Ovatko ydinaseet niin mahdottomia ja abstrakteja asioita, että niitä on vaikea ymmärtää ja niistä keskustella? Kansainvälisessä ydinsodan vastaisessa liikkeessä pitkään toimineen lääkäri Kati Juvan mukaan yksi ymmärrystä vaikeuttava asia on se, että nykyisillä sukupolvilla ei ole emotionaalista käsitystä siitä, miten kamalia ydinaseet ovat. ”Hiroshiman ja Nagasakin pommituksista on aikaa jo kahdeksankymmentä vuotta. Pelko ja tietoisuus ydinaseiden tuhovoimasta on vähentynyt vuosien myötä.”
Toisen maailmansodan jälkeen Kuuban kriisi 1960-luvulla ylläpiti ydinaseiden pelkoa. Seuraava muistutus ydinaseista tuli eurooppalaisille 1970-luvun lopulla, kun sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat sijoittivat Eurooppaan euro-ohjuksia. Ne olivat lyhyen kantaman taktisia ydinaseita, joita olisi käytetty nimenomaan Euroopan mantereella. ”Muistan sen nuoruudesta”, Juva kertoo. ”Silloin oli ihan todellinen ajatus ja pelko siitä, että kohta ne lähtevät liikkeelle ja sitten meidän käy huonosti.”
Ydinsodan pelko sai suurvallat neuvottelemaan ydinaseiden määrän ja laadun rajoittamisesta. USA:lle ja Neuvostoliitolle syntyi maiden presidenttien Ronald Reaganin ja Mihail Gorbatshovin johdolla yhteinen tilannekuva siitä, että ydinsotaa ei voi voittaa. Sitten kylmä sota loppui ja Neuvostoliitto hajosi. ”Silloin ajateltiin, että suurvaltojen välinen jännite laantuu ja ydinaseet unohdettiin.”
Kati Juva kertoo, että ydinaseisiin liittyvän puheen ja ajattelun muutoksen takana on myös sotilasliittojen uusi tapa muokata kansalaisten mielikuvia. Esimerkiksi hän ottaa kaksoiskäyttöaseet kuten uusimmat hävittäjämallit. Ne ovat normaaleja sotilaslentokoneita, jotka on mahdollista aseistaa ydinasein. Asia on mainittu meilläkin uusista F-35-hävittäjistä puhuttaessa, sillä niihin voidaan rakentaa valmius ydinaseiden käyttöön. ”Tällainen kaksikäyttöilmaus johtaa ydinsodan pelon vähentymiseen ja löysään puheeseen.”
Juva muistuttaa, että vaikka ydinpelote, ”kauhun tasapaino”, on toiminut kahdeksankymmentä vuotta, ei se ehkä jonain päivänä enää toimikaan.
Ydinase kaikille
Kati Juvan mukaan keskustelu uusista ydinasevalloista Euroopassa ja maailmalla alkoi presidentti Donald Trumpin uudelleenvalinnan seurauksena. Naton eurooppalaiset jäsenmaat ovat epäilleet, että USA vetää niiden suojana olleet Yhdysvaltain taktiset ydinaseet pois Euroopasta.
”Yhdysvaltain taktisia ydinaseita on nyt sijoitettuna Belgiaan, Hollantiin, Italiaan, Saksaan ja Turkkiin. Nämä aseet ovat täysin Yhdysvaltojen määräysvallassa. Euroopassa taktisia omia ydinaseita on vain Ranskalla. Ison-Britannian ydinaseet ovat kaikki ballistisia mannertenvälisiä ohjuksia. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ehdotti, että Ranskan ydinaseet voisivat olla koko Euroopan suojana. Ei Ranska ole luovuttamassa ydinaseidensa päätösvaltaa muille maille, mutta se maksattaisi niiden säilytyksen ja valmistuksen. Juuri tällaiset ydinaseet rauhanliike sai Euroopasta pois 1980-luvulla.”
Kati Juva sanoo, että tänä vuonna Euroopan maissa ovat poliitikot ehkä enemmän kuin sotilaat ehdottaneet omien ydinaseiden hankkimista. Suomessa keskustelu mahdollisesta ydinaseiden kauttakulusta tai sijoittamisesta alkoi välittömästi Natoon liittymisen yhteydessä. Tuokin keskustelu on esimerkki siitä, miten vähäiseksi on terve ydinsodan pelko käynyt.
”Jos vaikka Puola, Tanska ja Norja kehittäisivät oman ydinaseen, se olisi täysin ydinsulkusopimuksen vastaista. Sopimus menettäisi merkityksensä, ja ehkä muutkin kuin eurooppalaiset maat seuraisivat perässä. Moraaliset esteet poistuisivat heti Iranilta, ja perässä olisivat Saudi-Arabia, Etelä-Korea ja Japani. Sitten meillä onkin yhtäkkiä kaksikymmentäviisi ydinasevaltiota maailmassa. On hyvin kummallinen ajatus, että luotaisiin turvaa sillä, että yhä useammilla mailla olisi ydinaseita. Jos ydinsulkusopimuksesta luovuttaisiin, koko maailman asevalvonnan sopimusjärjestelmä romahtaisi lopullisesti.”
Suomi on sitoutunut ydinsulkusopimukseen (Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons, NPT) ja meillä olisi mahdollisuuksia toimia ydinaseriisunnan puolesta Natossa ja Euroopan unionissa. Nykyinen Petteri Orpon ja jopa edellinen Sanna Marinin hallitus ovat olleet asiassa haluttomia, eikä Kati Juva usko nykyhallituksen edistävän asiaa.
Väkivalta lamaannuttaa, ei rohkaise vastustamaan
Eurooppa on ollut hyvä tukemaan Ukrainaa moraalisesti, mutta aineellinen apu on jäänyt osin lupauksiksi. Mitä rauhanomaisia mahdollisuuksia meillä Kati Juvan mielestä on painostaa Venäjää lopettamaan sota ja vetäytymään valloittamiltaan alueilta?
Juva aloittaa kertomalla, että ei ole koskaan ollut täysi pasifisti, ja nuorena hän kannatti kolmannen maailman vapautusliikkeitä. Hänen mielestään Venäjän taloudelliset pakotteet täytyy pitää voimassa, kunnes rauhansopimus Ukrainan ja Venäjän välillä syntyy. ”Mitään ei saa tapahtua Ukrainan pään yli. Se on se olennaisin juttu. Euroopan pitää olla mukana tasapainottavana tekijänä rauhanneuvotteluissa. Ennen kuin rauhansopimus syntyy, Venäjän hallinto pitää eristää tiukasti, mutta ei venäläisiä. Rauhanneuvottelu ei voi lähteä siitä, että ennakkoehtona on Ukrainan alueluovutukset. Ja Trumphan näyttää heittävän Ukrainan bussin alle. Se on ihan siivotonta.”
Juva miettii, miksi Eurooppa ja koko maailma ovat passiivisia Israelin väkivallalle miehitetyllä Länsirannalla ja Gazassa. Palestiinalaiset eivät saa voimakasta tukea sen paremmin hallituksilta kuin suurista mielenosoituksistakaan.
”Luulen, että ihmiset ovat niin ahdistuneita Israelin väkivallasta, että heistä tuntuu vaikealta tehdä mitään konkreettista. Israelin terrorin kauhun he kyllä kokevat kaikkialla.”
Keinot ovat vähissä. Mielenosoitusten ei nähdä vaikuttavan samalla tavalla kuin menneet sukupolvet uskoivat. ”Maailmaa yritetään muuttaa nyt uusilla tavoilla. Tällainen on esimerkiksi lakialoite asekaupan kieltämisestä sellaisten maiden kanssa, jotka eivät noudata kansainvälisiä humanitaarisia sopimuksia. Se etenee eduskunnan käsittelyyn. Käytännössä laki oli tähdätty Israelin kanssa tehtäviä asekauppoja vastaan.”
”En ymmärrä emotionaalisesti enkä järkisyillä sitä, että Suomi ei tuomitse Israelin väkivaltaa. Politiikassa Suomessa on ihmisiä, jotka ajattelevat, että Israel on demokraattinen maa toisin kuin muut Lähi-idän maat. Israelin demokratia ei koske kaikkia Israelin kansalaisia samanvertaisesti puhumattakaan miehitetyistä palestiinalaisalueista. Suomessa on selvä kaksoisstandardi Israelin suhteen verrattuna kaikkien muiden valtioiden aggressioiden tuomitsemiseen.”
Rauhanliike osana maanpuolustusta
Miksi rauhanliikettä ei pidetä osana kansallista maanpuolustusta, vaikka juuri se puhuu kansallisen turvallisuuden puolesta? Kati Juva ajattelee, että se on konservatiivisen Suomen ideologinen valinta.
Hänen mukaansa rauhantyötä ja rauhanliikettä arvostettiin vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt se on taloudellisesti kuristettu melkein kuoliaaksi. Näissä toimissa äärioikeisto on vahvasti mukana. Suomessa ilmapiiri on militarisoitunut Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen voimakkaasti. Se on näkynyt myös kansalaisyhteiskunnan halveksuntana, kun kaikkien kehitysyhteistyö- ja kansainvälisten järjestöjen rahoitusta on vähennetty tai kokonaan lopetettu.
Kati Juva oli jo nuorena lääkärinä kansainvälisen Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön aktiivi. Hän kertoo, kuinka kuuli järjestön vuonna 1985 saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta.
”Yhtenä aamuna kotona puhelin soi ja toimittaja Ylestä soitti. Hän sanoi, että sinä olet saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Toimittaja oli Nils Torvalds, jonka tunsin. Hän halusi haastatteluun jonkun järjestömme nuoren jäsenen. Se oli kyllä hyvä alku päivälle.”
