David Smith-Ferri, koti-isästä kansalaisaktivistiksi

”Kun tyttäreni oli pieni, olin koti-isänä. Aloin hänen kanssaan vierailla paikallisen rauhanaktivistin luona, joka oli vankilassa osoitettuaan väkivallattomasti mieltään USA:n laivastotukikohdassa. Hänen kauttaan tutustuin muihin aktivisteihin, jotka olivat matkustaneet Irakiin vastustaakseen maahan kohdistuvia kansainvälisiä talouspakotteita. Vaimoni, joka on aina tukenut minua rauhantyössäni ja matkustamisessa, kannusti minua lähtemään Irakiin. Menin sinne Kathy Kellyn kanssa heinäkuussa 1999.

Merkittävä osa rauhanaktivistin identiteettiäni on se, että kirjoitan runoja tapaamistani ihmisistä. Irakissa tapaamani ihmiset ovat mukana runoissani. Heiltä olen myös oppinut paljon, tavallaan kouluttaudun heidän kauttaan.

Näiden ensimmäisten Irakin-vierailujen tarkoitus oli rikkoa USA:n lakia ja raportoida suunnattomista, sydäntäsärkevistä ja julmista vaikutuksista, jotka taloussaarto aiheutti irakilaisiin ja koko yhteiskuntaan. Yhdysvaltojen kansalaisen oli itse asiassa laitonta matkustaa Irakiin ja kuluttaa siellä rahaa. Oli hyvin surullista ja traagista, että monet tapaamamme irakilaiset olivat lapsia ja nuoria, jotka melko pian kuolivat.

Vuosien mittaan loimme myös lujia, pysyviä siteitä muutamiin irakilaisperheisiin. Erityisesti alussa, kun Irakin infrastruktuuri oli säpäleinä, yhteyksien ylläpitäminen heihin sähköpostitse tai puhelimitse ei ollut mahdollista. Meidän piti siis turvautua henkilökohtaisiin vierailuihin. Ryhmämme jäsenet, mukaan lukien Kathy Kelly ja Cathy Breen, jotka minun laillani äskettäin kävivät Suomessa, jäivät Bagdadiin vuonna 2003, kun USA ja sen salaliittolaiskaverit kauhistuttavalla tavalla hyökkäsivät maahan. Viime vuosien aikana nimenomaan Cathy Breen on urheasti jatkanut vierailujaan Irakiin. Cathyn matkat ovat vahvistaneet ennestäänkin kiinteää yhteyttämme Suomesta nyt turvapaikkaa hakevaan tulkkiimme ja oppaaseemme Waleediin ja hänen perheeseensä, jotka olemme tunteneet jo lähes parikymmentä vuotta.

Rauhanliikkeen tavoitteista

USA:n rauhanliikkeen tärkein tavoite on rakentaa ja tukea vahvoja liittoutumia muiden liikkeiden kanssa, erityisesti ympäristöjärjestöjen sekä taloudellista oikeudenmukaisuutta ja rotujen tasa-arvoa ajavien liikkeiden kanssa. Kansainvälisen rauhanliikkeen tulisi yhdessä tavoitella aseidenriisuntaa, sodan lopettamista, vakuuttavaa siirtymää fossiilisten polttoaineiden käytöstä puhtaan energian lähteisiin.

Monet amerikkalaiset uskovat sotilaalliseen toimintaan ja pitävät enemmän tai vähemmän kansalaisvelvollisuutenaan tukea hallintoa. Tietenkin väestö on poliittisilta mielipiteiltään hyvin vaihtelevaista, mutta voin yrittää yleistää hieman rajoittuneen kokemukseni pohjalta. USA:n hyökkäys Irakiin vuonna 2003 ja pommitukset olivat täydellinen epäonnistuminen, ja tämän esimerkiksi hyvin koulutetut ihmiset laajasti ymmärtävät. Myös hyökkäys Afganistaniin oli virhe, joka kruunasi USA:n epäonnistuneen Keski-Aasian-politiikan, mutta siitä ei niin paljon tiedetä.

Kun ajatellaan Donald Trumpin suosiota, nähdään että merkittävä osa väestöstä on tyytymättömiä hallitukseen, mutta en osaa sanoa heidän näkemyksiään maan ulkopolitiikasta. Veikkaan, että he luottavat sotilaallisten iskujen voimaan, mutta pitävät parempana että USA hoitaa omat ongelmansa ennemmin kuin yrittää ”auttaa” ihmisiä muissa maissa. Eräänlainen ”antaa heidän hoitaa omat ongelmansa” -asenne siis. Nämä ovat kuitenkin aikamoisia yleistyksiä.

Teksti: Anu Harju
Kuva: Jukka Varis