Turkin uusi ulkoministeri Hakan Fidan ei ole poliitikko, vaan hän toimi ulkoministeriksi nimittämistään asti maan tiedustelupalvelu MIT:n johtajana. MIT urkkii tehokkaasti tietoja ja Turkin kansalaisten aktiviteetteja maan rajojen ulkopuolella, joten Fidanilla on hyvät valmiudet toteuttaa Erdoganin linjan mukaista ulkopolitiikkaa.
MIT (Millî İstihbarat Teşkilatı) liitetään useisiin Turkin ulkopuolella tapahtuneisiin murhiin. Esimerkiksi ulkoministeri Hakan Fidanin vierailu Ranskaan saattaa olla isännille kiusallinen, sillä kymmenen vuotta sitten tapahtuneen kolmoismurhan tutkinnassa jäljet johtavat tiedustelupalveluun. Kolme kurdinaista – Fidan Dogan, Leyla Soylemez ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n perustajiin kuulunut Sakine Sangiz – ammuttiin Pariisissa tammikuussa 2013. Murhista pidätettiin Ranskassa asuva turkkilainen äärinationalisti Omer Güney. Syyttäjä esitti todisteiden joukossa Güneyn yhteydenottoja henkilöön, jota syyttäjä piti MIT:n agenttina. Kun Güney kuoli syöpään ennen oikeudenkäynnin alkua vuonna 2016, rikostutkinta kolmoismurhasta lopetettiin, mutta se avattiin uudestaan vuonna 2019. Kolmoismurhan aikaan Fidan oli MIT:n johtaja.
Kolmen kurdiaktivistin murha on vain yksi mutta kuvaava esimerkki turkkilaisen tiedustelutoiminnan laajasta toimintakentästä, siitä kuinka agenttien suorittamaan vakoiluun – mitä kaikki valtiot harjoittavat – sekoittuu salainen toiminta, omien tavoitteiden ajaminen rikoksilla. Päätökset tehdään demokraattisen koneiston ulkopuolella.
Turkissa on useita tiedustelupalveluja, joista suurimmat ovat MIT ja armeijan tiedustelupalvelu JITEM (engl. Gendarmerie Intelligence and Counter-Terrorism). JITEMin toiminnan pääpaino on kotimaassa, MIT:n kenttä on laajempi. Se toimii suoraan presidentin alaisuudessa ja yhteistyössä Turkin ulkomailla olevien lähetystöjen kanssa. Sen operaatioiden historia on niin pitkä, että niistä ei voi kertoa paljon yhdessä artikkelissa. Netistä löytyy Ruotsista käsin toimiva englanninkielinen sivusto Nordic Monitor, jossa on yksityiskohtaisia tietoja MIT:n operaatioista.
Ottaen huomioon MIT:n synkän maineen on hämmästyttävää, että presidentti Erdoganilla on rohkeutta nimittää sen johtaja hoitamaan Turkin ulkomaisia suhteita. Se on osoitus Erdoganin ylimielisyydestä, jota hän on osoittanut myös muun muassa Suomen ja Ruotsin Nato-neuvotteluissa. Erdogan tietää olevansa vahvoilla sekä EU:n että Naton kanssa. EU:n suuntaan Turkin valttikortti on uhka rajojen avaamisesta Eurooppaan haluaville pakolaisille. Ja vaikka Turkki on Naton häirikkö Nato-maiden on pakko kestää Erdoganin oikuttelu, ettei Turkki luisu yhä läheisempään yhteistyöhön Venäjän kanssa.
Venäläisen tiedusteluagentin Vladimir Putinin pääsyä maan johtajaksi alettiin analysoida ulkomailla vasta kun hänen toimintansa muuttui epämiellyttäväksi. Nyttemmin on julkaistu kirjoja, joissa ruoditaan vakoilija-ammatin vaikutusta Putinin ajatteluun ja päätöksentekoon. Niitä kannattaa lukea myös siitä näkökulmasta, että Hakan Fidan saattaa olla Erdoganin seuraaja Turkin johtajana, onhan hän ollut Erdoganin luottomies jo ennen ulkoministeriksi nimitystään. Viime vuosikymmenen alkupuolella Fidan muun muassa johti rauhanneuvotteluja kurdien kanssa, kun Turkissa näytti olevan menossa demokraattisen kehityksen vaihe. Fidan neuvotteli MIT:n Keniasta helmikuussa 1999 sieppaaman PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin kanssa Imralin vankilasaarella. Venäjä-näkökulma on hyvä pitää mielessä arvioitaessa Fidanin ulkopolitiikkaa. Turkki muistuttaa enemmän Venäjää kuin Nato-liittolaisiaan esimerkiksi demokratia- ja sananvapauskysymyksissä, joskin otteet Turkissa ovat olleet osin lievemmät. Turkin kurdien poliittinen johtaja Selahattin Demirtas on ollut kuusi vuotta vankilassa, Venäjän Aleksei Navalnyi kaksi vuotta, mutta Demirtasia ei ole yritetty myrkyttää.
Vaikka Turkki on lännen liittolainen ja Nato-maa, se ei ole liittynyt Ukrainan sodan takia julistettuihin Venäjä-pakotteisiin. Pakotteiden seurauksena Istanbulin lentokentästä on muodostunut merkittävä kauttakulkupaikka Venäjään ja sieltä pois matkaaville.
Turkki haluaa esiintyä varteenotettavana rauhanneuvottelujen järjestäjänä Ukrainan sodassa. Kahovkan padon murtumisen jälkeen Erdogan soitti Volodymyr Zelenskyille ja Vladimir Putinille. Fidanin diplomaattiset taidot testataan kansainvälisen politiikan areenoilla, joissa on toisenlaiset pelisäännöt kuin tähänastisella kotikentällä autoritäärisessä, salaisesti toimivassa vakoiluorganisaatiossa.
Venäläisen esimerkin lisäksi löytyy toinen henkilö ja organisaatio, johon Hakan Fidania ja MIT:tä voi verrata: Iranin Quds Forces ja sen johtaja Qassem Suleimani, jonka amerikkalaiset murhasivat Bagdadin lentokentällä drooni-iskulla tammikuussa 2020. Quds on Iranin islamilaisen vallankumouskaartin – siis armeijan – ulkomaisia operaatioita tekevä yksikkö, jonka Suleimani kehitti ja jonka johtajana hän toimi kuolemaansa asti.
Quds toimii aggressiivisemmin ja on toteuttanut isompia operaatioita kuin MIT, mutta näitä organisaatioita yhdistää niiden salamyhkäisyys ja se, että ne ovat demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella (sen verran kuin sitä näissä maissa on). Kun ulkopolitiikan johtoon tulee vakooja, saattaa käydä niin – kuten Venäjällä ja Iranissa on käynyt – että Turkin ulkopolitiikkaan tulee Erdoganin yksinvaltiuden ja diplomatian ohella aggressiivisen, salaisen järjestön toimintakulttuuri, salaisia operaatioita ja yhteistyötä ei-valtiollisten toimijoiden kanssa.
Fidanin tulevaisuus Erdoganin seuraajana on vain spekulaatio, mutta siinäkin on yhtäläisyyksiä Iranin Suleimaniin, jota pidettiin Iranin johtajan, ajatollah Ali Khamenein mahdollisena seuraajana. Suleimani ei ollut uskonoppinut vaan vallankumouskaartin sotilas, mutta tittelit voidaan vaihtaa tarvittaessa, varsinkin kun sodankäynnillä on suuri painoarvo Iranin šiialaisessa valtionuskonnossa. Suleimani raportoi toimistaan vain Khameneille, jolle hän vaikutti olleen yhtä läheinen liittolainen kuin Fidan on Erdoganille.
Iran ja Turkki ovat Lähi-idän suurimpia maita ja kamppailevat keskenään vaikutusvallasta alueella. Toimimalla ei-valtiollisten militiaryhmien kanssa Quds on lisännyt Iranin vaikutusvaltaa Irakissa, Libanonissa, Syyriassa, Libyassa ja Jemenissä. Turkillakin on ollut salamyhkäisiä operaatioita Libyassa, sen lisäksi että se on lisännyt Syyrian sekasortoa antamalla sinne matkustavien Isis-terroristien käyttää aluettaan läpikulkuun. On mielenkiintoista nähdä, yrittääkö Turkki vähentää Iranin vaikutusvaltaa Lähi-idässä omaksumalla sen toimintastrategian, jossa Qudsin salaiset operaatiot ovat tärkeä osa. Kun mies, joka on ollut mukana päättämässä Turkin salaisesta toiminnasta ulkomailla, johtaa nyt Turkin ulkopolitiikkaa, rauhallisia aikoja on tuskin luvassa.
Teksti: Kristiina Koivunen
