Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump ajaa parhaillaan romurallia maansa liittolaissuhteilla, kulttuurisella vaikutusvallalla, taloudella ja dollarin arvolla.
Tasa-arvon, demokratian, kansainvälisen oikeuden, ympäristökysymysten, ihmisoikeuksien ja yhteiskunnallisen vakauden karttalehdet on heitetty jo aiemmin ikkunasta ulos.
Ilmiö ei koske vain Yhdysvaltoja.
Tutkija Noora Kotilainen kirjoittaa 9.2.2025 Kansan Uutisten kolumnissaan otsikolla ”Olemme ajamassa hirvittävää vauhtia päin seinää – tosiasiassa meillä on vaihtoehtoja”: ”Nyt tehdään lyhytnäköisiä päätöksiä hallitsemattomalla vauhdilla, menosuuntaa huomioimatta.”
Seinää päin ajamisen ajatus tulee vastaan myös Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan teoksessa Huipputuloiset – Suomen rikkain promille (Vastapaino 2019). Useammassa Sipilän hallituksen aikaan tehdyssä haastattelussa toistuu pettymys siitä, kuinka tuolloinen leikkauspolitiikka ja muut uusliberaalit uudistukset ovat rikkaimpien näkökulmasta vesittyneet vaalikauden loppua kohti. Pettymys kiteytyy toteamukseen siitä, että pitäisi vain ajaa päin seinää, jotta saataisiin iso muutos aikaan.
Nykyinen Orpon hallitus toteuttaa tuota toivetta pilkulleen.
Ajan henki tiivistyy Riikka Purran saksiin, Argentiinan Javier Milein moottorisahaan ja Elon Muskin oksasilppuriin.
Kantolan ja Kuuselan teos tarjoaa ainakin osaselityksen sille, kuinka tunne seinää päin ajamisen välttämättömyydestä on päässyt valloilleen. Trumpin kabinetissa mukana oleva rikkain promille on astunut julkisuuteen vallankäyttäjänä aivan uudella tavalla, mutta politiikkaa seuranneille se on ollut itsestäänselvyys aiemminkin. Merkittävä osa tuosta vallasta on peräisin uskomuksesta, jonka mukaan taloudellinen menestys tarkoittaa yleispätevää kykyä löytää ratkaisut ongelmaan kuin ongelmaan. Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän järkeä. Yhteiskunta on yritys, yleensä vain puutteellisesti johdettu sellainen.
Yrittäjyyteen kuuluu riskinotto, se vaatii vahvaa itseluottamusta, verkostoja ja karismaa. Epäonnistumiset kuuluvat asiaan, konkurssin jälkeen noustaan uudelleen. Yhteiskuntien johtamiseen normaaliin yritystoimintaan kuuluva ajatusmalli sopii juuri niin huonosti kuin parhaillaan näemme. Ympäristöasioissa tai sodan ja rauhan kysymyksissä tehty konkurssi on lopullinen.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.
