Vaalit tältä vuodelta (tarkistin: seuraavat vaalit toden totta ovat ”vasta” ensi vuonna) ovat ohi. Eduskunnan hallituspuolueet voittivat opposition äänimäärässä, mutta paikat menivät täysin tasan. Syytä joidenkin hallituspuolueiden häviöön on etsitty taktisesta äänestämisestä, vaalipiireistä, huonoista kampanjoista ja siitä, että ihmisiä kiinnostaa enemmän bensan hinta kuin vähemmistöjen asema, eläinten kärsimyksen vähentäminen tai ilmastokriisin ratkaiseminen.
Taatusti monia liikuttaa enemmän omat elinkustannukset kuin muiden elämän helpottuminen, tai ylipäätään jatkuminen, mutta vaikka moni tästä syystä esimerkiksi perussuomalaisia ja kokoomusta äänesti, ei sellaiselle politiikalle pidä antaa kauheasti sijaa. Nyt lukija kenties ajattelee, että ”kansa äänesti, pulinat pois”. Niin, ”kansa äänesti” myös montaa puoluetta ja ehdokasta, jotka eivät päässeet läpi, eikä kannata unohtaa, että miltei 30 prosenttia äänioikeutetuista, eli lähes kolmasosa ”kansasta”, jätti kokonaan äänestämättä.
Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi eläimet – joista eduskunnassa säädetään – eivät voi äänestää. Niillä on ääni, mutta ei oikeanlaista. Eläimillä on tarpeita ja haluja, mutta tässä yhteiskunnassa tuote – joksi eläin on laajalti typistetty – menee tarpeen edelle. Näissä vaaleissa tuntui olevan enemmän puhetta eläimistä kuin aiemmin, ja moni äänestäjä valikoi mieluisia ehdokkaita myös nimenomaan muunlajiset mielessä. Siitä huolimatta tämän eduskunnan kokoonpano ei eläinten kannalta hyvältä näytä, joskaan ei muunlajisten asema parantunut edelliselläkään kaudella. Ei oikeansuuntaiseen muutokseen kovin moni tainnut oikeasti uskoakaan. Kyseessä ovat kuitenkin… eläimet. Se, että Suomessa ei olla valmiita luopumaan edes turkistarhauksesta, saati muusta eläinten tehotuotannosta, kertoo karua kieltä alan kytköksistä poliitikkoihin, puolueisiin ja alueisiin, ja jumittumisesta historian väärälle puolelle.
Marinin hallitusta oli vaikeampi kritisoida kuin edeltäjäänsä – ja seuraajaansa. Syitä on lukuisia, eikä vähäisimpänä se, että monille ”omien” kritisointi on vaikeaa ja epäsolidaarista ja koska korona, Venäjän hyökkäyssota, ja keskusta, kokoomus, perussuomalaiset ja muut vaikeammat vaihtoehdot.
Entäpä ilmastokriisi ja eläinten hyväksikäytön hyväksyminen kaikissa yhteiskunnan rakenteissa ja laeissa? Hoivan huonontaminen. Suomen sotaistaminen. Metsien menetys. Niistäkin olisi pitänyt – ja jotkut yrittivätkin – puhua ja vaatia enemmän. Tuli pakkolaki ja eläinsuojelulaki, joka ei eläintä suojele. Oli myös saamelaiskäräjälaki ja translaki, joka sekään ei edennyt tavalla, jota esimerkiksi, no, transihmiset halusivat. Tuli lakeja, jotka suojelevat pääomaa, eivät eläintä tai ihmistä.
Nyt seuraamme, kuinka kokoomus yrittää saada hallitustyön käyntiin perussuomalaisten, KD:n ja RKP:n kanssa. Tämä on monille järkytys ja pettymys, ja aivan oikea uhka, vaikka toisaalta perussuomalaisten hallitukseen menoa on toivottu, jotta ”sitä äänestäneet näkisivät, miten kylmä ja kykenemätön puolue on, äänestävätpä ensi kerralla paremmin”. Jotenkin näin olen tulkinnut asiaan liittyvää kommentointia. Ja sitä on ollut paljon.
Se, koostuuko hallitus yksinomaan konservatiivisesta talousoikeistosta vai olisiko siitä myönnytysten myötä löytynyt myös ripaus punaista tai vihreää, liberaalimpaa näkemystä, ei oikeastaan muuta sitä tosiasiaa, että eläimet, luonto, ilmasto ja heikoimmassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat tukea ja suojaa heti. Viimeistään nyt lienee aika alkaa miettiä, miten tämän hallituksen kaavailuja, jotka toteutuessaan kurjistaisivat ihmisten ja eläinten elämää ja tuhoaisivat luontoa entisestään, saadaan suitsittua ja taklattua.
Poliitikot ja puolueet tekevät kompromisseja, mutta meidän muiden on lupa vaatia ”mahdotonta”. Harvat poliitikot keksivät itse vaatimuksensa ja teemansa. Niiden takana on eturyhmiä, tukiryhmiä, ajatuspajoja, yhteiskunnallisia liikkeitä, ulkoa tulevaa painetta. Se, mikä linja vie voiton, riippuu myös eduskunnan ja puolueiden ulkopuolella olevista toimijoista. Jos toiveet ja vaatimukset ovat kompromisseja jo valmiiksi, lipuvat ne varmasti vetisinä puoluepolitiikan koneiston läpi.
Ei ole aivan yhdentekevää pyritäänkö vaatimuksilla ja paineella edistämään eläinten ja luonnon sekä heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten asemaa, vai niiden, joilla menee jo muutenkin hyvin.
Teksti: Leona Kotilainen
Teksti on alun perin julkaistu Vallanvaara-blogissa 27.4.2023.
