Ääripatrioottiset ryhmät ovat ottaneet Ukrainan romanit hyökkäystensä kohteeksi, ja myös osa ukrainalaismediasta ruokkii romanien vastaisia asenteita. Romano Than -järjestö pyrkii edistämään romanilasten koulutusta ja vahvistamaan nuorten opiskelumotivaatiota.
Kaksi vuotta sitten tapasin Harkovassa nuoren romaninaisen Svetlanan. Sveta muistutti mielestäni merirosvoa: päässä aina taakse solmittu huivi. Kolmen pojan yksinhuoltaja asui pikkuruisessa 20 neliön mökissä. Sveta oli hyvin ylpeä mökistään, koska oli rakennuttanut sen itse ansaitsemillaan rahoilla. Sveta ylpeili myös sillä, että hänen vanhemmat poikansa kävivät koulua. Itse hän siivosi katuja kaupungin keskustassa ja osti välillä niukoista rahoistaan kaduilla tapaamilleen romanilapsille pääsylippuja nukketeatteriin, samoin oopperaan.
Sveta piti piirtämisestä. ”En voi elää ilman värejä”, hän sanoi näyttäessään minulle töitään: niissä oli sekä peltoja hänen kotiseudultaan Koillis-Ukrainan maaseudulta että palmuja, joita hän ei ole koskaan nähnyt. Myös hänen poikansa piirsivät, ja työt olivat niin vaikuttavia, että pyysin saada niitä mukaani Suomeen. Vasilin, Izrailin ja Jelisein sekä hedän äitinsä piirustusnäyttely olikin esillä samana vuonna Espoon kirjastossa.
Sveta ja hänen poikansa tulivat mieleeni, kun huhtikuussa 2018 kuulin ensimmäistä kertaa romanileiriin kohdistuneesta pogromista (tuhoamisesta) Kiovan lähistöllä. Sen jälkeen hyökkäyksistä Ukrainan romaneja vastaan on uutisoitu pelottavan säännöllisesti. Muistelin Svetaa ja hänen poikiaan, joiden naiivit piirustukset tulvivat ilmeistä rakkautta Ukrainaa kohtaan, vaikkei heidän elämänsä ollutkaan helppoa. ”Milloin katsovat naapurit kieroon, koska olemme mustalaisia. Milloin tulee potkut töistä, koska ollaan mustalaisia. Milloin evätään lupa laajentaa taloa – jälleen siksi, että olemme mustalaisia.”
LUKUISIA ERI ROMANIRYHMIÄ
Harkovan alueella ei toistaiseksi ole sattunut hyökkäyksiä Svetan kaltaisia ihmisiä vastaan. Ei myöskään Krimistä pohjoiseen sijaitsevalla Hersonin alueella, jossa asuu tutkija Januš Pantšenko, joka johtaa nuorisojärjestöä Etelän romanien seura Romano Than.
”Olen serviperheestä. (Servit on alun perin Serbiasta kotoisin oleva romaniryhmä, joka asuu pääasiassa Ukrainassa ja Venäjällä. Se on suurin Ukrainan romaniryhmistä.) Sukuni eli vielä taannoin kiertolaiselämää ja alkoi asettua paikoilleen vasta kun vuonna 1956 ilmestyi Venäjän neuvostotasavallan ministerineuvoston asetus ’kulkurielämää viettävien mustalaisten totuttamisesta työhön’. Servien vanhakantaiset ryhmät jakautuvat alueellisesti: Dneprintakaiset, Taurian, Voronežin servit jne. Perheeni kuuluu Taurian serveihin – he kiersivät entisen Taurian kuvernementin alueella (nykyinen Hersonin alue ja Krim). Suku hoiti hevosia, teki hevosvarusteita sekä omaan tarpeeseen että myyntiin sekä sepäntöitä ja suutarintöitä. Viime mainittu oli tärkeää aina 2000-luvun alkuun asti, jolloin markkinoille ilmaantui valtavasti halpoja kiinalaisia kenkiä. Vuoden 1956 jälkeen isovaarini myi muutaman hevosen ja vankkureita ja osti pienen talon, jossa asui 17 henkeä. Sukuni on aina noudattanut lakeja, sekä valtiollisia että romanien.”
Mitä Romano Than tarkoittaa? ”Sananmukaisesti romanitienoota, romanien aluetta. Ajattelussamme se merkitsee laajemmin ei-alueellista romanivaltiota. Järjestömme on vielä aivan nuori, se rekisteröitiin vuonna 2017.”
Tämä alueen romaninuorten yhteiskunnallinen järjestö on lyhyestä iästään huolimatta ehtinyt saada paljon aikaan.
Romano Than on tehnyt Hersonin romaniväestöstä tutkimuksen, jossa selvitettiin muun muassa alueen romanien eri ryhmiä, ikä- ja sukupuolijakaumaa, asutusta, ammatteja sekä koulutus- ja elintasoa. Tutkimus oli ensimmäinen tuonkaltainen Ukrainassa. Tavoitteena oli selvittää romaniväestön keskeiset ongelmat ja miettiä keinoja niiden ratkaisemiseksi.
”Järjestömme päätavoite on kohottaa Hersonin alueen romanien koulutustasoa ja opiskelumotivaatiota. Pääasiassa työskentelemme lasten ja nuorten parissa, heissä on tulevaisuutemme. Kouluikäisille annamme lisäopetusta yleissivistävissä aineissa, kohotamme äidinkielen taitotasoa, annamme luku- ja kirjoitusopetusta romaniksi, autamme ammatinvalinnassa ja hakeutumisessa opiskelemaan. Yritämme vetää opiskelijoita järjestömme toimintaan, jotta voisimme toimia alueen romaniyhteisön hyväksi. Teemme yhteistyötä myös alueen eri organisaatioiden kanssa, kouluista hallintoelimiin ja uskonnollisiin tahoihin. Kaikkiaan liikkeemme on vielä kovin uusi, joten merkittävät saavutukset ovat edessäpäin.”
RANKAISEMATTOMUUS RUOKKII VÄKIVALLANTEKOJA
Myös Januš kokee, että hyökkäykset romanien asutuksia vastaan ja median romanivastainen kiihotus ovat kärjistyneet tänä vuonna, vaikkei niitä Hersonin alueella olekaan tapahtunut. Tärkeimpänä syynä äärioikeiston vaaralliseen aktivoitumiseen hän pitää seuraamusten puutetta. ”On ollut myönteisiä esimerkkejä rikossyytteiden tai hallinnollisten syytteiden nostamisesta eräitä uusnatsiryhmien, esimerkiksi S14:n, edustajia vastaan. En ole kuitenkaan kuullut vakavista poliisitoimista tai valtion reaktioista ryhmien tekoihin. Päinvastoin, ryhmät saavat tiettävästi projekteihinsa avustuksia valtiolta. On hämmentävää, että ukrainalaiset – myös romanivähemmistö – maksavat veroja, joita näin käytetään natsiporukoiden hyväksi, ja ne sitten tuhoavat kotejamme ja surmaavat ihmisiämme.”
Länsi-Ukrainan Lvivissä 14 nuorukaista hyökkäsi kesäkuun lopulla romanileiriin ja surmasi 23-vuotiaan David Poppin, kolme haavoittui. Sen jälkeen Zakarpatjen alueen romanit järjestivät protesteja Užgorodissa Slovakian rajalla läntisimmässä Ukrainassa. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä järjestettiin Harkovassa mielenilmaus rasismia vastaan ja Ukrainan romanien tueksi.
Janušin mukaan suurin osa täysijärkisistä ihmisistä tuomitsee nämä ääriteot, mutta on myös ihmisiä, jotka tukevat näitä ”patrioottisia” ryhmiä, jotka tuottavat monille ukrainalaisille yhtä pahoja ongelmia kuin romaneille. ”Ennen kaikkea tarkoitan ryhmiä S14 ja Karpatska Sitš (Karpaattien kasakat). Niiden väki kuvittelee itseään Ukrainan ’pelastajiksi’ ja etsii jatkuvasti kohteita, joilta ’pelastaa’ maa. Ennen romanipogromeja he ’pelastivat’ Ukrainaa juutalaisilta, sitten puolalaisilta, ’ryssiltä’, homoilta ja nyt romaneilta. Todellisuudessa juuri he ovat maamme ongelma.”
MONI ROMANI SALAA TAUSTANSA
Vuoden 2001 virallisen väestönlaskennan mukaan Ukrainassa asui 47 587 romania. Luku on kuitenkin kaukana totuudesta. Karpaattien alueen romanijärjestöjen mukaan yksin Zakarpatjen alueella heitä asuu ainakin 80 000. Romano Thanin tekemän tutkimuksen mukaan Hersonin alueella asuu 3 500 romania, vaikka heitä ei virallisen väestönlaskennan mukaan ole kuin 1 752 henkeä. Januš selittää eron sillä, ettei romaneilla usein ole kotimaan passia tai he salaavat etnisen identiteettinsä. Esimerkiksi hänen isänsä on virallisesti moldavialainen, vaikka on romani. Siksi viralliset luvut eivät kerro totuutta.
Ukrainan romaniväestö on hyvin monenkirjavaa. Maassa asuu noin 15:een eri ryhmään kuuluvia romaneja. Romanit jakaantuvat ryhmiin sen perusteella mistä ja milloin ovat alun perin tulleet. Suurimmat ryhmät ovat servit (Serbiasta tulleet) ja vlahit (Etelä-Romanian Valakiasta tulleita). Nämä ryhmät tulivat ensimmäisinä Ukrainaan. Tarkkaa historiaa ei tiedetä, mutta vuonna 1624 heitä oli jo nykyisen Ukrainan alueella. Maan romaniryhmissä on merkittävä määrä niitäkin, jotka ovat tulleet myöhemmin: caldarit (Romaniasta tulleita kattilantekijöitä), Moldaviasta tulleet kišinjovilaiset, Krimin kaanikunnasta tulleet Krimin romanit, Slovakiasta tulleet slovatska romat, Venäjän romanit, lovárit Itävalta-Unkarista jne.
Suurin osa romaneista on ortodoksikristittyjä, mutta joukossa on myös muslimeja (Krimin romanit) ja katolisia (ungrika Unkarista ja slovatska roma). Kullakin romanien kansallisella ryhmällä on oma murteensa. Kaikkein assimiloituneimmat ryhmät eivät osaa äidinkieltään vaan puhuvat venäjää tai ukrainaa, mutta heitä on vähemmistö.
Janušin mukaan lisääntyneet hyökkäykset eivät toistaiseksi ole johtaneet romanien maastamuuttoon. ”Romanit rakastavat kotimaataan, enkä tunne tapauksia, joissa romanit olisivat joukoittain muuttaneet pysyvästi toiseen maahan. Tiedän yksittäisiä tapauksia, joissa romaniperheet ovat muuttaneet Venäjän puolelle, mutta on myös tapauksia, joissa romanit muuttavat Venäjältä Ukrainaan. Itse asiassa muun väestön asenne romaneja kohtaan on samanlainen Venäjällä kuin Ukrainassa, ja siksi nämä muutot eivät liity muukalaiskammoon.”
Erityisesti kansainvälisille medioille suunnatussa propagandassa eräät ukrainalaispoliitikot yrittävät sälyttää syyn hyökkäyksistä Kremlin harteille. Janušin mukaan tällainen olisi typerä ajatus. ”On surullista, jos he tekevät niin. On erittäin tyhmää etsiä muualta syypäitä omiin ongelmiin. Harmillista, että eräissä Itä-Euroopan maissa kehittyy erilaisia natsiryhmiä. Nuo ihmiset jarruttavat kehitystä ja häpäisevät maansa.”
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
