Kuinka kuvitella parempi ja rauhaisampi maailma? Uudessakaupungissa järjestettiin 19.–20. elokuuta Rauha, kehitys ja toiminta -tapahtuma, jossa kartoitettiin, kuinka edistää rauhanliikkeen, rauhantutkijoiden ja globaalia kehitystutkimusta harjoittavien kesken toimintaa, joka nojaa niin tutkittuun kuin kokemusperäiseen tietoon. Noin 50 osanottajasta suuri osa oli Suomessa asuvia ulkomaisia opiskelijoita, ja alustukset pidettiin ja keskustelut käytiin pääasiassa englanniksi.

Tapahtumasta aiotaan tehdä perinne, ja sen on tarkoitus vuorotella kaupungissa järjestettävän Rauhan symposiumin kanssa, totesi symposiumin sisällöntuottaja ja Tuglas-seuran toiminnanjohtaja Jaana Vasama kolumnissaan Uudenkaupungin Sanomissa.
 Hänen mukaansa Uusikaupunki sai olla kaksi päivää kokoaan suurempi yliopistokaupunki, kun huippututkijat jakoivat kokemuksiaan ja viimeisintä tutkimustietoa omalta erityisalaltaan – ja sitä ei jaettu vain tutkijoille, vaan tilaisuus oli kaikille avoin.

”Idea joka toisena vuonna Uudessakaupungissa järjestettävästä Taprin, Helsingin yliopiston ja rauhanjärjestöjen yhteisestä seminaarista on lähtenyt arvostetulta tutkijalta Tuomo Melasuolta, joka on osallistunut kaikkiin kolmeen järjestämäämme symposiumiin. Seminaarin järjestäminen Uudessakaupungissa on hieno päätös, sillä tapaamisen järjestäminen Tampereella tai Helsingissä olisi ollut paljon helpompaa
”, iloitsi Vasama.

”Rauhan symposiumin idean isä professori Wolfgang Lutz toivoi, että kaupungissamme näkyisi Uudenkaupungin historiallinen rauha muutenkin kuin vain torin muistomerkissä. Ensimmäisessä symposiumissa vuonna 2017 tulevaisuudentutkija Ilkka Halava sanoi, että onpa mielenkiintoista – kukaan ei puhu rauhasta, mutta Uudessakaupungissa on rauhan ympärille rakennettu kokonainen tapahtuma.

Tänään rauhasta puhuvat kaikki. Ensimmäisessä symposiumissa annettiin myös idea, että voisimme tarjota maailman huippuyliopistojen avoimia luentoja kulttuurikeskus Crusellissa suoratoistopalvelun kautta asukkaillemme – ehei, me tuomme luennoitsijat Uuteenkaupunkiin ja näin kaupunkimme voi olla kaikille avoin yliopistokaupunki muutamana päivänä vuodessa, ihan livenä.
”

Uusikaupunki on rauhan pääkaupunki Suomessa

Tilaisuuden avannut Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio viittasi moniin toisiinsa linkittyviin tulevaisuuden uhkakuviin kuten ilmastonmuutokseen, talousnäkymiin sekä sodan ja rauhan kysymyksiin, jotka odottavat ratkaisua. Hän korosti demokratian vahvistamista ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista tärkeänä tavoitteena maailmassa, jossa arviolta kaksi kolmasosaa ihmistä asuu maissa, jotka ovat joko autoritäärisiä tai joissa demokratia on heikentymässä. Hänen jälkeensä tilaisuuden avajaisissa puhunut Jaana Vasama julisti, että Uusikaupunki on rauhan pääkaupunki Suomessa: ”Me voimme olla sitä, mutta vain jos olemme ja haluamme olla sitä yhdessä.”

Rauhanliiton puheenjohtaja Tarja Cronberg muisteli avajaistilaisuudessa kokemuksiaan siitä, miten hän Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana aikoinaan rakensi suhteita itärajan yli. Nyt keskustelu ja yhteistyö lähes kaikkien tahojen välillä, yliopistot mukaan lukien, ovat poikki.
Nykyistä tilannetta arvioidessaan Cronberg ilmaisi huolestuneisuutensa Venäjän eristämisestä. Ilman yhteydenpitoa ja tiedonkulkua toisen ymmärtäminen ja neuvottelut ovat mahdottomia.
Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan Putinin käskystä. Venäjä ei voi nyt hävitä aloittamaansa sotaa siten, että joutuisi nielemään jonkinlaisen pakkorauhan. Se tuskin olisi kestävä.
”Meidän tulisi varoa Venäjän nöyryyttämistä. Eristettyinä tällaiset maat varustautuvat, rakentavat ydinaseita ja muita tuhoisia asejärjestelmiä ja uhkailevat niillä. Mikäli haluamme välttää sotaa, meidän on mietittävä tarkkaan, mitä vaikutuksia nöyryyttämisellä on. Emme saa unohtaa, että diplomatia on tie rauhaan, eivät sotatoimet ja militaristiset reaktiot”, Cronberg korostaa.

Hedelmällistä vuorovaikutusta

ICAHD Finlandin puheenjohtaja Syksy Räsänen, Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro ja Tampereen yliopiston tutkija Anitta Kynsilehto keskustelivat tutkijoiden ja rauhantoimijoiden erilaisista menetelmistä yhteisiä asioita edistettäessä.

Kysymykseen, miten tutkimus ja rauhanliikkeessä toimiminen sopivat yhteen, vastasi Markku Kangaspuro: ”Lyhyesti vastaus on että hyvin. Tutkimuksen yksi perustarkoitus on maailman ymmärtäminen, ja rauhanliike puolestaan toimii maailman muuttamiseksi. Sen edellytys taas on maailman hyvin monimutkaisten kehityskulkujen syiden ja seurausten ymmärtäminen.

Voidaan ajatella niinkin, että toiminta kansalaisjärjestöissä tarjoaa tutkijoille paikan, jossa tutkimuksella hankittu asiantuntemus ja järjestön edustamat arvot ovat hedelmällisellä tavalla vuorovaikutuksessa. Mielestäni toiminta rauhanliikkeessä on yksi tapa toteuttaa myös työpaikkani Helsingin yliopiston missiota muuttaa omalla yhteiskunnallisella vuorovaikutuksellamme maailmaa paremmaksi.

Ukrainan sota osoittaa karmealla tavalla, miten välttämätön asia rauha on maailman polttavien ongelmien ratkaisemisessa ilmastonmuutoksesta sosiaalisiin ongelmiin. Nyt näemme, miten rankasti ja laajalla alueella jopa paikallinen sota vaikuttaa moneen asiaan ja vie aiemmin saavutettua taaksepäin.”

Israelin apartheid ja miten se näkyy

Toisena seminaaripäivänä puhuttiin suomeksi Israel-Palestiina-konfliktin nykytilasta. Aiheeseen johdattelivat uusikaupunkilaislaislähtöinen toimittaja Mikko Zenger ja Syksy Räsänen. Molemmat ovat vierailleet alueella tänä vuonna ja tuntevat konfliktin historialliset taustat erinomaisesti. Räsäseltä on ilmestynyt aihetta käsittelevä kirja Israelin apartheid (Into 2017). Keskustelua johdatti Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro.

”Palestiina on pantu entistä ahtaammalle. Olen käynyt siellä aikaisemminkin, mutta kannatti mennä uudestaan”, sanoi Mikko Zenger. ”Israelissa niitä, jotka vastustavat apartheidia, on kerta kerralta vähemmän.”

Apartheidin vastustaminen on helppo tapa hankkia vihamiehiä Israelissa. Syksy Räsäsen mukaan tämä osoittaa, että siellä koetaan asioiden olevan väärin, mutta tilannetta ei osata ratkaista: ”Viha osoittaa ihmisoikeuksilla olevan merkitystä. Ajatellaan, että siellä on aina ollut näin ja se vain jatkuu.”
”Ihmiset tosiaan loukkaantuvat, kun puhuu palestiinalaisista hyvää”, totesi Teemu Matinpuro.

Zengerin mukaan Palestiinassa on satsattu paljon naisten koulutukseen. On laskettu, että naisista 40 prosenttia uskaltaa jo sanoa, että hiljaisuuden aika on ohi, Israel on apartheid-valtio. Mutta puhtaita pulmusia ei olla palestiinalaishallinnossakaan, joka on aina käyttänyt esimerkiksi kidutusta poliittisia vastustajiaan kohtaan. Räsäsen mukaan palestiinalaishallinnon edustajat saattavat hakata liian vapaamielisiksi katsomiaan nuoria ja häpäistä heitä.

”Meillä ja muualla toimittajat toistavat Israelin hallituksen narratiivia. Palestiinan tilanne ja Israelin apartheid näkyvät virheellisesti. Ei halutakaan muutosta nykyiseen”, Räsänen totesi.

Tutkijat ja kansainväliset järjestöt sanovat, että Israel harjoittaa apartheidia.

Tutkimuksen ja aktivismin ero on, että tutkimus osoittaa sen, mikä on oletusta ja mitkä ovat tosiasiat. Aktivismissa Israelin apartheidia vastustavien näkemys on kantaaottavampi.

”Olen toiveikas. En usko, että Israel pystyy pitämään apartheidiaan pystyssä ilman Yhdysvaltojen tukea, ja tuo tuki on rapautumassa”, päätteli Räsänen.

”Israelin ja Yhdysvaltojen suhteet ovat tosiaan huonontuneet. Sanotaan: Yritetään päästä sieltä pois, mutta ei päästä”, jatkaa Zenger.

Apartheid on Räsäsen mukaan kansainvälisoikeudellinen käsite. Se on rikos, ei pelkästään järjestelmä. Israelin ministerit on voitava asettaa oikeudelliseen vastuuseen. Apartheid pitää purkaa, se ei ole pelkkä konflikti.

”Euroopassa ja Yhdysvalloissa on lopetettava tuki Israelille ja aloitettava toimet apartheidia vastaan. Kansanedustaja Veronika Honkasalo teki asiasta aloitteen, joka pyrittiin tyrmäämään sillä, että se on juutalaisvastainen. ’Meidän on voitava arvostella Israelia’, Honkasalo vastasi.”

Honkasalon Palestiina-aloitteessa on oikeuspohjainen lähestymistapa. Siinä keskeistä ei ole se, millä ryhmällä on mitkäkin rajat, vaan se, että ihmisoikeudet toteutuvat. Etelä-Afrikan tapaan annettaisiin kaikille yhtäläiset ihmisoikeudet.

Kaksinaamaista asekauppaa

Sota Ukrainassa vie tällä hetkellä päähuomion, mutta keskustelu Israel-Palestiina-konfliktista tulee jatkumaan. Aiheeseen liittyen merkillepantavaa on, että maamme puolustusministeriön tiedotteessa ensimmäisenä hankintalistalla ovat ilmatorjunta-aseet Israelista. Maa on vuosikymmeniä harjoittanut rotusortoa palestiinalaisia kohtaan, tappanut ja tuhonnut pommituksilla palestiinalaisalueet moneen kertaan ja ryöstänyt heidän maansa siirtokunnilleen.

Maata ei kuitenkaan boikotoida, vaan sieltä ostetaan jopa aseita. Venäjän boikotointi Ukrainaan hyökkäyksen takia on oikeutettua, mutta on kaksinaamaista samanaikaisesti tehdä asekauppoja maan kanssa, joka on vuosikymmeniä syyllistynyt sotarikoksiin.
Taprin väitöskirjatutkija Kari Paasonen laati Rauhanpuolustajille keväällä julkaistun selvityksen Israelin ja Suomen välisestä asekaupasta 2000-luvulla. Selvitys lähetettiin kaikille kansanedustajille toivoen sen herättävän ajatuksia siitä, tulisiko asehankintoja ja niiden vaikutuksia arvioida nykyistä laajemmin. Toistaiseksi ainoat kansanedustajilta saadut palautteet eivät herätä toivoa linjan muuttumisesta.
Paasosen selvityksen voi lukea nettisivuiltamme:

rauhanpuolustajat.org/israel-asekauppa

Teksti: Ilmo Suikkanen ja Anu Harju

Katso seminaarit Rauhanpuolustajien Youtube-kanavalla.