Ukrainan mediakenttä muuttuu, ja maassa kampanjoidaan median julkista omistusta vastaan. Toimittajan työ ei ole helppoa saati turvallista maassa, jonka hallituksen asenne journalisteihin on se, että heidän pitää olla hallittavissa, sanoo riippumattoman media-alan ammattiliiton puheenjohtaja Igor Tšaika.

Riippumaton media-ammattiliitto perustettiin vuonna 2003. Viime vuonna sen puheenjohtajaksi valittiin Igor Tšaika. Hänen mukaan se perustettiin nimenomaan puolustamaan journalistien oikeuksia, mukaan lukien sosiaaliset ja työsuhdeoikeudet. Liitolla on tuhat jäsentä. Vanhemmassa Ukrainan journalistiliitossa on puolestaan tuhansia jäseniä, mutta se on luovan toiminnan yhteisö ja ilmoitetussa jäsenluvussa lienee ilmaa. Media-ammattiliitto on koettu kansalaisjärjestöksi, joka ajaa muun muassa sananvapautta, vaikka sen tehtävä on pikemminkin journalistien työsuhteisiin ja -oloihin vaikuttaminen. Journalisteilla ei ole kollektiivista työehtosopimusta. Kuitenkin media-ammattiliiton tavoitteena on pikemminkin käytännön asioiden hoitaminen todellisten tulosten saavuttamiseksi (erona Journalistiliittoon). Ammattiliitolta voi esimerkiksi vuokrata kypäriä ja luotiliivejä lehtityöhön ”antiterroristisen operaation” (ATO) alueella Donbassissa.

Mediakenttä elää

Ammattiliitolla on monia haasteita. Noin vuosi sitten Ukrainassa käynnistyi ohjelma median julkista omistusta vastaan. Kaupunkien ja alueiden johdon on luovuttava tiedotusvälineiden omistuksista, ja julkaisuilla on oikeus siirtyä toimimaan vapaasti. Tšaikan mukaan tämä johtaa luonnollisesti monen julkaisun lakkauttamiseen, koska rahoittajia ei löydy. Ohjelman mukaan julkaisut saavat omistukseensa kaiken, mitä niillä on ollut käytössään ennen hallinnon vetäytymistä. Mutta jotkut haluavat pitää valtansa, jotkut taas haluaisivat päästä julkaisusta, mutta pitää sen tilat itsellään. Viime vuonna Kivertsin kaupungissa sanomalehti Gornym šljahomin henkilökunta meni lakkoon, joka jatkuu yhä. Asiaa käsitellään oikeudessa, ja päätoimittaja on erotettu. Vastaavasti elokuun puolivälissä Luhanskin alueella oli samanlainen tapaus Novini Svjatovštšini -lehdessä, jonka tilat piirineuvosto haluaa itselleen.

Tämän vuoksi Tšaika tapaa eri alueiden johtoa ja yrittää saada laadittua yhteisiä muistioita hallintoelinten tai oikeusviranomaisten ja median edustajien kesken: ”Teemme ehdotuksen, josta ei voi kieltäytyä.” Hänen mukaansa on helpompi lähteä liikkeelle alueelliselta tasolta. ”On helpompaa allekirjoittaa ensin tällainen muistio kaikilla 24 alueella ja siirtää sitten käsittely valtakunnan tasolle.”

Tšaika kertoo muutaman esimerkin journalistien ongelmista. Kaksi vuotta sitten kansanedustajan, nykyisen Tšernigovin kaupunginjohtajan vaalitilaisuudessa vartiomiehet rikkoivat eräältä journalistilta silmälasit, katkaisivat sormen ja takavarikoivat laitteet. Tšernovtsyssa puolestaan toimittaja sysättiin ulos kaasuyhtiö Oblgazin kokouksesta. Journalisteja ajetaan pois kauppakeskuksista, koska siellä ei muka saa valokuvata.

”Tällaiset asiat on ratkaistava aluetasolla: hyökkääjinä on aina toimeenpanoporras, eivät ne, joilla on valtaa. Jos kuitenkin kuvernööri, poliisipäällikkö tai syyttäjä allekirjoittaa ”hyökkäämättömyyssopimuksen”, tilanne on selvä hierarkiassa alempana oleville. Tilanne ei tietenkään muutu täysin, Kiova on kaukana ja sitä kiinnostaa vain muodollinen puoli. Loppupiste olisi muistion allekirjoittaminen Kiovassa presidentinhallinnon ja Ukrainan poliisijohtajan kanssa. Toistaiseksi käymme alustavia neuvotteluja.”

Terrorismin vastaisen operaation (ATO) alueella journalisteilla on suurimmat ongelmat tarkastuspisteillä: ”Se on ymmärrettävää, kun paineet on kovat. – – En pidä sitä kuitenkaan hyökkäyksenä sananvapautta vastaan, sillä nyt on sota-aika. – – Ammattiliittomme jäsenillä ei ole viime aikoina ollut konfliktialueella hankaluuksia, eikä laajamittaisia konflikteja ATO-sotilaiden kanssa ole syntynyt.”

Bloggaajat pääsevät ammattiliiton jäseniksi

Tšaika kertoo, että syytteessä oleva Ruslan Kotsaba ”ei ole journalisti ja hänen esittämisensä journalistiksi on ongelmallista. Hän on pikemminkin aktivisti ja bloggaaja.” Pidätettyyn Muravitskiin ei liitolla ole kantaa, tilanteeseen ei ole vielä paneuduttu, sillä hän ei ole liiton jäsen.

”Mitä tulee painostukseen ja sananvapauteen, niin hallitus pelaa omilla säännöillään kaikissa maissa, kaikkein demokraattisimmissakin. Kaikki hallitukset pyrkivät tietyllä tavalla kontrolloimaan mediaa. Tämä ilmenee kaikilla tasoilla. Esimerkkinä piirihallinto, joka on lehden julkaisija: lehdessä on kaupunginjohtajan kuva joka sivulla tai samalla sivulla kolme juttua kaupunginjohtajasta. Pyrkimys kontrolloida mediaa on Neuvostoliiton peruja. Ukrainassa sananvapauteen ei kohdistu totaalista painostusta, on vain pyrkimys pitää tilanne kontrollissa.”

Kaikki tv-kanavat ovat oligarkkien ja bisneksen hallinnassa. Firtašilla on Inter, Kolomoiskilla 1+1, Murajevilla 112, Pintšukilla ICTV.

”Tilanne saattaa kuitenkin muuttua. Muodollisen omistajan taakse saattaa kätkeytyä todellinen omistaja. Julkisen omistuksen lopettaminen johtaa siihen, että kaikki mediat ovat oligarkkien ja bisnespiirien hallussa ja ne tekevät omaa politiikkaansa.”

Kansallisen ykköskanavan pohjalle on edelleen kehitteillä yhteiskunnallinen (julkinen) tv-kanava. On vaikea sanoa, miten hanke kehittyy. Tavoitteena on luoda riippumaton valtakunnallinen tv-kanava. Uudelleenjärjestelyjen tuloksena voi kuitenkin olla työntekijöiden irtisanomisia, ja ammattiliiton täytyy seurata asiaa. Yksi ongelma on myös palkka: virallisesti maksetaan aivan vähän, muu osa ”kirjekuoressa”. Journalistin keskipalkka on virallisesti 3000–8000 hryvniaa, mutta epävirallinen on paljon korkeampi.

Ukrainassa ei ole juridisia kriteerejä siitä, kuka on journalisti. Ammattiliitto hyväksyy jäsenikseen muun muassa bloggaajia. ”Emme kuitenkaan ns. ota jäseniä kadulta. Liittyjien pitää esittää luettelo julkaisuistaan. Journalistiksi ryhtyvä henkilö saa jäseneksi päästyään lehdistökortin.”

Liittyykö Inter-kanavan konflikti sisältöön vai bisnekseen?
”Muodollisesti kyseessä on lähinnä politiikka. Jotkut poliitikot eivät hyväksyneet kanavan näkemyksiä. Ei tiedetä, mitä poliisiviranomaisten hyökkäysten takana on todellisuudessa; se saattaa olla myös kaappausyritys. Kanavahan on valtakunnallinen ja sillä on paljon lähetysaikaa. Sananvapaus on tärkeää, mutta kanava herättää tosiaan minussakin monia kysymyksiä: miten voi olla avoimen vihamielinen sodan oloissa… Järjestönä kuitenkin puolustamme jäseniämme: esimerkiksi hyökkäyksessä Interin toimitukseen joutui kärsimään nainen, joka on jäsenemme. Toimme julki närkästyksemme. Minua kanavan asenne ei miellytä, mutta julkaisun journalisteilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä, niin kauan kuin he eivät yllytä maan yhtenäisyyden horjuttamiseen. Emme pidä mahdollisena vainota heitä näkemystensä vuoksi.”

Internetportaali strana.ua:n ongelmat

”Medialiiton johtajan näkökulmasta katsoen virkavallan toimia journalisteja kohtaan ei voi pitää oikeina. Mitä tulee henkilökohtaiseen mielipiteeseeni, en kansalaisena ole hyväksynyt heidän toimituspolitiikkaansa. Eräiden tietojen mukaan mediaholding Vesti on herra Klimenkon omaisuutta, hän oli Janukovitšin aikaan valtion fiskaalipalvelun johdossa. Heidän johtajansa on pidätetty, hänen toiminnassaan on paljon kyseenalaista – ei journalistina vaan median johtajana. En pidä häntäkään journalistina vaan managerina. Kaikki riippuukin nyt hänen toimintansa oikeudessa saamasta arviosta. Hänestä ei siis kannata kysyä meiltä vaan asianajajilta ja oikeuslaitokselta. Tosin kaikki, mitä maassa tapahtuu, liittyy tavalla tai toisella politiikkaan.”

Suurin kansainvälinen järjestö, jonka kanssa Riippumaton media-ammattiliitto tekee yhteistyötä, on Kansainvälinen Journalistiliitto IFJ. Eri maiden journalistiliittoihin on suoria yhteyksiä tarpeen mukaan. Liittoyhteyksillä haetaan ammatillista valmennusta.

Tapaus Pavel Šeremet

Kaikki ajattelivat heti, että toimittaja Pavel Šeremetin murha oli Moskovan järjestämä. Elleivät journalistit olisi tehneet valtavasti töitä, moni asia olisi jäänyt havaitsematta. Tästä ilmestyi Dmitro Gnapin filmi Ubijstvo Pavla (Pavelin murha), josta on esitetty ensimmäinen osa. Selvitykset osoittavat, että rikostutkijat ovat joko työskennelleet huonosti tai eivät halunneet tehdä rikostutkintaa. Filmin jälkeen syntyi kohu, koska puhuttiin Ukrainan turvallisuuspoliisin mahdollisesta roolista murhassa yhden epäillyn kautta. Turvallisuuspalvelu julisti, ettei tuo henkilö työskentele heillä. Journalistit löysivät tutkimuksissaan valvontakameroiden kuvia, joita rikostutkijat eivät olleet löytäneet. Jopa presidentti otti kantaa elokuvaan.

”Journalistien työn tuloksena monet asiat tuotiin julki, eikä rikostutkinta voi enää kiemurrella tästä irti.” On vaikea päätellä, kenen eduksi murha tehtiin ja kuka konkreettisesti teki sen. ”Šeremet ei ollut näkyvä oppositiojohtaja, toisin kuin esimerkiksi Boris Nemtsov. Ei ole mahdotonta, että murha oli seurausta sisäisistä kiistoista. Rikostutkinnan täytyy kuitenkin hoitaa työnsä. Toivomme, ettei kuolemasta muodostu jokavuotista rituaalia. Hallituksen on tehtävä kaikkensa, jotta journalistit olisivat turvassa.”

”Hallituksen asenne journalisteihin on se, että journalistin pitää olla hallittavissa tai häntä ei pidä olla lainkaan. Hallitsemispyrkimys ei ole kadonnut mihinkään. Laissa on pykälä 171 journalistin työn estämisestä, mutta sen soveltamistapaukset voi laskea yhden käden sormin.” Rikostutkinnassa ponnistellaan aina tällaisten tapauksien rikosnimikkeen muuttamiseksi. ”Mutta mitalissa on toinenkin puoli: journalistien solidaarisuuden ongelma. Usein silloin, kun journalistia ja hänen oikeuksiaan loukataan, kovin monet kollegat tyytyvät tarkkailemaan sivusta. Toivottavasti vielä näemme sen päivän, jolloin ihmiset eivät ole välinpitämättömiä. Jos reagoitaisiin solidaarisesti kaikkiin rikkomuksiin, tilanne olisi jo toinen.”

Igor Tšaika kertoo, että vihapuheesta järjestetään paljon keskustelutilaisuuksia. Ukrainassa toimii journalistisen etiikan lautakunta, joten on siis olemassa elin, jonka puoleen voi kääntyä. ”Ammattiliiton jäsenet voivat kääntyä myös meidän puoleemme.”

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era