Solidaarisuusliikkeen osalta Lähi-idän ja Israel/Palestiina-konfliktin rinnalle nousivat Nicaragua ja muut Väli- ja Etelä-Amerikan kysymykset ja tietysti Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon vastainen toiminta.
Lehden päätoimittajana toimi pääsihteeri Johannes Pakaslahti. Mutta, kuten Iikka Vehkalahden aiemmin tänä vuonna julkaistussa haastattelussa ilmeni, alkoivat vuosikymmenen loppua kohti ylhäältä päin ohjaaminen ja puoluemandaatit jo olla mennyttä maailmaa: ”Nimellisesti lehden päätoimittajana toimi Johannes Pakaslahti, mutta käytännössä hän kirjoitti vain joskus pääkirjoituksia. Minä, toimitussihteeri Juha Rekola ja muu toimitus teimme täysin itsenäisesti omaa lehteämme. Olin erittäin kiinnostunut lehden uudistamisesta. Poimimme suomalaisista lehdistä sekä radiosta ja televisiosta ihmisiä, joita me pidimme hyvinä toimittajina, hyvin ajattelijoina ja mielenkiintoisina tyyppeinä, ja pyysimme heitä kirjoittamaan lehteen.”
Siirtyminen enemmän kansalaislähtöiseen toimintaan näkyi myös lehden sivuilla. Kuka tahansa oli tervetullut osallistumaan. Rauhanmarssit, -pyöräilyt, rauhan juna ja muut vastaavat ruohonjuuritason tapahtumat olivat näyttävästi esillä.