Ukrainan varaministeri Georgi Tuka, jonka vastuulla ovat Itä-Ukrainan ns. valloitettujen alueiden asiat, ilmoitti äskettäin televisiohaastattelussa, että Etelä-Ukrainan Zaporozhetsin alueella on tarve ”väestönpuhdistukseen”: ”Uskokaa tai älkää, Zaporozhetsin alueella on paljon tehtävää jopa ilman venäläisen sotakoneen toimintaa! Siellä on separatistisia mielialoja ja laittomia aseistautuneita ryhmiä, jotka ovat Venäjä-myönteisiä. Sen roskasakin kanssa ei tarvitse keskustella ja sovitella, vaan heidät on tuhottava. Kompromissin etsiminen tämän hylkiöjoukon kanssa johtaa sosiaaliseen räjähdykseen. Jos alamme puhua sananvapaudesta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta, ja ellei meillä riitä tahdonvoimaa ottaa käyttöön kaikkien tiedotusvälineiden (mukaan lukien alueelliset) sodanaikaista sensuuria, saatamme kohdata suuria vaikeuksia.”
Zaporozhetsin pinta-alaltaan 27 182 neliömetrin alue sijaitsee Etelä-Ukrainassa. Pääkaupunki Zaporozhe on lähes 750 000 asukkaan teollisuuskeskus, jossa on konerakennusteollisuutta, teräksen ja värimetallien valmistusta sekä kemianteollisuutta. Energodarin kaupungissa puolestaan sijaitsee yksi Euroopan suurimmista ydinvoimaloista. Voimala tuottaa viidenneksen Ukrainan vuosittaisesta sähköntuotannosta.
Varaministeri Tuka viittasi kansallisen tutkimusinstituutin tutkimustuloksiin. Instituutin selonteko Ukrainan turvallisuuspassi 2018 julkaistiin joulukuun alussa väliaikaisesti valloitettujen alueiden asioita käsittelevän ministeriön pyynnöstä ja Naton informaatiokeskuksen taloudellisella tuella.
Selonteon mukaan separatistiset ja valtionvastaiset mielialat lisääntyvät Zaporozhetsin alueella koko ajan, eniten Melitopolissa ja Berdyanskissa. Erityisesti paikalliset etniset vähemmistöt, kuten Pryazovian kylän bulgarialaisväestö, ovat suuntautuneet Venäjään. Samanaikaisesti alueen akateemiset piirit ja kansalaisaktivistit ovat pääosin ulkopoliittisesti Eurooppa-myönteisiä. Kansalaisyhteiskunnan edustajatkaan eivät välttämättä nauti väestön luottamusta ja tukea. Enemmistöllä kansalaisjärjestöistä on ”avustuksilla eläjän” maine tai ne nähdään valtion etujen ajajina.
Selonteon mukaan alueella asuu lähes 11 000 terrorisminvastaisen operaation veteraania, jotka tarvitsevat psykiatrista kuntoutusta. Kuitenkin kysyttäessä Zaporozhetsin asukkailta alueen ongelmista ja ristiriidoista he eivät maininneet niinkään terrorisminvastaiseen operaatioon osallistuneiden veteraanien muodostamia ongelmia, vaan pääasiassa konfliktit järjestyksenpitoelinten kanssa (30 %), valtiovallan kanssa (90 %) sekä osake-enemmistövaltaajien kanssa (16 %). Vastaajista 26 % vastasi myöntävästi kun kysyttiin, voisiko Donetsin/Luhanskin kansantasavaltojen tapainen kehitys olla mahdollista alueella. Vain 8 % väestöstä tukee Ukrainan ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien toimintaa, 30 % suhtautuu niihin neutraalisti, 44 % tuomitsee ja 18 % ei niitä tue.
Venäläisten tiedotusvälineiden ohjelmien sekä sosiaalisen median kieltämiseen suhtautui kielteisesti 58 % vastaajista korostaen, että se on kansalaisoikeuksien rajoittamista. Alueen väestöstä 70 % puhuu ympäristön katastrofaalisesta tilasta ja 46 % suhtautuu kielteisesti terveydenhoitoalan uudistuksiin.
Zaporozhetsin lisäksi mielipidetiedustelu tehtiin myös muutamalla muulla alueella. Sen perusteella myös niiden on syytä huolestua varaministeri Tukan Zaparozhetsin asukkaisiin kohdistamasta ”väestönpuhdistus”-uhkauksesta. Selonteon perusteella ainoastaan Keski-Ukrainan maatalousalueen asukkaat voivat nukkua yönsä rauhassa.
Selonteossa kiinnitettiin huomio alueen monikansallisuuteen Odessassa maan eteläosassa. Seudun vähemmistöjä ovat bulgarialaiset, moldovalaiset, gagauzit, romanit ja albaanit. Alueilla, jotka ovat vähemmistöjen tiiviisti asuttamia, korostuvat protestimielialat. Alueen tärkeimpänä poliittisena ongelmana 51,8 % vastaajista piti vallan uudelleenjakoa ja 32,1 % ongelmia järjestyksenpitoelinten kanssa. Vastaajista 21,4 % mainitsi pääongelmaksi etniset vastakkainasettelut. Odessan seudun väestöstä 19,6 % näki mahdolliseksi vastaavan kehityskulun kuin Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toiminnan Ukrainassa tuomitsee 48,2 % ja 28,6 % ei tue niitä. Vain 5,4 % väestöstä ilmoitti tukevansa niitä. Venäläisten tiedotusvälineiden estämistä pitää 91,9 % kansalaisvapauksien rikkomuksena. Kukaan vastaajista ei tukenut kieltoa. Luottokerroin keskushallintoon on 1–10-asteikolla 2,6 ja protestimielialojen taso 5,4. Samanaikaisesti paikallisen separatismin mahdollisuuskerroin on samalla asteikolla melko korkea 4,2.
Ukrainan länsiosia selonteossa edustaa Valko-Venäjään rajoittuva Rovensk. Kyselyn mukaan suurimpana ongelmana koettiin laiton meripihkateollisuus. Siihen liittyvien ongelmien todettiin olevan erityisen vakavia Rovenskin pohjoisosassa, jota selonteon laatijat nimittävät ”Meripihkakansantasavallaksi”. Suurin osa näiden länsiosien asukkaista on selonteon mukaan mukana laittomassa bisneksessä. Järjestyksenpitoelinten toiminta on seudulla lähes mahdotonta. Selonteossa arvioidaan myös uskonnollisten konfliktien olevan todennäköisiä, koska asukkaat jakautuvat suhteellisen tasaisesti ortodoksikirkon Moskovan ja Kiovan patriarkaatin alaisuudessa toimiviin seurakuntiin. Vastaajista 20 % tuomitsee ei-valtiollisten sotilaallisten ryhmien toiminnan alueella ja 40 % ei tue niitä. Venäläisten kanavien toiminnan kieltämistä pitää kansalaisvapauksien rajoittamisena vain 12 % vastaajista.
Tšernihiv edustaa selonteossa Pohjois-Ukrainaa. Se rajoittuu Venäjään ja Valko-Venäjään, joihin sillä on tiiviit taloussuhteet. Selonteossa todetaan, että seudulla on erillisiä separatistisia pesäkkeitä, jotka ovat ”peiteltyjä luonteeltaan”. Paikallisen separatismin uhan arvioidaan olevan 0–10-asteikolla 7,8. Lisäksi Tšernihivissä todetaan olevan ongelmia terrorismin vastaisen operaation veteraanien sopeutumisessa: ”Rintamalta palaavilla sotilailla on vaikeuksia sopeutua rauhanajan elämään, ja toisaalta enemmistölle sotaa ei ole olemassa.” Vastaajista 22 % puhuu toistuvista ongelmista terrorismin vastaisen sodan veteraanien kanssa. Silti juuri Tšernihivissä on vain pieni ryhmä väestöä (2 %), joka ei vain tue Ukrainan ei-valtiollisia aseellisia ryhmittymiä vaan myös avustaa niitä materiaalisesti. Vastaavasti 30 % väestöstä tuomitsee niiden toiminnan tai ei tue niitä.
Selonteossa Ukrainan maatalousvaltaista keskiosaa edustaa Kirovohradin alue, jossa palkkataso on maan alhaisimpia. Suurin osa väestöstä työskentelee maataloudessa pientiloillaan. Kirovohradista on löydetty uraania, mutta selonteon laatijat pitävät esiintymien hyödyntämistä korkeana riskinä. Louhinnan luomien uusien työpaikkojen vastapainona on sen luoma ekologinen uhka maataloudelle. Koska väestö on keskittynyt huolehtimaan omista pientiloistaan, ei ole todettu konflikteja terrorismin vastaisen operaation veteraanien kanssa tai muita kansallisia ristiriitoja. Väestöstä 52 % suhtautuu neutraalisti ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toimintaan. Puolet vastanneista suhtautuu positiivisesti venäläisten tiedotusvälineiden kieltoon.
Sotatoimialuetta selonteossa edustavat Ukrainan hallituksen kontrolloimat seudut Luhanskissa ja Pohjois-Donetskissa. Luhanskissa on suurimpana ongelmana sotatoimien lisäksi 3 000 neliökilometrin miinoitettu alue. Selonteon mukaan vuosina 2014–2017 lähes 200 ihmistä sai vammoja miinoista tai räjähtämättömistä ammuksista. Selonteon laatijat myös tietävät, että rajanylityspaikkojen kautta käydään laitonta ase- ja huumekauppaa. Sotatoimet aiheuttavat myös työttömyyttä: selonteossa todetaan todellisen työttömyysasteen olevan 30 % verrattuna viralliseen lukuu, joka on vain 8 %. Vastaajista 22 % koki konflikteja terrorismin vastaisen operaation veteraanien kanssa ja 24 % oli kokenut konflikteja järjestyksenpitoelinten kanssa. Väestöstä 36 % kokee vallan uudelleenjaon ongelmana ja 26 % pitää mahdollisena samanlaista tapahtumien kulkua kuin Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Vastaajista 52 % tuomitsee tai ei tue Ukrainan ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toimintaa.
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Tarja Jalovaara
