Näin sanoi Dmitri Muratov tuoreessa Novaja Gazetasta kertovassa Askold Kurovin ohjaamassa dokumenttielokuvassa. Elokuva käsittelee toimittaja Anna Politkovskajan murhaa, josta on kulunut 15 vuotta. 8. lokakuuta uutisoitiin, että päätoimittaja Muratoville myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.
Muratov ja Politkovskaja olivat työkavereita. Muratovin ja muiden kollegoiden puheista paistaa syvä suru ja ihailu Politkovskajaa kohtaan. Hän oli ennen kaikkea ihmisoikeusaktivisti, jolle journalismi oli väline. Työssään hän kohtasi ensin kanssaihmisen, sitten haastateltavan tai tutkimuskohteen.
Politkovskaja kirjoitti muun muassa Tšetšeniasta, joka on Venäjän tasavalta Pohjois-Kaukasiassa, yhdellä maailman kielellisesti ja uskonnollisesti monimuotoisimmista alueista. Neuvostoliiton aikana Kaukasiassa harjoitettiin ”hajota ja hallitse” -politiikkaa, jotta separatistiset aloitteet pysyisivät kurissa. Lopputuloksena oli monta veristä sotaa Kaukasian eri tasavaltojen alueilla sekä iskuja Venäjän suurkaupungeissa. Venäjä ”ratkaisi” kysymyksen aloittamalla oman terrorismin vastaisen sotansa, josta Politkovskaja kirjoitti aktiivisesti.
Yksi tunnetuimmista tapauksista oli Venäjän turvallisuusjoukkojen kaasuiskuun päättynyt teatterikaappaus Moskovassa vuonna 2002. Tuolloin Politkovskaja toimi neuvottelijana kaappaajien kanssa ja vei kaapatuille vettä. Toinen oli Beslanin koulukaappaus vuonna 2004. Matkalla Beslaniin Politkovskaja myrkytettiin. Tapaus muistutti suuresti Navalnyin myrkytystä, oireet alkoivat lentokoneessa lähdön jälkeen. Kuin ihmeen kaupalla Politkovskaja selvisi.
Vuotta ennen Politkovskajan murhaa Tšetšenian johtoon nousi Ramzan Kadyrov. Novaja Gazetan dokumenttielokuvan mukaan Politkovskaja oli Kadyrovin tavatessaan todella järkyttynyt erityisesti siitä, miten tämä kohteli naisia. Tšetšenian presidentti, joka viihtyy maastopuvussa, on kieltänyt homoseksuaalisuuden olemassaolon tasavallan alueella ja sanonut rakastavansa Putinia ”kuin mies voi rakastaa miestä”. Tunne on selvästi molemminpuolinen, sillä Kadyrov on osa Venäjän keinoja ”turvallistaa” Kaukasian alue. Valtion tasolla leikitellään islamofobialla ja väitetään, että ”kovat arvot” ovat osa muslimienemmistöisen Tšetšenian ”kansallisluonnetta”. Novaja Gazeta taistelee tätä propagandaa vastaan.
Politkovskajan murhan virallinen tutkinta tökki, ja murhasta tuomittiin ainoastaan tekijät. Yksi tuomituista, tšetšenialainen rikollispomo, päätti kertoa tietonsa Novaja Gazetalle. Pian sen jälkeen hän kuoli vankilassa. On selvää, että hallinnollinen eliitti suojelee murhan tilaajaa.
Kolme vuotta Politkovskajan kuoleman jälkeen Tšetšeniassa murhattiin toimittaja Natalia Estemirova. Siitä huolimatta Novaja Gazeta ja sen toimittajat jatkavat vielä tätä elämän kanssa yhteensopimatonta työtä. Tällä hetkellä Tšetšeniasta kirjoittava toimittaja Elena Milashina kertoo ainoan tavan pitää journalismi elossa Venäjällä: ”Kun kollega menee vankilaan, pakenee ulkomaille tai kuolee, on tultava hänen tilalleen ja jatkettava hänen työtään.”
Daria Tarkhova
