Kolumni: Dominoteorian paluu

Kolumni: Dominoteorian paluu

Ukraina taistelee alueellisen koskemattomuutensa puolesta.

Vähemmän selvää on se, mistä kaikesta muusta Ukrainassa soditaan. Monenkirjavia ja perusteluidensa tasolta vaihtelevia näkemyksiä on esitetty. Venäjän sisäisiin tarpeisiin luotu puhe Ukrainan denatsifikaatiosta tunnistetaan meillä vaivattomasti propagandaksi, mutta oman tarinankerrontamme suhteen kriittinen katse samenee.

Suomessa kohtuullisen vakiintuneen narratiivin mukaan Ukraina taistelee koko Euroopan, vapaan maailman ja demokratian – lyhyesti sanottuna meidän – puolesta. Kaikki tuo vaarantuu, jos Ukraina ei voita tai Venäjä ei häviä tarpeeksi. Ukrainan jälkeen Venäjä kerää voimiaan ja iskee vääjäämättä seuraavaan kohteeseen. Nato-jäsenyys, jonka piti tuoda yksiselitteinen turva Venäjää vastaan, ei tässä kertomuksessa vaikuta takaavan mitään.

Venäjä on siis voitettava Ukrainassa tai ainakin pidettävä kiinni taisteluissa siellä. Koska panokset ovat niin valtavia, sodan jatkumisen hinta on sivuseikka. Kaikki uhriluvut ovat hyväksyttäviä.

Vaihtoehtojen puutteella verenvuodatuksen pyhittävää näkökulmaa on käytetty sodissa ennenkin. Vietnamin sodassa se tunnettiin dominoteoriana. Yhdysvaltojen presidentin Eisenhowerin vuonna 1954 esittämän näkemyksen mukaan kommunistien valtaannousu yhdessä maassa johtaa samaan naapureissa, jotka kaatuvat Moskovan valtaan kuin dominonappulat. Tämän vääjäämättömän kehityskulun pysäyttämiseksi USA tuki Ranskaa Indokiinan sodassa avokätisesti ennen kuin liittyi itse mukaan. Paikallisista uhriluvuista ei piitattu. Kuolleiden kokonaismäärä nousi yli kolmeen miljoonaan.

Jälkikäteen dominoteoria todettiin virheelliseksi. Vietnamin kaltaiset toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä itsenäistymään pyrkineet siirtomaat hakivat tukea Neuvostoliiton johtamalta itäblokilta pitkälti siksi, että ne eivät saaneet sitä muualta. USA:n Vietnamissa harrastama piittaamaton tappaminen oli todennäköisesti tärkein yksittäinen syy Euroopassa 1980-luvulle saakka tunnetuille sympatioille Neuvostoliittoa kohtaan.

Virheellisyydestään ja irvokkaista seurauksistaan huolimatta dominoteoria tarjosi kiinnittymiskohtia pelolle ja vihalle. Samalla tavoin ne jäsentävät maailmaa nyt, vaikka Ukrainan ja Vietnamin sotien taustat ja kehityskulut poikkeavat toisistaan.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.