaisjohtaja: ”Hän on ainoa, joka nauttii luottamusta Palestiinan kansan, Hamasin, islamilaisjärjestöjen ja myös Fatahin keskuudessa.”

Barghoutille pitkä vankila-aika on ollut kova koettelemus, ja 7. lokakuuta 2023 tapahtumien jälkeen palestiinalaisvangit ovat kärsineet yhä julmemmasta kohtelusta. Barghouti pahoinpideltiin maaliskuussa 2024 usean vartijan voimin, ja sama toistui syyskuussa.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto julkaisi heinäkuussa 2024 raportin palestiinalaisvankien kohtelusta Israelin vankiloissa. Se on karua luettavaa. Siinä todetaan, että jo siihen mennessä 53 palestiinalaista oli kuollut Israelin vankiloissa lokakuun 7. päivän iskun jälkeen. Aiemmin kuolleita oli yksi tai kaksi vuodessa.

Puolentoista vuoden aikana on raportin mukaan vangittu ”järkyttävä määrä” naisia, lapsia, lääkäreitä, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja. Heitä vastaan ei ole nostettu syytteitä, eikä heitä ole tuotu oikeuteen vaan alistettu kaltoinkohtelulle ja kidutukselle.

Barghoutin pitäminen vankilassa ja eristyksissä on tragedia Palestiinalle ja tietenkin hänelle itselleen ja hänen perheelleen. Zeteo-uutiskanavan haastattelussa hänen poikansa Arab kertoi, kuinka hän 10-vuotiaana avasi television ja Abu Dhabi -kanavalla sanottiin, että hänen isänsä Marwan on murhattu. Arab ei sanojensa mukaan ollut ymmärtää kuulemaansa, mutta sitten kuultiin oikaisu, että kyse olikin murhayrityksestä.

Arab ei ole saanut halata isäänsä 22 vuoteen, sillä harvat tapaamiset ovat toteutuneet aina lasiseinän takaa. Puoleentoista vuoteen hän ei ole nähnyt isäänsä, eikä tapaaminen välttämättä toteudu lähitulevaisuudessakaan.

Barghoutin vapauttaminen on yksi Hamasin keskeisistä vaatimuksista, mutta Israelille hän on nähtävästi liian vaarallinen mies vapautettavaksi. Hän voisi yhdistää palestiinalaiset ja tarjota tien neuvotteluratkaisulle. Rauha voi tuntua liian vaaralliselta Israelille, ja etenkin sen äärimmäisen sotaisalle hallinnolle.

Lähteitä:

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportti palestiinalaisvankien kohtelusta lokakuusta 2023 kesäkuuhun 2024, julkaistu 31.7.2024: www.ohchr.org/en/documents/reports/thematic-report-detention-context-escalation-hostilities-gaza-october-2023-june

Zeteo-uutiskanavan juttu Marwan Barghoutista, jossa hänen poikansa Arabin haastattelu: zeteo.com/p/will-palestines-mandela-be-freed

Vankien kansallisen sovintojulistus: www.un.org/unispal/document/auto-insert-208621/

Pääkuva: Israelilaissotilaat vangitsevat Marwan Barghoutin Ramallahissa 16.4.2002.