Yhdysvalloilla on joukkoja sijoitettuna yli 750 tukikohtaan tai sotilasasemaan eri puolilla maailmaa. Tässä suhteessa Yhdysvallat on maailman ainoa globaali sotilasimperiumi, eikä millään muulla suurvallalla ole mitään vastaavaa tukikohtaverkostoa. Nyt näyttää siltä, että Suomi on liittymässä niiden yli 80 maan joukkoon, joihin Yhdysvaltojen joukkoja on sijoitettuna.
Nato-jäsenyydestä käydyn keskustelun yhteydessä on puhuttu Nato-joukkojen mahdollisesta sijoittamisesta Suomen maaperälle ja liittokunnan tukikohdan perustamisesta. Muutama suomalaispaikkakunta ilmoittautui jo innokkaaksi tukikohdan sijoittamispaikaksi. Innon takana on luultavasti vain ja ainoastaan tukikohdasta mahdollisesti saatavat taloudelliset edut. Ennakkoon tukikohdan sijoittamisesta Suomeen ei ole käytännössä käyty minkäänlaista laajempaa poliittista keskustelua. Kyselytutkimuksissa suomalaisten enemmistö on kuitenkin suhtautunut kielteisesti tai vähintäänkin varauksellisesti ulkomaisten Nato-joukkojen sijoittamiseen maahamme – oletettavasti tämä koskee myös muita ulkomaisia joukkoja maassamme.
Suomeen sijoitettava Nato-tukikohta on kuitenkin hyvin epätodennäköinen vaihtoehto. Nato-joukkoja on tällä hetkellä Euroopassa sijoitettuna ainoastaan 4 000 hengen vahvuinen joukko-osasto Baltian maihin ja Puolaan näiden maiden pyynnöstä. Kevyesti aseistetun yksikön tarkoituksena on vain korostaa liittokunnan sitoutumista ja valmiutta puolustaa näitä jäsenmaitaan, mikäli Venäjä hyökkäisi alueelle.
Sen sijaan Suomen ja Yhdysvaltojen viime syksynä alkaneet neuvottelut puolustusyhteistyösopimuksesta (DCA, Defence Cooperation Agreement) näyttävät johtavan siihen, että ensimmäisen kerran lähes 70 vuoteen Suomeen tulee vieraan vallan sotilastukikohta tai tukikohtia. Edellisen kerran maaperällämme oli Neuvostoliitolle Moskovan välirauhansopimuksella vuonna 1944 luovutettu Porkkalan alue, joka palautettiin takaisin Suomelle ennenaikaisesti vuonna 1956, vaikka sovittua 50 vuoden vuokra-aikaa olisi ollut jäljellä vielä vuoteen 1994.
Puolustusministeriö oli tehnyt aiesopimuksen Yhdysvaltojen kanssa sovittavasta puolustusyhteistyön tiivistämisestä jo vuonna 2016, siis huomattavasti ennen kuin Nato-jäsenyyskeskustelu aktualisoitui aivan uudella tavalla Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Samaan aikaan Suomen kanssa pohjoismaista Tanska ja Ruotsi käyvät Yhdysvaltojen kanssa neuvotteluja omista DCA-sopimuksistaan. Norjan ja Yhdysvaltojen välinen täydentävä puolustusyhteistyösopimus astui puolestaan voimaan jo kesäkuussa 2022.
Suljettujen ovien takana käytävistä Suomen neuvotteluista julkisuuteen tulleiden tietojen pohjalta vaikuttaa siltä, että maiden väliselle DCA-sopimukselle olisi lähtökohtana Norjan aiemmin solmima esimerkki. Neuvottelutuloksen odotetaan olevan valmis vuoden sisällä. Norjan voimaan tulleessa DCA-sopimuksessa on kirjattu Yhdysvaltojen asevoimien oikeudet ja ehdot toiminnalle Norjan maaperällä. Maa on luovuttanut Yhdysvaltojen käyttöön Keski-Norjassa laivastotukikohdan Ramsundissa ja lentotukikohdan Evenesissä sekä Etelä-Norjassa lentotukikohdat Solassa ja Ryggessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että näissä norjalaisissa tukikohdissa on sekä Yhdysvaltojen ja Norjan armeijoiden yhteiskäytössä olevia alueita että pelkästään Yhdysvaltojen käytössä ja hallinnassa olevia alueita.
Presidentti Sauli Niinistö on todennut neuvotteluista hieman ylimalkaisesti, että DCA johtaa siihen, että ainakin jonkinlaista Yhdysvaltojen läsnäoloa tulee Suomessa olemaan. Minimissään tämä tarkoittaa maan asevarastojen (sen omien joukkojen käyttöön) sijoittamista Suomen maaperälle, laajimmillaan kyse on tukikohta-alueiden luovuttamisesta Yhdysvaltojen armeijan täydelliseen hallintaan. Joka tapauksessa kyse on valtion suvereniteetin vähintäänkin osittaisesta luovuttamisesta. Yhdysvaltojen joukoille myönnettäneen vapaa ja rajoittamaton pääsy tukikohtiin, joissa mahdolliset asevarastot sijaitsevat, ja vielä laajemmat oikeudet, mikäli osa tukikohta-alueesta luovutetaan ainoastaan niiden käyttöön.
Toisin kuin esimerkiksi Naton kanssa sovittu isäntämaasopimus eli yhteisymmärrysasiakirja – kuten se virallisesti on – DCA tulee olemaan sitova kansainvälinen sopimus, joka tuodaan perustuslain 8. luvun mukaisesti eduskunnan käsittelyyn ja hyväksyttäväksi.
Norjassa voimaan tulleen sopimuksen kolmas artikla alkaa sanoilla ”Norjan suvereniteettia, lakeja ja kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteita täysin kunnioittaen…”, minkä jälkeen korostetaan, minkä tyyppisiä aseita tullaan varastoimaan. Mutta artiklan jatkossa Norjan suvereniteetti kyseenalaistetaan korostaen, että yhdessä sopien sovituilla osapuolilla (Yhdysvaltojen joukkojen ja alihankkijoiden jne.) on esteetön pääsyn sovittuihin tiloihin ja alueille. Näiden lisäksi Norja velvoitetaan pyydettäessä helpottamaan Yhdysvaltojen joukkojen väliaikaista pääsyä käytännössä koko Norjan alueelle ja antamaan joukkojen käyttöön muun muassa satamat ja lentokentät, joita mahdollisesti tarvitaan joukkojen toiminnan tukemiseksi.
Norjan puolustusyhteistyösopimus on voimassa kymmenen vuotta, jonka jälkeen se jatkuu, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus irtautua sopimuksesta vuoden irtisanomisajalla.
Teksti: Teemu Matinpuro
