Ympäristöliikkeen pitkäaikainen työ on saanut rauhanjärjestöt heräämään aikaisempaa voimakkaammin ilmastokriisin ja asevarustelun väliseen yhteyteen. Tämä on johtanut siihen, että tämän vuoden ilmastomarssissa oli mukana jo huomattava rauhanblokki.
Suomen sosiaalifoorumissa toukokuussa pohdittiin rauhan- ja ympäristöjärjestöjen yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita. Sadankomitean, Fingon, Greenpeacen ja Suomen luonnonsuojeluliiton edustajat näkivät yhteistyön tärkeänä, mutta myös vaikeana tavoitteena.
Rauhanjärjestöjen Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön -kampanjassa keskeiseksi kritiikin kärjeksi on nostettu hävittäjien päästöt ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavien resurssien tuhlaus. Tämän näkökulman toi esille useaan otteeseen Sadankomitean edustaja Juhis Ranta: ”Rauhanjärjestöt saa mukaan ilmastohätätilan julistamiseen sillä, että kytketään yhteen asevarustelumenot ja ilmastokriisi eli julistetaan ilmastohätätila ja laitetaan hävittäjämiljardit hyötykäyttöön.”
Ranta toi esille puheenvuorossaan sen, että viime vuonna maailmassa käytettiin asevarusteluun 1 822 miljardia dollaria, ja viimeisten 20 vuoden aikana asevarustelumenot ovat kasvaneet 76 prosenttia. ”Näillä rahoilla saisi aika paljon hyvää aikaan ilmastotyössä.”
YHTEISTYÖTÄ TARVITAAN JO SUUNNITTELUVAIHEESSA
Myös ympäristöliike on heräämässä yhteistyön tarpeeseen rauhanliikkeen kanssa. Perinteisesti rauhanjärjestöistä etäällä olleen Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän paikallisosasto julkaisi kriittisen lausunnon tulevista hävittäjähankinnoista. Paneelikeskustelussa Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen pystyi näkemään Ilmastorintaman käynnistämän Puhtain asein -kampanjan yhtenä mahdollisena yhteistyökampanjana SLL:n ja rauhanjärjestöjen välillä. Puhtain asein -kampanjassa vaaditaan, että Suomi ostaisi aseita ainoastaan Pariisin ilmastosopimukseen sitoutuneista maista. Tämänkaltainen sitoumus pudottaisi esimerkiksi USA:n hävittäjäehdokkaat suoraan pois tarjouskilpailusta. Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto on esittänyt tukensa Puhtain asein -kampanjan idealle.
Nissinen kiinnitti huomiota siihen, että puolustusvoimien ei tarvitse huomioida ympäristötekijoitä materiaalihankinnoissaan mitenkään: ”Puolustusteollisuudessa on erittäin isot ympäristökysymykset taustalla ja siellä käytetään hyvin haitallisia kemikaaleja. Puhtain asein -kampanja olisi hyvä tapa viedä tätä keskustelua eteenpäin niin, että konservatiivinenkin ympäristöliike ymmärtää, mistä on kyse.”
Greenpeacen edustaja Olli Tiainen kertoi, että viime vuonna Greenpeacen Espanjan-toimisto on edistänyt aktiivisesti aseviennin vastaista kampanjaa Välimerellä. Hän myönsi kuitenkin, että pohjoismaisen Greenpeacen toiminnassa rauhanasia ei ole vielä saanut erityisemmin huomiota. Mahdollisena korjausliikkeenä tähän Tiainen näki asevientikampanjan ulottamisen myös pohjoismaisen Greenpeacen toimintaan. Yleisöstä Olli-Pekka Haavisto nosti esiin ydinvoiman ja mertensuojelun mahdolliseksi yhteistyökampanjaksi. Ohjukset aiheuttavat paljon kuulovaurioita merieläimille.
Kehitysyhteistyöjärjestö Fingoa eudstaneen ympäristöoikeudenmukaisuuden asiantuntijan Hanna Ahon mielestä rauhanjärjestöjen tulisi osallistua aktiivisemmin ympäristöjärjestöjen kampanjoihin jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi ympäristöjärjestöjen yhteistyökampanja Korvaamaton tuo esille monia rauhanliikkeelle keskeisiä näkökulmia. Kampanjassa vaaditaan muun muassa fossiilisista polttoaineista luopumista vuoteen 2035 mennessä. Fossiiliset polttoaineet ovat merkittävä tekijä esimerkiksi Lähi-idän konflikteissa, jotka aiheuttavat pakolaisvirtoja.
PIRSTALEISTA KOKONAISUUTEEN
Panelistien lisäksi yleisöltä tuli hienoja konkreettisia ehdotuksia yhteistyölle. Edessä on haasteita, jotka koskettavat laajemminkin koko kansalaisyhteiskuntaa. Yksi niistä on dialogin puute järjestöjen ruohonjuuritason toimijoiden ja järjestöjen johtohenkilöiden välillä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että usein monet ruohonjuuritason aktiivien hyvät kampanjat eivät saa tarpeeksi tukea ympäristöjärjestöjen johtajilta. Jälkimmäisten tekemä lobbaustyö taas ei useinkaan tuota riittävän tehokkaasti tuloksia, koska sillä ei ole tarpeeksi kansalaistoimijoiden näkyvää tukea. Tähän vaikuttaa myös järjestökentän pirstaloituminen ja eriytyminen. Kansalaistoimijat osoittavat usein mieltään monista asioista eri aikaan ja eri paikassa, jolloin päättäjille ei synny kokemusta suuresta kantaaottavasta kansalaisaktivismista. Tarvitsemme eriytynyttä järjestökenttää, mutta nyt on tiiviimmän yhteistyön aika. Rauhan- ja ympäristöjärjestöjen yhteistyön lisääntyminen näyttää, että valoa on tunnelin päässä. Yhtenä osoituksena tästä oli Sosiaalifoorumin erinomaisesti onnistunut keskustelutilaisuus.
Teksti ja kuvat Rony Ojajärvi
* * *
Ympäristö- ja rauhanliikkeiden yhteinen tilaisuus alkoi taiteilijaryhmä Ilmastokirkon esityksellä. Meditatiivinen hyminä ja Ilmastokirkon uskontunnustus saivat aikaan tilaisuudessa innostuneen ilmapiirin:
”Minä uskon ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, johon itse olen toimillani ja toimettomuudellani osallinen.
Ja maailman laajuiseen bioversiditeetin hajoamiseen, joka alkoi teollisesta vallankumouksesta, kiihtyi fossiilikapitalismin aikana ja toi meidät aikaan, jossa tulevaisuus on lakannut olemasta.
Ja silti kieltäydyn joka päivä luovuttamasta, sillä uskon yhteisöllisyyden voimaan, lajien väliseen empatiaan, armollisuuteen, epäonnistumiseen ja uudelleen yrittämiseen.”
