Kristiina Kumpula on kotoisin Rovaniemeltä, joka oli hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan 1960–70-luvuilla pikkukaupunki ja hyvä kasvuympäristö lapselle. Hänen isänsä oli kotoisin Perä-Pohjolasta ja äiti Etelä-Pohjanmaalta. Isä kuoli tytön ollessa vielä lapsi, ja hän kasvoi voimakkaiden sukulaisnaisten ympäröimänä. Näitä olivat muun muassa peräpohjalainen mummo ja ompelijaäiti. Sisaruksia hänellä on viisi. Rovaniemeltä Kumpula lähti ensin opiskelemaan Tampereelle ja muutti opintojen jälkeen Helsinkiin.
Kumpula kertoo kiinnostuneensa auttamisesta jo kouluaikana 1960-luvun lopulla Taksvärkkiin osallistuessaan. Punaisen Ristin 1980-luvulla aloittamiin Nälkäpäivä-keräyksiin osallistuminen tuntui luontevalta tavalta auttaa. Myöhemmin Kumpula oppi vähitellen, että Punainen Risti on suuri ja kompleksinen organisaatio, josta hänellä nuorena aikuisena ei oikeastaan ollut mitään käsitystä.
”Menin sinne töihin syksyllä 1987. Kesti kauan ennen kuin tajusin, millainen organisaatio se on, ja että olisi mahdollista jopa jatkaa siellä monenlaisissa työtehtävissä.”
Ajattele globaalisti – toimi paikallisesti oli hänen työnsä alkuaikojen iskulause.
”Punainen Risti on ollut kansainvälinen järjestö jo 1800-luvun lopulta. Suomeen konkreettinen kansainvälisyys tuli, kun maahan alkoi tulla pakolaisia ja turvapaikanhakijoita 1970-luvulta alkaen. Silloin alettiin myös puhua kansainvälisyyskasvatuksesta, monikulttuurisuudesta ja kotoutumisesta, ja Punainen Risti aloitti maahanmuuttotyön.”
Mitä Punainen Risti on
Erilaiset tehtävät Punaisessa Ristissä johtivat Kristiina Kumpulan ensin järjestöpäällikön, sitten ohjelmajohtajan ja lopuksi pääsihteerin toimeen.
”Punainen Risti on hyvin kiinnostava paikka toimia. Siellä voi tehdä monenlaisia asioita niin työntekijänä kuin vapaaehtoisena. Järjestön toiminta on vapaaehtoisten varassa kaikkialla maailmassa. Paikallis- ja piiritasolla ei ole palkallisia toimihenkilöitä.”
Punaisen Ristin toiminnan tarkoitus on auttaa ihmisiä kriiseissä, onnettomuuksissa ja sodissa. Järjestö syntyi sodan keskellä, Pohjois-Italian Solferinon taistelun seurauksena, vuonna 1859. Toiminnan peruslähtökohtana on ollut alusta alkaen, että ihmisiä autetaan heidän avuntarpeensa perusteella.
”Se, miksi ihminen on avun tarpeessa, ei ole Punaisen Ristin pohtima kysymys. Tärkeintä on, että kriisien ja selkkausten uhreja autetaan. Meitä kiinnostava eettinen asia on se, miten puolueettomuus ja etenkin riippumattomuus mahdollistavat auttamistyötä nyt ja vielä tulevaisuudessa.”
”Inhimillisyyden ja puolueettomuuden periaatteet ovat olleet minulle tosi tärkeitä koko työurani ajan. Valtaosa kaikesta SPR:n työstä on vapaaehtoisten tekemää omissa yhteisöissään, olkoot ne sitten kivikaupunkeja tai vaikka kartanoita.”
”Kun näinä aikoina keskustelu velloo, on hyvin tärkeää korostaa, että Punainen Risti tekee oman auttamistyönsä päätökset aina itse, muut eivät sitä määrittele. Olen etuoikeutetussa asemassa, kun voin tehdä työtä, jossa on tällaiset arvot. Työntekijänä arvoristiriitaa ei tule.”
”Tästä voi nyt ajatella, että kyntäjä puhuu omasta asiastaan, mutta minuun on vaikuttanut voimakkaasti se, että Punaisessa Ristissä ihmiset tekevät hyviä asioita.”
Mitään yksittäistä katastrofia tai tapahtumaa, joka olisi vaikuttanut häneen mullistavasti, ei kuitenkaan ole.
”Sitä olen miettinyt, miten suuri on yhteisöjen voima. Kun vuonna 2015 meille tuli paljon turvapaikanhakijoita, yhtäkkiä me Suomessa saimme kymmenentuhatta uutta vapaaehtoista, jotka mahdollistivat heidän majoituksensa. Koronapandemian aikana, kun osa suomalaisista joutui olemaan kotonaan, löytyi ihmisiä, jotka ensiksi soittelivat naapurin ovikelloa ja kävivät kaupassa toisten puolesta, ja sitten vielä tukivat viranomaisia rokotuksissa. Silloin mietin, mikä voima saa ihmiset näin toimimaan.”
”Koin, että vuonna 2015 toimintaan mukaan tulleet ihmiset halusivat viestittää, että auttaminen ja ihmisen tukeminen vaikeissa elämäntilanteissa on arvoratkaisu. Se ei ole pelkkää tekemistä. Punainen Risti on hyvin toimintaperusteinen organisaatio. Kun sen arvoratkaisut näkyvät tekoina, niin se on kiinnostava ja hieno asia.”
Suomalaisten auttamishalu oli voimakasta myös vuonna 2004 Kaakkois-Aasian tsunamin yhteydessä.
Avunanto ja vastaanottaminen perustuvat luottamukseen
Nykyisissä konflikteissa vastakkain ovat usein erilaiset sotajoukot eivätkä valtioiden armeijat, ja siviileihin kohdistuu paljon väkivaltaa. Tämä on Kumpulan mukaan vaikeuttanut Punaisen Ristin työtä ja vaikuttanut siihen muutenkin. Konflikteissa on useita osapuolia. Punaisen Ristin toimintaa arvostetaan edelleen paikallisesti ja se perustuu luottamukseen. Monissa maissa Punainen Risti tai Punainen Puolikuu on toiminut väestön terveyden ja ravinnon hyväksi jo ennen sotia tai kriisejä, ja saavuttanut näin väestön luottamuksen. Humanitaarista työtä käytetään myös osana sodankäyntiä. Vaikka apua olisi saatavilla, sitä ei välttämättä pystytä toimittamaan eteenpäin, koska kuljetuksille ei ole turvatakuita.
”Jos oikein muistan, on 178 humanitaarisen avun työntekijää saanut tänä vuonna surmansa auttamistyötä tehdessään. Punaisesta Rististä 28 vapaaehtoista on kuollut. Se kertoo, että auttamistyöstä on tullut vaikeampaa.”
Sudan on yksi esimerkki vaikeasta konfliktista, joka on ollut Suomessa vain vähän esillä. Sudanissa yhdeksän miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kotoaan, ja kaksinkertainen määrä eli 18 miljoonaa ihmistä on nälänhädässä. Kaikissa konflikteissa isoja asioita ovat pakolaisuus ja ruokakriisi, lisäksi terveydenhuollon ja hallinnon järjestelmät romahtavat. Ilmastonmuutos vaikeuttaa asioita entisestään.
”Tarpeet auttamiseen ja elämän järjestämiseen ovat valtavat, ja niin ovat myös haasteet kansainväliselle yhteisölle.”
Voiko sotaa käyvien maiden kansallisiin Punaisen Ristin järjestöihin luottaa? Kumpula sanoo miettineensä asiaa.
”Jos meillä on joku iso kriisi, niin ihmiset miettivät, miten oma yhteisö toimii. Oikeastaan kysymys ei ole siitä, voinko luottaa, vaan luottamus on välttämättömyys. Apua ei voi antaa eikä saada, ellei toimijalla ole luottamusta. Ihmisten luottamus perustuu uskoon, että minä saan apua sen takia, että minulla on avun tarve. Punaisen Ristin peruslähtökohta on se, että apu on puolueetonta ja sitä annetaan kaikille. Sillä kokemuksella, mitä minulla on, Punaisen Ristin toimintaan konfliktimaissa luotetaan.”
Kumpula kertoo, että keskustelua on käyty myös siitä, saavutetaanko kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ryhmät kuten vanhukset ja vähemmistöt.
Apua antavat ensin aina paikalliset vapaaehtoiset
On esimerkkejä paikallisista Punaisista Risteistä, jotka ennen konflikteja tai selkkausta ovat kyenneet kouluttamaan uusia vapaaehtoisia toimimaan kriisitilanteissa. Luonnonkatastrofin tai muun kriisin sattuessa ihmiset ovat luottaneet näihin koulutettuihin ihmisiin ja lähteneet mukaan auttamaan.
”Kun puhutaan Kansainvälisestä Punaisesta Rististä, niin toimijoina ovat aina paikalliset vapaaehtoiset, jotka jakavat kansainvälistä apua. Tämän joukon puolueettomuus ja riippumattomuus on avun jakamisen elinehto. Paikalliset ovat ensisijaisia auttajia, kansainvälinen apu tulee aina myöhemmin. Tämä kertoo luottamuksesta väestön ja Punaisen Ristin välillä.”
Kokeeko Kristiina Kumpula voineensa pääsihteerin tehtävässä vaikuttaa Kansainvälisen Punaisen Ristin toimintaan?
”Meillä on ollut kansainvälistä toimintaa jo paljon ennen minua. Pohjoismainen yhteistyö on aina ollut vahvaa. Me pohjoismaalaiset ajamme samanlaisia asioita ja puhumme samalla tavalla kansainvälisissä yhteyksissä.”
Kumpula on muun muassa johtanut Euroopan unionin Punaisten Ristien koordinaatioryhmää vuosikausia.
”Olemme olleet erityisen aktiivisia kahdessa kysymyksessä. Miten varautumista ja valmiutta rakennetaan esimerkiksi maanjäristysten ja tulvien varalle. Toinen on terveys. Olemme yhdessä pohtineet, miten terveys, varautuminen ja hyvinvointi liittyvät toisiinsa.” ”Minun oma osaamiseni liittyy järjestöihin. Miten vahvistaa järjestöä niin, että sillä on hyvä hallinto, hyvin toimivat valmennus- ja koulutusjärjestelmät ja hyvä johtaja. Tähän olen panostanut ja tullut myös kuulluksi.”
”Suomen Punaisella Ristillä on se etu, että suomalaiset tukevat meitä, ja saamme heiltä viestejä, millaista apua tarvitaan. Olemme sillä tavalla onnekkaita toiminnassamme.”
Kansalaisyhteiskunta ja oikeusvaltio kestävät vaikeuksia
Kumpula sanoo miettineensä viime aikoina paljon sitä, mitkä asiat pitävät yllä luottamusta elämään ja oikeudenmukaisuuteen maailmassa.
”Tässäkin asiassa palaan ihmisten keskinäiseen luottamukseen. Kun olen koko elämäni ollut järjestötoiminnassa, on minulle muodostunut ajatus, että vahva kansalaisyhteiskunta on tärkeä asia myös kansalaisjärjestön näkökulmasta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tosi tärkeää vahvistaa oikeusvaltiota. Sellainen kansalaisyhteiskunta, jossa ihmiset voivat vaikuttaa omaan ja yhteisönsä elämään, pitää minut optimistisena näinä vaikeina aikoina.”
Lopuksi Kumpula toivottaa rauhanjärjestöille menestystä tärkeässä työssään ja on iloinen, että ne toimivat yhdessä.
