Uutisissa on nähty viime päivinä järkyttäviä kuvia iranilaisten poliisien kovista otteista mielenosoituksissa, jotka alkoivat Jina Aminin  (eli Mahsa Aminin; Jina tai joskus muodossa Zhina on hänen kurdinimensä, jonka Iran on kieltänyt käyttämästä) kuoltua moraalipoliisi Basijin joukkojen pahoinpitelyyn 16. syyskuuta. Kansainvälisessä mediassa on pohdittu, voivatko mielenosoitukset johtaa teokraattisen hallinnon kaatumiseen. Siihen tarvittaisiin kuitenkin poliisien ja sotilaiden siirtymistä mielenosoittajien puolelle, kuten vuonna 1979, kun ajatollah Ruhollah Khomeinin johtama vallankumous kaatoin shaahi Reza Pahlavin hallinnon.

Suomalaisen, ja muun länsimaisen, median painopiste Iran-uutisoinnissa on ydinsulkusopimus ja ihmisoikeustilanne. Maan tiedetään tukevan Syyrian Bashar al-Assadia ja Jemenin huthikapinallisia, mutta on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa Iranin vaikutuksesta koko Lähi-itään.

Iranin turvallisuusjoukot kansalaisten kurissa pitämiseen jakaantuvat kahteen pääryhmään: moraalipoliisi Basij on saanut paljon kansainvälistä julkisuutta viime päivinä. Siihen hakeutumisen sanotaan olevan vapaaehtoista, mutta moraalipoliisina toimiminen on monelle väylä muuhun työhön valtion palveluksessa.

Pasdaran, eli Islamilainen vallankumouskaarti, koostuu fanaattisemmasta joukosta. Kannattaa kiinnittää huomio siihen, että kun ajatollah Ruhollah Khomeini perusti Pasdaranin vuonna 1979, sen nimeen ei tullut sanaa ”Iran”. Khomeinilla oli alusta alkaen tavoitteena koko Lähi-itä. Pasdaranissa on ulkomaisiin operaatioihin erikoistunut yksikkö Quds, josta ei ole tihkunut julkisuuteen juuri muuta tietoa kuin sen johtajan Qassem Suleimanin murha Bagdadin lentokentällä tammikuussa 2020.

Kaikissa Lähi-idän maissa on sekä sunni- että shiiamuslimeja, myös Saudi-Arabiassa. Shiiat ovat useissa sunnienemmistöisissä maissa köyhiä ja alistettuja, ja siten sopiva kohde liittolaisia etsivälle Qudsille. Sunnien ja shiiojen militiajoukot ovat kamppailleet keskenään vuosikymmeniä Palestiinassa, Libanonissa ja monella muulla alueella. Vuodesta 1998 lukien Quds alkoi yhdistää niitä shiiojen vapautusarmeija SLA:ksi (Shia Liberation Army). Nykyään monet paikalliset konfliktit, erityisesti Jemenin sisällissota, ovat myös Iranin sijaissotaa Saudi-Arabiaa vastaan.

Vaikka Iranin hallinnon kaatuminen vaikuttaa tällä hetkellä epätodennäköiseltä, mielenosoitukset ovat heikentäneet sitä. Tuettuaan shiiamilitioita monessa maassa Iranilla riittää vastustajia, jotka käyttävät tilaisuuden välittömästi hyväkseen, ja Lähi-idän hauras valtatasapaino horjuu ja konfliktit voimistuvat.

Irak

Irakissa väestön enemmistö on shiioja, mutta he pääsivät valtaan vasta Saddamin Husseinin diktatuurin kaaduttua vuonna 2003. Irakin shiiapuolueet eivät ole yhtenäisiä suhtautumisessaan Iraniin ja sen vaikutusvaltaan. Iranin tukemat ja niiden politiikkaa käytännössä ohjaamat puolueet olivat vahvempia lokakuun 2021 vaaleihin asti. Iranin vaikutusvalta ja sekaantuminen politiikkaan on johtanut laajaan tyytymättömyyteen. Iranin vaikutusvallan kritiikki oli keskeinen aihe ennen koronapandemiaa Bagdadissa järjestetyissä mielenosoituksissa. Ne kukistettiin yhtä kovin ottein kuin Teheranissa nyt, ja osittain iranilaisten avustamana.

Iranin vaikustusvaltaa kritisoivat puolueet voittivat vaalit yksitoista kuukautta sitten niin arabi- kuin kurdialueilla. Mutta Irakiin ei ole pystytty muodostamaan hallitusta, koska Teheranissa ei ole hyväksytty niiden tekemiä ehdotuksia uudeksi Irakin pääministeriksi ja presidentiksi. Korostaakseen maansa riippumattomuutta Irakin pääministeri Mustafa Al-Kadhimi ilmoitti Teheranin mielenosoitusten alkaessa parin mielenosoittajia Bagdadissa ampuneen iranilaismielisen miehen pidätyksestä.

Libanon

Ne maat, joissa Quds on saanut jalansijan, ovat rapautuneet. Libanonissa ja Jemenissä tämä kehitys on pisimmällä. Edes mielikuvitus ei ole rajana Libanonin tragediasta tulevilla uutisilla. Yksi esimerkki on kahdeksan aseellista pankkiryöstöä, joissa ryöstäjät vaativat rahaa omalta pankkitililtään valtion määräämistä nostorajoituksista huolimatta.

Libanonin Hizbollah on yksi Qudsin ensimmäisistä oman politiikkansa toteuttajaksi sieppaamista järjestöistä, onhan Libanonin eteläraja Iranin päävihollisen, eli Israelin, pohjoisraja. Yksi Khomeinin suurimmista haaveista oli maayhteyden rakentaminen Israelin rajalle. Libanonissa ja Syyriassa Iranilla on niin paljon valtaa, että iranilaiset panssarivaunut voisivat ajaa niissä ongelmitta, jos reitti olisi auki myös alkupäässä, eli Irakissa.

Israelilaisten lisäksi monet libanonilaiset iloitsevat siitä, että iranilaiset ovat kiireisiä kotimaassaan.

Syyria

Syyrian sisällissota on jumiutunut tilanteeseen, jossa Bashar al-Assadin joukot ovat voittaneet useimmat vastustajansa ja oppositio on ajettu pois maasta. Nykyään Syyriasta ei tule uutisia taisteluista, eikä juuri pakolaisiakaan. Kyse ei rauhanprosessista tai neuvotteluista, vaan pikemminkin osapuolten uupumisesta.

Bashar al-Assad pitää Syyrian rauhallisena Iranista saamillaan aseilla ja taloudellisella tuella. Niiden ehtyminen Iranin köyhtymisen tai hallinnon romahtamisen seurauksena on tilaisuus, jota moni odottaa kärsivällisesti – ei vähiten terroristijärjestö Isis. Sen toinen sukupolvi, pakolaisleireillä kasvaneet pojat, on kohta teini-iässä ja sen kokoisia, että he jaksavat kantaa asetta. Isisin leireillä Irakissa koulutetaan uusia taistelijoita.

Israel alkoi pommittaa Syyriassa olevia iranilaisia joukkoja välittömästi mielenosoitusten alettua. Al-Assadin toinen tukija Venäjä ei voi auttaa, koska sen sotilaita on siirretty Syyriasta Ukrainaan. Jos iranilaisetkin lähtevät, al-Assadin on vaikeaa pitää valta-asemansa, joka perustuu aseisiin, ei poliittisten ratkaisujen etsimiseen sisällissotaan johtaneisiin ongelmiin.

Turkin armeija puolestaan on valmiina Syyrian pohjoisrajalla miehittämään viimeisetkin kurdialueet, joissa kurdit ovat pystyneet säilyttämään autonomiansa.

Jemen

Jemenin huthien shiialaisuus on teologisesti erilaista kuin Iranissa vallalla oleva shiialaisuus. Iranin tuki on kuitenkin hutheille elintärkeä, ja heidän asemansa heikkenee, jos Iranin resurssit vähenevät. Iranin tuki, joka aluksi näytti keinolta parantaa huthien omia oloja, on osoittautunut Iranin tavoitteeksi aloittaa sijaissota Jemenin hallitusta tukevaa Saudi-Arabiaa vastaan.

Qudsin johdolla käydyt sijaissodat Lähi-idässä on yksi merkittävimmistä syistä Iranin kotimaisiin talousongelmiin, sillä valtion varat ovat menneet siihen eikä omien asukkaiden olojen kohentamiseen.

Eurooppa

Iran on suljettu monenlaisen kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle, mutta sillä on kohtalotoveri, johon se on löytänyt yhteyden: Venäjä. Maita yhdistää myös se, että molemmilla menee nyt huonosti kotimaassakin.

Yli kymmenen vuotta kestäneen Syyrian sisällissodan aikana on nähty, ettei Eurooppaa kiinnosta syyrialaisten ihmisoikeudet, tai edes heidän pysymisensä elossa. Mutta on asia, jolta poliittiset päättäjät eivät voi sulkea silmiään: Eurooppaan tulee lisää pakolaisia, jos taistelut Syyriassa syttyvät uudestaan. Ja se voi tapahtua samaan aikaan kun varsinkin Suomessa pelätään mitä Venäjällä tapahtuu – ohjusten ja sotajoukkojen sijaan sieltä voi tulla valtava määrä miehiä, jotka inhoavat Venäjän armeijaa ja Putinia yhtä paljon kuin suomalaisetkin.

Osa iranilaisista pitää presidentti Ali Khameneista ja muista ajatollaheista yhtä vähän kuin monet venäläiset Putinista. Moni iloitsisi, jos heidän valtakautensa päättyy. Mutta Iranin diktatuurin kaatuminen olisi tuskin rauhanomainen neilikkavallankumous. Selvää on, että jos Iranin vaikutus Lähi-idässä heikkenee, vastaavasti kahden muun alueellisen suurvallan Saudi-Arabian ja Turkin valta voimistuu.

Musliminaisten huivi herättää voimakkaita tunteita, Euroopassa äärioikeisto vaatii sen kieltämistä. Se on vain kangaskappale, mutta sen sijainti voi johtaa vaikka mihin: emme vielä tiedä, mitä siitä seuraa, että Mahsa Aminin otsatukka näkyi huivin alta. Se on melkein kuin järistykset maapallon toisella puolella kun perhonen liikauttaa siipiään.

Teksti: Kristiina Koivunen

Tekstiä muokattu 28.9.2022, korjattu tapetun iranilaisnaisen nimi muotoon Jina Amin.