Mennyt kesä oli Suomessa tarkkailuhistorian kuumimpia ja kuivimpia. Ilmatieteen laitoksen mukaan heinäkuussa satoi paljon vähemmän kuin keskimäärin, mutta Helsingin Kaisaniemessä satoi silti kesäkuukausina yli 200 mm. Kun sataa, sataa kerralla enemmän.

Viljelykasvien sato on keskimäärin tyydyttävä, jopa ennätyksellinen, kuten hernesato. Merkkejä kuivuudesta on nähnyt omin silmin keskellä kesää koivun lehtien vähyytenä ja kellastumisena ennen aikojaan. Keväällä järvien vedet olivat normaalin ylärajalla, josta ne tasoittuivat suven kuluessa normaaleiksi. Vedenpinnan vaihtelut eivät kuitenkaan haittaa uistelukalastuksen suosion kasvua, mikä vetää vuosi vuodelta enemmän veneilijöitä lipumaan järvien selille ja meren lahtiin.

Hämmästyin lukiessani vesijalanjälki-käsitteestä ja siihen liittyvästä LUT-yliopiston tutkimuksesta, jossa käsiteltiin tekniikoita, joilla voidaan kierrättää ja säästää vettä. Suomalaisella kuluu vuodessa vettä elämiseensä 1 727 kuutiota. Siis 1 727 000 litraa vettä vuodessa. Ei voi pitää paikkaansa!

Motivan ja Työtehoseuran tutkimuksen mukaan vettä virtasi 2019–20 jokaisella ihmisellä hanasta keskimäärin 120 litraa vuorokaudessa. Noin puolet kuluu kasvojen ja käsien pesemiseen ja loppu täällä eteläisimmässä Suomessa Päijänteestä virtaavasta vedestä pyörii pyykinpesukoneessa, vessanpöntössä ja keittiön altaassa. Laskin tämän perusteella oman vedenkulutukseni ja sain tulokseksi noin 45 kuutiota vuodessa. Tästä on vielä matkaa vesijalanjäljen lukemaan 1 684 kuutiota. Paljon vettä virtaa Vantaassa vuodessa ohitseni huomaamatta. Mihin tämä kaikki liruu?

Professori Arjen Hoekstran elinkaareen perustuvan tutkimuksen mukaan esimerkiksi nahkaisen kenkäparin valmistamiseen kuluu 8 000 litraa vettä. T-paidan valmistamiseen uppoaa 2 000 litraa. Vedenkulutus ei kuitenkaan ole koko ongelma, jos vettä on riittävästi. Meillä Suomessa sitä on, mutta vettä valmistuksessaan tarvitsevia tuotteita käytämme enemmän kuin olisi tarpeen. Meillä ei ole läheskään aina tietoa siitä, kuinka paljon tuotteen valmistamiseen on kulunut vettä, ja ainakin minulle on epäselvää, missä tuotannossa vettä erityisesti tarvitaan. WWF:n Jussi Nikulan mukaan kauppojen tuoteryhmissä voisi olla vesiriskin mukainen merkintä, jonka perusteella itse näkisi, mikä vaikutus tuotteiden valmistuksella vedenkulumiseen on. Parantamalla valinnanmahdollisuuksia täällä säilyttäisimme mahdollisuuden vaikuttaa myös niihin menetelmiin ja tapoihin, joita tavaroiden valmistuksessa eri puolilla maailmaa käytetään.

Teksti: Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.