ICAHD Finland oli järjestämässä maaliskuussa 2020 tilaisuutta, jossa oli tarkoitus puhua akateemisesta vapaudesta ja vastuusta osana maailmanlaajuista Israeli Apartheid Week -tapahtumakokonaisuutta. Tämä Israelin apartheid-järjestelmää eri tavoin käsittelevä tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Toronton yliopistossa vuonna 2005, ja sitä vietetään nykyään vuosittain yli 200 kaupungissa.
Tilaisuus oli tarkoitus järjestää Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Yllättäen sain Tiedekulman edustajalta hämmentävän puhelun. Hän vaati, että tilaisuudessa pitää olla puhujia, jotka tukevat tutkijoiden vangitsemista poliittisin perustein ja kannattavat juutalaisvastaisuutta – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Tiedekulman edustaja varoitti, että jos näin ei tehdä, he saattavat perua tilaisuuden.
Oudon puhelun tarina alkaa vuonna 2018, kun järjestimme Tiedekulmassa tapahtuman tutkimuksen ja aktivismin risteyksestä osana Israeli Apartheid Weekiä. Puhujina olivat Norjan arktisen yliopiston politiikan ja kulttuurin tutkija Laura Junka-Aikio, Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkija Hannu Juusola, feministi ja tutkija Saara Särmä sekä Birzeitin yliopistosta Miehitetyiltä palestiinalaisalueilta tutkija, joka turvallisuussyistä ei halua nimeään julki tilaisuuden jälkeen. He pohtivat tieteen ja politiikan suhdetta mitä tulee naisten, saamelaisten ja palestiinalaisten oikeuksiin. Viimeksi mainitun kohdalla keskusteltiin erityisesti Israelin akateemisesta boikotista.
Israelin suurlähetystö ja apartheidin tukijat vetosivat etukäteen yliopiston rehtoriin ja valittivat lehdistölle, että tilaisuutta ei saisi järjestää, koska se on propagandaa. Kun rehtorin kanslia oli meihin yhteydessä, selvitimme mistä tilaisuudessa on kyse. Kerroimme myös, että Israelin hallituksen ja sen tukijoiden strategia ympäri maailmaa on vaientaa kriittisiä ääniä estämällä tilojen ja rahoituksen saamista. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olimme Israelin hallituksen häirinnän kohteena, ja yliopiston johto vaikutti tyytyvän selitykseen. Tutkijoiden keskustelu oli menestys ja sali oli tupaten täynnä.
Vuonna 2020 jätimme tilahakemuksen Tiedekulmalle samantyyppisestä tilaisuudesta. Sieltä sitten soitettiin ja sanottiin, että he ovat keskustelleet yliopiston hallintojohtajan kanssa ja todenneet, että Tiedekulmassa järjestettävien tapahtumien pitää hyvän tieteellisen tavan mukaan olla moniäänisiä, eikä niissä saa olla vain yhtä näkökulmaa.
Yksi kutsumistamme puhujista oli Turkin Boğaziçin yliopistosta valmistunut Helsingin yliopiston tutkija Halil Gürhanlı. Turkin hallitus on pannut tutkijoita vankilaan siksi, että he ovat kirjoittaneet poliittisista mielipiteistään Facebookissa. Kysyin Tiedekulman edustajalta, että jos Gürhanlı arvostelee tätä, niin pitäisikö meillä olla myös puhuja, joka kannattaa tutkijoiden vangitsemista poliittisin perustein. Vastaus oli myöntävä. En ollut uskoa korviani, joten varmistin, että hän oli ymmärtänyt ja minä olin kuullut oikein.
Toinen kutsuttu puhujamme oli George Sorosin rahoittamasta Central European Universitystä (CEU) Unkarissa valmistunut Helsingin yliopiston tutkija Annastiina Kallius, joka joutui lähtemään maasta, kun hänet oli valtion televisiokanavalla julistettu valtion viholliseksi. Unkarin hallitus sulki CEU:n ja mustamaalasi Sorosia kampanjalla, jossa oli juutalaisvastaisia piirteitä. Kysyin Tiedekulman edustajalta, että jos Kallius arvostelee tätä, niin pitäisikö meillä olla puhuja, joka kannattaa yliopistojen sulkemista poliittisin perustein ja antisemitistisiä kampanjoita. Vastaus oli taas myöntävä – yliopiston edustaja korosti, että tieteellisen tasapuolisuuden ja moniäänisyyden periaate vaatii sitä.
Oikeasti Helsingin yliopisto ei tietenkään halua tällaista. Jos tilaisuus olisi käsitellyt vain Turkkia ja Unkaria, vaatimuksia ei olisi esitetty, eikä tilaisuutta olisi uhattu peruuttaa.
Todellinen ongelma oli kolmas kutsuvieraamme, Lähi-itään erikoistunut antropologi Lori Allen Lontoon yliopiston School of Oriental and African Studiesista (SOAS), ja yleensäkin Israelin politiikan arvosteleminen. Tiedekulma kielsi, että tilaisuus ei saa olla osa Israeli Apartheid Weekiä (minkä tapahtumia on järjestetty kymmenissä yliopistoissa ympäri maailmaa), koska tiloissa ei saa järjestää poliittisia tilaisuuksia, ja tilaisuuksien pitää liittyä tutkimukseen.
Samoihin aikoihin Tiedekulmassa oli Israelin apartheidia tukevan ja ihmisoikeuspuolustajia mustamaalaavan järjestön tapahtuma. Tiedekulma ei osannut selittää, miten ihmisoikeuspuolustajien mustamaalaaminen liittyy tieteeseen. Kirjoitin asiasta yliopiston kanslerille, joka sanoi, että koska tapahtuma on Tiedekulman yläkerrassa, linjauksia voidaan tulkita väljemmin. Meidän tilaisuutemme oli tulossa samaan tilaan.
Nikolai Gogolin pietarilaisnovellien suomentaja Esa Adrian on todennut, että olosuhteet ja yksityiskohdat vaihtelevat ajan myötä, mutta sensoreiden typeryys on ajatonta ja ikuista. Ennemmin kuin sensuurista tai suosituksi tulleesta ”cancel-kulttuurista” on kuitenkin selvempää puhua kulttuurisen ja mediatilan vallankäytöstä. Tiedekulma salli meidän vuokrata tiloja, mutta vaikka se olisi kieltäytynyt, en kutsuisi sitä sensuuriksi, mikä Suomessa mielletään poikkeukselliseksi puuttumiseksi normaaliin toimintaan. Ennemmin se olisi – kuten nyt asetetut kummalliset vuokraehdot – osa arkisen poliittisen vallankäytön jatkumoa, tässä tapauksessa epäpoliittisen tasapuolisuuden kaapuun puettuna.
Tiedekulma myönsi, että syynä heidän vaatimuksiinsa oli vuoden 2018 tilaisuuden kohtaama arvostelu. Sillä, että arvostelu oli perätöntä, ei ollut merkitystä. Kyse oli vain siitä, että yliopisto ei uskaltanut puolustaa kriittistä keskustelua.
Suostuimme pitämään tilaisuuden erillään Israeli Apartheid Weekistä. Tiedekulma päätti, että tilaisuus on turvallisuusriski, ja vaati meitä hankkimaan kaksi vartijaa heidän osoittamaltaan yritykseltä 496 euron hintaan. Yliopisto siis reagoi siihen, että sen tiloissa esiintyviin rodullistettuihin henkilöihin kohdistuu sen mielestä uhka lisäämällä järjestäjän taloudellista taakkaa. Yliopiston tasa-arvovaltuutettu katsoi, että tämä ei riko yliopiston sitoutumista tasa-arvon edistämiseen, koska lisäkustannusten tavoitteena on tapahtuman toteutumisen ja osallistujien turvallisuuden takaaminen.
Maaliskuulle 2020 sovittu tilaisuus siirtyi pandemian takia ja pidettiin lopulta lokakuussa 2022. Allenin tilalla keskusteluun osallistui Tampereen yliopiston tutkija Wassim Ghantous. Yliopiston vaatimus tasapuolisuudesta otettiin keskustelussa esimerkiksi siitä, miten epäpoliittisuuden ja tasapuolisuuden käsitteitä käytetään poliittisten tarkoitusperien ajamiseen ja keskustelun tukahduttamiseen.
Helsingin yliopisto on profiloinut itsensä ”rohkean ajattelun keskustelevaksi yhteisöksi”. Se, että yliopiston hallinto Israelin tapauksessa sen sijaan nostaa esteitä kriittisen keskustelun tielle, ei ole Helsingin ominaispiirre vaan tavallista ympäri maailmaa. Helsingin yliopiston kunniaksi on sanottava, että se ei sentään kieltänyt tilaisuuden järjestämistä.
Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa apartheidin tukijat ovat yliopistoissa saaneet tilaisuuksia ja puhujia peruutettua, opiskelijajärjestöjä kiellettyä ja tutkijoita erotettua, joskus yhteistyössä Israelin hallituksen kanssa. Yksi viimeisimpiä kohteita on professori David Miller, joka tutki ja arvosteli Israelin vaikutusoperaatioita Isossa-Britanniassa. Apartheidin kannattajat levittivät hänestä väitteitä antisemitismistä, jotka kaksi yliopiston tilaamaa riippumatonta selvitystä totesi perättömiksi. Tästä huolimatta yliopisto erotti Millerin lokakuussa 2021.
Jos Venäjän propagandaan erikoistunut professori irtisanottaisiin yliopistosta siksi, että Venäjän hallitus ja sen tukijat levittävät hänestä valheita, se olisi oikeutetusti skandaali. Israelin kohdalla se on osa eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten instituutioiden tavallista tukea apartheidille. Myös Suomen hallitus pönkittää apartheidia muun muassa asekaupoilla ja sallimalla siirtokuntatuotteiden tuonnin, vaikka se on laitonta.
Ehdottoman tuen seurauksena Israel on syventänyt apartheidia ja on nyt matkalla kohti fasismia. Israelin uudessa hallituksessa on ensimmäistä kertaa mukana äärioikeistolainen Juutalainen voima -puolue. Puolueesta ja Israelin poliittisesta tilanteesta kertoo paljon se, että sitä edustava tuore talousministeri Bezalel Smotrich sanoo olevansa ”fasistinen homovihaaja”.
Teksti: Syksy Räsänen
Kirjoittaja on ICAHD Finlandin puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut kirjan Israelin apartheid.
