Yhdysvaltojen politiikkaan erikoistuneen tutkijan Jani Kokon mukaan Suomen ja USA:n välinen suhde on muuttunut ja vahvistunut, ja ulkopoliittisella keskustelulla on aina ollut maantieteestä johtuva voimakas sotilaallisen turvallisuuden juonne. Avoimeksi jää kysymys, löytyykö sotilaalliselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle rinnakkaisia ja vaihtoehtoisia malleja, joille löytyisi myös kansalaisten tuki. Tämä haastaa varsinkin rauhanliikkeen.

Muuramessa Jyväskylän lähellä asuva, viime vaaleissa sosiaalidemokraattien edustajana eduskuntaan valittu Jani Kokko on USA:n politiikan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistossa. Muun muassa Yle käytti häntä asiantuntijana USA:n edellisiä presidentinvaaleja käsitelleissä tv- ja radio-ohjelmissa.

Kokon mukaan Suomen Nato-jäsenyys on vaikuttanut hyvin paljon maamme asemaan Euroopassa. Erityisesti se näkyy ulko- ja puolustuspoliittisessa ajattelussa. Tulevissa Suomen presidentinvaaleissa tämä hallitsee keskustelua.

Miten Suomen asema on muuttunut Natoon liittymisen jälkeen?

”Muutos on merkittävä. Suomi oli aiemmin EU:n jäsenenä jo osa länttä, mutta nyt sotilaspoliittinen asemamme on huomattavasti selkeytynyt Naton jäsenenä.”

Kokko sanoo, että tulevissa suurvaltojen välisissä huippukokouksissa Suomi ei ole enää vaikuttamisen ykköskohde Euroopassa, vaan vaikuttamisen suunta on kohti Sveitsiä ja Itävaltaa, jotka ovat vielä virallisestikin puolueettomia.

Suomen ja USA:n välinen suhde on hänen mukaansa muuttunut ja vahvistunut. Se ei ole kuitenkaan sellainen kuin Ison-Britannian ja USA:n välinen pitkäaikainen suhde.

”Me olemme Natossa ennen kaikkea turvallisuuden tuottaja eikä kuluttaja, koska olemme pitäneet huolta uskottavasta ja itsenäisestä puolustuskyvystä.”

Bidenin vierailu oli poikkeuksellinen

Kokon mielestä Yhdysvallat arvostaa sitä, että sen ei tarvitse suunnata omia resurssejaan niin vahvasti Suomen puolustamiseen.

”Suomen Nato-jäsenyys lisää vakautta. Presidentti Joe Bidenin vierailu osoitti, että kun liittokunnan merkittävimmän jäsenmaan presidentti tulee näin nopeasti uuteen Nato-maahan vierailulle, suhde koetaan varsin läheiseksi. Samaa ei ole koskaan tapahtunut Naton olemassaolon aikana.”

Kokko sanoo, että Suomen ensisijainen tehtävä Natossa on turvata oma koskemattomuutensa. Liittokunnassa turvaamme myös Baltian ilmapuolustuksen vahvistamista ja kulkuyhteyksien pitämistä vapaana maalta, mereltä ja ilmasta.

”Erityisesti Puolan ja Liettuan välissä olevan, Kaliningradiin rajoittuvan Suwalkin käytävän suojaaminen on Natolle ja Baltian maille tärkeätä. Koko Itämeren alueen merkitys korostuu Naton ajattelussa.”

Presidentinvaalikampanjointi alkaa

Presidentinvaalikeskusteluissa Jani Kokko toivoo ehdokkailta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta rehellistä analyysiä.

”Ehdokkaista suurin osa taitaa olla niitä, jotka viime vuoden helmikuun 24. päivään asti vastustivat Nato-jäsenyyttä. Haluaisin kuulla, minkälaiseen analyysiin se perustui. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa Nils Torvalds oli ainoa, jonka analyysi oli realistinen ja oikea. Hänelle siitä vähän ilkuttiin.”

Kokko jatkaa: ”Jos Kiova olisi heti Venäjän hyökkäyksen alkuvaiheissa sortunut ja venäläiset olisivat päässeet ihan Ukrainan länsirajoille, meidän asemamme olisi ollut erittäin tulenarka. Tuskin Nato-jäsenyysprosessiakaan olisi pystytty näin nopeasti viemään lävitse.”

Talousyhteistyö esille vaaleissa

Kokko sanoo, että Suomen taloussuhteet eivät suoraan kuulu presidentille. Mutta Suomen Nato-liittolaisuus mahdollistaa, että presidentti voi valtiovierailuilla edistää myös kauppasuhteita USA:ssa. Esimerkkinä tästä Kokko ottaa presidentti Sauli Niinistön USA:n-vierailun Washingtonin osavaltiossa ja Sanna Marinin hallituksen avaukset taloudellisiin yhteyksiin Yhdysvaltojen osavaltioiden kanssa.

”Siellä Niinistö puhui osavaltion parlamentille ja avasi sitten taloudellisia yhteyksiä Suomeen. Tämä on ehkä semmoinen linja mitä olisi syytä korostaa noissa presidentinvaalikeskusteluissa USA:n suhteissa. Monen yhdysvaltalaisen osavaltion bruttokansantuote on suurempi kuin Suomen. Se avaisi elinkeinoelämällemme, työllisyydelle ja taloudelle huomattavasti suurempia kasvunäkymiä kuin keskusteleminen pelkästään Yhdysvaltojen liittohallituksen johdon kanssa.”

”Jos ajatellaan vaikka ilmastonmuutoksen torjuntaa, niin ei tarvitse välittää, mikä mieliala pääkaupungissa on ja kuka on Valkoisessa talossa kulloisenakin isäntänä. Osavaltiot pystyvät hyvinkin itsenäisesti ja riippumattomasti toteuttamaan muun muassa ilmastopolitiikkaa, ja siinä esimerkiksi Suomen puhtaat teknologiaratkaisut ja muut voivat olla erittäin houkuttelevia. Tämä olisi minun mielestäni mielenkiintoinen näkökulma, jonka voisi nostaa esille perinteisen kovan turvallisuuden lisäksi.”

EU säilyy arvoyhteisönä

Kokko ei usko, että  EU ja Eurooppa jäävät varjoon tulevissa vaalikeskustelussa. Hänen mukaansa ehdokkaat ovat ehkä yhtä lukuun ottamatta enemmän Euroopan unioniin kuin Natoon kallellaan. Kokko uskoo, että he haluavat korostaa EU:n roolia Suomen turvallisuuden vahvistajana ja arvoyhteisönä.

Eikä Kokko usko Suomen ulkopolitiikan muuttuvan presidentinvaalien seurauksena. Uusikin presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Kokon mukaan USA:ssa seurataan tarkasti Venäjän kehitystä. Se nähdään romahtavana suurvaltana, joka pyrkii säilyttämään hinnalla millä hyvänsä valtansa rippeet erilaisissa hybridioperaatioissa ympäri maailmaa ja entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa.

”USA ei koe Venäjää vastustajana vaan maana, joka uhkaa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten valta-asemaa ja turvallisuutta. Yhdysvallat on reagoinut siihen niin, että se on siirtänyt uusia joukkoja ja aseistusta itäisen Euroopan jäsenmaille.”

Euroopassa ovat USA:n kaikista toimintakykyisimmät liittolaiset, jotka pystyvät osallistumaan Yhdysvaltojen operaatioihin ympäri maailmaa.Yhdysvaltojen sitoutuminen Eurooppaan on välttämättömyys suurvallan globaalille valta-asemalle. USA:n on pidettävä lupauksensa puolustaa liittokunnan jäsenmaata. Jos johonkin Nato-maahan kohdistuu jonkinlainen isku tai hyökkäys, niin vastaisku tulee, vaikka lopputulos siitä olisi epävarma. Muuten koko periaate romuttuisi, sanoo Kokko.

USA:n vaaleissa kaikki mahdollista

Jani Kokko ei uskalla arvella juuta eikä jaata USA:n presidentinvaalien lopputuloksesta. Republikaaneille voi tulla esivaaleihin vielä montakin uutta ehdokasta.

”Nyt näyttää siltä, että jos republikaanit asettavat Donald Trumpin ehdolle, niin hän tulee häviämään Bidenille. Jos republikaanit nyt älyäisivät asettaa ehdolle jonkun muun kuin Trumpin, silloin Bidenin tilanne olisi huomattavasti haastavampi ja republikaanien voitto lähempänä.”

”Paljon tietysti vaikuttaa se, mikä on Yhdysvaltojen taloustilanne noin kymmenen kuukauden kuluttua. Bidenin hallinnon inflaationtorjuntasuunnitelmilla ja suurilla elvytyspaketeilla suoraan osavaltioille yritetään pitää kulutuskysyntää yllä. Tämä on osaltaan tähdännyt myös demokraattien kannatuksen vahvistamiseen. Toiveena on ollut, että osavaltioissa nähtäisiin se, että hallinto tekee kaikkensa kansalaisten ostovoiman ja työllisyystilanteen parantamiseksi.”

Jani Kokon haastattelusta käy selvästi ilmi, että Suomen poliittisen keskustelun sisältö on erilainen kuin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Suomen ulkopoliittisessa ajattelussa on aina ollut maantieteestä johtuva voimakas sotilaallisen turvallisuuden juonne. Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti Nato-jäsenyyteen, ja sotilaspoliittinen keskustelu on esimerkiksi median ohjelmissa jokapäiväistä.

Poliittiset, sosiaaliset ja rauhanliikkeet tarkastelevat yleensä yhteiskuntaa ja sen kehitystä laaja-alaisesti. Niillä on nyt suuri tehtävä löytää sotilaallispoliittisille käsityksille rinnakkaisia ja vaihtoehtoisia ajatuksia. Niiden pitäisi olla myös kansalaisille ymmärrettäviä ja herättää aitoa luottamusta. Mahtaisivatko USA:n demokraatit löytää ajatuspajoissaan hyviä keinoja?

Teksti: Erkki Kupari
Kuva: Aleksandra Aksenova