Kolumni: Suomen liittolaiset

Afganistanista on kirjoitettu paljon. On kuitenkin yksi kysymys, joka on jäänyt afganistanilaisia kohdanneen tragedian ja pakenemiseksi kääntyneen USA:n ja sen liittolaisten vetäytymisen varjoon.

Keskustelu siitä, millä intresseillä ja pelisäännöillä Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset toimivat, ei ole vielä edes alkanut. Tämä on Suomelle kuitenkin tarkan arvion paikka, sillä turvallisuuspoliittiset ratkaisumme ovat nojanneet viime vuosina eri länsimaiden kanssa luotuun, kahdenvälisestä turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä muodostuvaan verkostoon.

Suomen järjestämään Kabulin lentokentän kautta tapahtuneeseen evakuointiin liittynyt episodi kertoo paljon sitä suuremmasta ongelmasta. Ensin yhdysvaltalaiset neuvottelivat sopimuksen talibanien kanssa omasta vetäytymisestään syyskuun 11. päivään mennessä. Tiettävästi se tuli liittolaisille lähinnä ilmoitusasiana. Talibanien nopea eteneminen muutti kuitenkin tilanteen, ja Yhdysvallat sopi heidän kanssaan nopeammasta vetäytymisestä elokuun viimeiseen päivään mennessä.

Amerikkalaiset ottivat kontrolliinsa Kabulin lentokentän, ainoan reitin ulos maasta. Ilman heidän lupaansa sinne ei ollut menemistä. Näin eurooppalaisten liittolaisten evakuoitavat jäivät lentokentän portteja vartioivien amerikkalaisten ja sinne johtavien reittien tiesuluilla seisovien talibanien armoille.

Kun talibanit pysäyttivät suomalaisten viimeisen evakuointikuljetuksen tiesululle, tarvittiin amerikkalaisten apua heidän päästämisekseen kentälle. Inhimillisesti yksilötasolla Yhdysvaltojen apu oli suurenmoinen asia. Näin yli kaksi vuorokautta bussissa peloissaan odottaneet ihmiset pääsivät nousemaan lentokoneeseen. Yhdysvaltojen ulkoministeriö sai tästä ansaitut kiitokset Suomelta, mutta jokin tässä ja kiitoksia vuodattavissa tviiteissä jäi silti vaivaamaan mieltä.

Ehkä syy oli se, että iso kuva siitä, miten tähän oli jouduttu, hämärtyi tämän Happy Endin saaneen vaikkakin Afganistanin mittakaavassa melko pienen draaman alle. Nyt iloittiin siitä, että maa, joka on 20 vuoden sodalla saattanut Afganistanin tähän pisteeseen, teki sen, mikä oli vähintäänkin sen velvollisuus tässä tilanteessa.

Arvio siitä, missä koalitioissa ja aloitteissa Suomen on hyvä olla mukana, odottaa vielä tekemistään.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.