Miksi kirjoittaa matkapäiväkirja, jossa Kremlillä on sivurooli
Jotkut ovat sitä mieltä, että nyt on pidättäydyttävä kokonaan matkustamasta ja katkaistava kaikki siteet aggressiiviseen hyökkääjämaahan, ja siinä samassa myös maassa asuviin ihmisiin. Mutta meille aggressiivinen hyökkääjä on se, joka istuu Kremlissä ja tekee epäinhimillisiä päätöksiä, kun taas maa on täynnä ihmisiä, jotka eivät yksin pysty muuttamaan maailman tai edes maansa järjestystä. Tässä tilanteessa moni heistä keskittyy siihen, mihin voi – itsensä ihmisenä pitämiseen.
Suuren maan miljoonia kansalaisia ei voi niputtaa mielipiteidensä perusteella yhtenäiseksi joukoksi, emmekä mekään väitä puhuvamme yleistävästi kaikista venäläisistä, ainoastaan pienestä osasta heitä – ja meitä.
Mitä tällaisella julkaisulla haluamme saavuttaa? Ehkä sitä samaa, mitä Venäjällä kohtaamamme henkilöt omalla toiminnallaan: muuttaa omaa ympäröivää maailmaa millin verran inhimillisemmäksi.
Rajantakaiset – Matkapäiväkirja suljetun itärajan takaa
Teksti: Anna Jarovaja
Käännös ja editointi: Kerttu Matinpuro
Teoksen kuvituksen on tehnyt Venäjältä maanpaossa oleva Lilya Matveeva.
Rosebud & Suomen Rauhanpuolustajat
Elokuussa ilmestyvä Anna Jarovajan kirjoittama, Kerttu Matinpuron suomentama ja toimittama ja Lilya Matveevan kuvittama Rajantakaiset – Matkapäiväkirja suljetun itärajan takaa vie lukijan mukanaan Venäjän rajaseudulle, kyliin ja kaupunkeihin, keskusteluihin keittiöissä, kaduilla ja kahviloissa. Rauhanpuolustaja julkaisee kirjasta otteen ennakkoon.
Natalia Antonova, eli meille tuttavallisemmin Nataša, on karjalan kielen asiantuntija, kääntäjä ja kirjailija – lukuisten karjalankielisten tekstien, laulujen, kirjojen ja oppikirjojen kirjoittaja. Hän on alueella hyvin tunnettu karjalan kielen elvyttäjä. Tekisi mieli kutsua häntä kieliaktivistiksi, mutta hän itse ei kutsu itseään sellaiseksi.
”Оn olemassa ihmisiä, jotka tekevät paljon enemmän kuin minä. Mutta meitä, jotka teemme edes jotain, on sen verran vähän, että minäkin erotun”, hän sanoo nöyrästi.
…
Ennen yhteydet rajan yli rikastuttivat kansalaisliikkeiden, kulttuurin ja tieteen kenttää kummassakin maassa. Nyt yhteistyö on hiipunut myös näillä aloilla nolliin. Millaisia vaikutuksia tällä katkoksella on jatkossa, ja mitä sitten, kun maiden väliset suhteet taas palautuvat? Palaako yhteistyö, vai onko väliin syntynyt jo paljon katkeruutta siitä, että yhteydet lopetettiin yhtäkkiä kuin veitsellä leikaten?
”Ymmärrän, mitä tarkoitat, koska olen itsekin ajatellut sitä. Toivon, että ne rajan ylittävät kontaktit, suhteet, jotka rakennettiin viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana, ovat edelleen muistissamme. Rajan molemmin puolin on paljon ihmisiä, jotka eivät noin vain pysty katkaisemaan näitä tärkeitä, henkilökohtaisia siteitä niin kategorisesti. Mutta pelkään, että jos tämä kaikki jatkuu Venäjällä vielä vuosikymmeniä, tulee meille sukupolvi, joka ei enää tiedä näistä siteistä. Heillä tulee olemaan erilainen historia. Meitä sen sijaan yhdistää edelleen menneisyys: rikas, hieno menneisyys monine ystävyyssuhteineen ja ammatillisine ja henkilökohtaisine kontakteineen. Ja niin kauan kun tämä muisto elää meissä, meillä on toinen toisemme, vaikka olemmekin rajan vastakkaisilla puolilla”, Nataša sanoo.
”Minulla on Suomessa valtava määrä tuttavia, ystäviä ja työtovereita, joille voin helposti soittaa tai kirjoittaa. Luulen, että totuttuun tapaan voimme jatkaa yhteydenpitoa normaalisti vielä muutaman vuoden. Parhaassa tapauksessa kaikki tämä jo pian loppuu ja voimme unohtaa sen ja palata vanhaan aikaan. Mutta niin ei tule tapahtumaan, sen ymmärrän selvästi, koska tämä on mennyt liian pitkälle. Siitä huolimatta minä ikään kuin lohdutan itseäni, tai uskottelen itseni uskomaan siihen toivon pilkahdukseen, että pian kaikki on ohi ja olemme taas yhdessä ja meillä on jälleen yhteisiä projekteja. Siihen asti olen valinnut itselleni merkityksen ja elämänmuodon, jonka näette: olen kotona, olen kaikkien rakkaitteni kanssa. He ovat minun ystäväni ja tukeni.”
…
”Internetyhteys on minulle äärimmäisen tärkeä, jotta voin katsoa ja kuunnella mitä haluan, niitä ihmisiä, joita haluan. Ja toiseksi minulla täytyy olla jotain, millä elää, edes vaatimattomasti. Siinä mielessä luotan ainoastaan itseeni ja siihen, että voin viljellä maata. Kun vaan sitä mahdollisuutta ei viedä minulta! Toivon, että terveydentilani pysyy hyvänä ja voin jatkaa perunoiden kasvattamista, vieraiden kestitsemistä, hauenpyyntiä katiskalla, sienten ja marjojen poimimista, kaalin hapattamista. Ja tärkeintä on, että todella nautin siitä. Olen nyt 47-vuotias, ja olen tajunnut, että maalaiselämä, jota pakenin koko nuoruuteni, on nyt minun pelastukseni. Se on turvapaikkani ja merkityksellisyyden tuojani.”
Vieljärven vierailumme viimeisenä iltana, Natašan kaataessa kuppeihimme itse tekemäänsä yrttiteetä, pyydämme häntä vielä nimeämään asioita, jotka auttavat selviytymään nykytodellisuudessa.
”Karjalan kieli”, hän aloittaa epäröimättä hetkeäkään. ”Karjalan kieli ja sen allegorinen luonne. Usein etsin vastauksia vaikeisiin, toivottomiinkin tilanteisiin tai ongelmiin karjalan kielestä, sillä se on hyvin kuvainnollinen, allegorinen kieli, jossa on mukana paljon huumoria ja kriittistä elämänasennetta, vitsailua. Minä rakastan erilaisia fraaseja, sananlaskuja, sanontoja, kuvainnollisia ilmaisuja ja metaforia.”
Toinen asia, jonka Nataša sanoo auttavan häntä selviytymään, on mätäs. Se on karjalankielinen sana, joka tarkoittaa paikkaa, kotia, maata.
”Olen kotona, olen sukuni luona. Tämä paikka on turvaverkkoni, ystäväni ja tukipilarini. Jos en olisi nyt juuri täällä, niin missä minä olisin? Täällä olen kotona, ja täällä tunnen oloni turvalliseksi ja onnelliseksi.”
Kolmantena Natašan listalla ovat ystävät ja yhteydenpito, joka tosin tapahtuu nykyään enimmäkseen verkossa. Neljäntenä uni ja itsestään huolen pitäminen.
Viimeisenä aamuna ennen lähtöämme Vieljärvellä istun Natašan olohuoneen suuren pöydän ääressä ja juon kahvia. Katselen ikkunalaudalla olevia kukkia, tomaatin ja paprikan taimia, jotka muuttavat kuukauden päästä kasvihuoneeseen ja luultavasti tuottavat emännälleen hyvän sadon. Pöydällä on viimeinen numero Vieljärven ikkunoita, vieressä vinyylisoitin ja useita Kino-yhtyeen levyjä. Kissat ovat ottaneet oman paikkansa lämpimällä hellalla. Tulee haikea olo siitä, että tänään on jo lähdettävä.
Nataša kaataa kuumaa kahvia, ja ensimmäistä kertaa huomaan tatuoinnin hänen käsivarressaan, mutta en saa kirjoituksesta selvää.
”Onko sinulla ollut tuo jo pitkään?”
”Keväästä 2022 lähtien.”
”Mitä siinä lukee?”
”Siinä on karjalankielinen sana ’miksi’ ja numero 22”, hän vastaa.
...meillä on pieni toivomus. Rauhanpuolustajat julkaisee aineistonsa verkossa kaikkien luettavaksi ilmaiseksi. Toimintamme rahoitus perustuu jäsenmaksuihin ja jäsentemme maksamiin tukimaksuihin. Liity sinäkin tukijoukkoihimme! Jäsenmaksun suuruus on 25 €. Maksamalla saat myös Rauhanpuolustaja-lehden kotiisi 4–5 kertaa vuodessa, ja loppuvuodesta postitamme aina seuraavan vuoden Solidaarisuuskalenterin lehden mukana.
Jäseneksi liittyminen onnistuu helposti täällä.
