– Voisiko Suomi tukea Kofi Annania?
Rauhanliiton, Rauhanpuolustajien ja Sadankomitean kannanotossa yllytetään etsimään ratkaisua Syyrian konfliktiin neuvotteluilla.

Syyrian paheneva tilanne on kestämätön. Syyriassa on sisällissota, eikä kansainvälinen yhteisö voi katsoa sivusta, kun ihmisiä tapetaan. Väkivallan kierre on pysäytettävä. Tämä ei kuitenkaan onnistu väkivalloin tai sotilaallisin toimin. On löydettävä neuvottelumekanismi, joka mahdollistaa väkivaltakierteen purkamisen. Syyrian tapahtumat heijastuvat koko Lähi-itään, ja se, millaisen millaisen toimintastrategian kansainvälinen yhteisö nyt valitsee, vaikuttaa myös naapurimaihin.

Suomi on viime vuodet korostanut rooliaan rauhanvälittäjänä. Rauhanjärjestöt Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea haastavatkin Istanbulin rauhanvälityskonferenssiin matkustaneen ulkoministeri Erkki Tuomiojan miettimään, voisiko Suomi nyt tarjota apuaan vasta valitulle YK:n Syyrian-erikoislähettiläs Kofi Annanille. Suomella on hyvät yhteydet sekä Venäjään että länteen, molemmat ovat hyvin tärkeitä tahoja mahdollisen ratkaisun löytymisessä. Suomi ei ole ainakaan vielä myöskään leimautunut minkään intressipuolen asianajajaksi, joten sekä eri oppositioryhmät että Syyrian hallinto saattaisivat suhtautua positiivisesti mahdolliseen Suomen apuun konfliktin ratkaisemisessa ja luottamuksen rakentamisessa Syyriassa.

Tärkeimmät osapuolet tulisi ensin saada koolle ja keskustelemaan. Tavoitteena on välitön, vaikka osittainenkin, tulitauko ja sitä valvova mekanismi. Suomen pitäisi olla tässä aloitteellinen jo ennen maaliskuun lopussa pidettävää Arabiliiton kokousta Bagdadissa.

Tulitauon aikaansaaminen Homsin alueelle on kiireellisin asia, jo humanitaarisista syistä. Kansainvälisen yhteisön ja EU-maiden on tuettava Syyrian Punaista Puolikuuta ja Kansainvälistä Punaista ristiä näiden välitysyrityksissä. Koska luottamusta hallinnon ja opposition eri toimijoiden välillä ei ole, tulisi tulitaukoa valvomaan saada ulkopuolinen mekanismi. Mahdollisesti Arabiliiton uusitulla mandaatilla perustettu tarkkailijaoperaatio voisi onnistua tällaisessa tehtävässä YK:n ja EU:n tuella.

Samaan aikaan tulisi ryhtyä etsimään tapoja ratkaista eri oppositiotoimijoiden ja hallinnon välillä käytännöllisiä kysymyksiä siitä, miten uudistuksia lähdetään toteuttamaan. Syyrian tulevaisuus on syyrialaisten käsissä, mutta he tarvitsevat kansainvälisen yhteisön tukea demokraattisen ja rauhallisen Syyrian rakentamiseen. Kansainvälisen yhteisön tulisi painokkaammin puhua neuvotteluratkaisun puolesta. Myös oppositiolta on vaadittava väkivallasta pidättäytymistä ja neuvotteluihin osallistumista. Sotilaallisilla toimilla tilannetta ei voida ratkaista, eikä myöskään oppositiota aseistamalla. Ratkaisumahdollisuuksia ei lisää se, että vihjaillaan näyttävästi ulkopuolisten tahojen sotilaallisesta puuttumisesta konfliktiin.

Kaiken kansainvälisen toiminnan painopisteen tulee olla väkivallan lopettamisessa, tulitauko on saatava aikaan ja sen jälkeen tarvitaan poliittisia uudistuksia. Kansainvälisen yhteisön ei pidä valita puoltaan, vaan tukea kaikkien syyrialaisten pyrkimyksiä oman maansa rakentamisessa tasapuolisesti.