USA:n johtaman liittouman Syyrian kostopommitus oli lohduton näytelmä. Se osoitti, ettei liittoumalla ole suunnitelmaa Syyrian kriisin ratkaisemiseksi, mutta sen sijaan sitäkin enemmän tarve poliittisen demonstraation tekemiseen Venäjää vastaan. Niin kiire pommituksilla oli, ettei parlamentteja päästetty päättämään hyökkäyksestä eikä puolueettomia tutkimuksia väitetystä kaasuiskusta suoritettu.

Tämänkaltainen kehitys asettaa Suomen hankalaan rakoon. Tulevaisuus ei vielä siitä kirkastu, että olemme EU:n jäsen ja osa läntistä yhteisöä. Ranska osoitti viimeistään Syyrian iskullaan, että kansainvälinen oikeus ja puhe EU:sta rauhaa ja vakautta lisäävänä arvoyhteisönä on myös helppo unohtaa.

Sotilaallinen voima määrittää yhä useammin, mikä on laillista ja oikein. USA ja sen liittolaiset määräävät tahdin vielä toistaiseksi, mutta eivät enää kovin montaa vuosikymmentä. Kiinan ja Aasian nousu on jo nyt muuttanut asetelmaa, eikä ole realistista odottaa, että ne jäisivät kovin pitkäksi aikaa äänettömiksi yhtiökumppaneiksi.

On pelottava ajatus, että maailman pelisääntöjä muutetaan aina sen eduksi, jolla on suurin sotilaallinen ja taloudellinen voima. Ranska, puhumattakaan sellaisista pikkumaista kuin Suomi, Ruotsi, Baltia ja suurin osa muuta Eurooppaa, on tällaisessa maailmassa häviäjien puolella. Siksi Macronin Euroopalle tarjoilema toimintatapa on paitsi kansainvälisen oikeuden vastainen, myös sen oksan sahaamista, jolla itse istuu.

Epävakaan Donald Trumpin valinta USA:n presidentiksi puolestaan osoittaa sen, kuinka suuri riski on nojata turvallisuuspolitiikassa kovin vahvasti toisen valtion varaan. Trumpin Amerikka ensin -politiikka on samaa politiikkaa, jota myös Macron Ranskan presidenttinä ajaa. Hän haluaa EU:lle uudet, Ranskalle edulliset pelisäännöt, joissa muut jäsenvaltiot takaavat sen heikossa kunnossa olevien pankkien taseet ja osallistuvat EU:n militarisointiin. EU:n sotilaallisen kyvyn rakentamisessa ja sitä koskevassa päätöksenteossa hän on epäilemättä varannut Ranskalle ydinasevaltana johtavan roolin.

Voimme vain toivoa, että kiinalaiset eivät ota käyttöön näitä läntisen arvoyhteisön tapoja sen määrittämisessä, mikä on laillista ja oikein. Mikäli näin kuitenkin käy, edessämme on nykyistäkin ikävämmät ajat.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.