Suomi neuvottelee tällä hetkellä sopimuksesta, joka antaisi Yhdysvalloille mahdollisesti oikeuden perustaa sotilastukikohtia maahamme. Tosin näitä maamme rajojen sisällä sijaitsevia USA:n sotilaallista toimintaa tukevia paikkoja ei virallisesti kutsuttaisi tukikohdiksi vaan ”yhteisalueiksi”. Tämän toteutuessa Yhdysvaltojen sotavoimat saisivat myös varsin vapaasti käyttää Suomen merialueita ja ilmatilaa.[1]
Tulevan sopimuksen yksityiskohtia ei tiedetä, mutta USA:n tukikohdista ja niiden oikeudellisesta asemasta on maailmalla paljon kokemuksia: Yhdysvalloilla on rajojensa ulkopuolella tuhatkunta sotilastukikohtaa noin 130 maassa[2]. Käytännössä kyseessä näyttää olevan alueluovutus. Esimerkiksi jos Suomen tuleva sopimus olisi suunnilleen samanlainen kuin USA:n Norjan kanssa solmima, meidän lainsäädäntömme ei pätisi tukikohtien sisällä. Rikoksiin – jopa suomalaisen siviilin tappamiseen – palveluksessa tai vapaa-ajalla syyllistyneitä USA:n sotilaita ei voisi tuomita oikeusistuimissamme.[3] Suomen viranomaisilla ei olisi lupaa tarkastaa, mitä tukikohdissa tapahtuu. Emme esimerkiksi tietäisi, säilytetäänkö niissä ydinaseita tai muita joukkotuhoaseita tai kidutetaanko niissä USA:n sodissa vangitsemia ihmisiä, kuten on tapahtunut aiemmin joissain Yhdysvaltojen tukikohdissa.
Tukikohdat ja niihin liittyvä Yhdysvaltojen sotilaallinen toiminta Suomen alueella lisäävät väistämättä jännitettä kahden ydinasevallan välillä: ovathan Venäjän ”pohjoinen pääkaupunki” Pietari ja Murmanskin ydinsukellusvenetukikohta hyvin lähellä. Venäjä tulee kokemaan tukikohdat provokaatioina, joihin se vastaa lisäämällä aseistusta Suomen rajalla, mikä taas lisää jännitettä lähialueellamme.
Ydinasevaltojen välisen jännitteen kasvu merkitsee sitä, että niiden ydinsotaan johtava ”liipaisin” on entistä herkemmässä. Kaikenlaisia Suomen ja Venäjän rajaa lähestyviä lentolaitteita, jotka voisivat periaatteessa kantaa ydinaseita, voitaisiin tulkita alkavaksi ydinasehyökkäykseksi. Historiasta tunnemme lukuisia tapauksia, joissa virheellinen havainto on ollut vähällä käynnistää ydinsodan[4].
Esimerkiksi tammikuussa 1995 venäläiset tutkavalvojat havaitsivat norjalaisen revontulien tutkimukseen käytetyn raketin ja luulivat sitä ydinohjukseksi. Venäjä alkoi valmistella vastahyökkäystä. Presidentti Jeltsin aktivoi ”ydinaseavaimensa” salkkuun, joka mahdollisti ydinaseiden laukaisun. Ydinsukellusveneet siirtyivät taisteluvalmiuteen. Onneksi pian tämän jälkeen tutkavalvojat huomasivat, että raketti ei ollut lentämässä Venäjän ilmatilaan. Jos tämä havainto olisi tehty muutamaa minuuttia myöhemmin, ydinsota olisi syttynyt.[5]
Suomessa sijaitsevia USA:n tukikohtia on kutsuttu ansalangoiksi, koska Suomeen hyökätessään Venäjä samalla hyökkäisi Yhdysvaltoja vastaan[6]. Todellisuudessa tukikohdat voivat olla sytytyslankoja, jotka käynnistävät kaiken tuhoavan ydinsodan.
Teksti: Olli Tammilehto
Kuvalähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:American_bases_worldwide.svg
VIITTEET:
[1] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009549253.html [2] https://archive.globalpolicy.org/empire/intervention/2004/01bases.htm [3] https://www.highnorthnews.com/en/new-norway-usa-defense-agreement-allows-extensive-us-authority-north [4] https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_nuclear_close_calls [5] https://www.history.com/this-day-in-history/near-launching-of-russian-nukes [6] https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e5025dfc-48f6-490c-bb44-ba5aea9849c8
