Pelottelu myy hyvin. Uhat ja epäkohdat ovat niitä huonoja uutisia, joille aina löytyy kiitollinen vastaanottaja. Venäjän aloittama hyökkäyssota on murtanut viimeisetkin pidäkkeet mahdollisten katastrofien kuvailulta ja kuvittelulta. Taannoinen jodinostoryntäys kuvaa hyvin sitä, miten moni jo mielessään varautuu ydinsodan varalle. Ydinaseilla uhkaileva naapurimaan päämies onnistuu luomaan hämmennystä ja turvattomuutta, mikä on tarkoituskin.
Ehdokasjäsenyys Natossa on laajentanut vaarojen kirjoa. Sävyjä Yhdysvaltojen Kiina-politiikasta alkaa levitä myös suomalaisten puheisiin. Nyt Kiina tuntuu olevan joillekin suomalaisille jo todellinen uhka. Jälkiviisas mutta hyödytön keskustelu sinisilmäisyydestä alkaa koskea päättäjien suhteita Kiinaankin.
Ihmisoikeuksia ja kansojen itsemääräämisoikeutta on puolustettava aina ja kaikkialla, mutta silti USA:n silmissä Kiinan synneistä suurin taitaa olla sen suuri taloudellinen mahti. Keltaista vaaraa on kaupattu länsimaiden asukkaille jo ainakin sata vuotta, ja kulttuurierot ovat edesauttaneet uhkakuvien luomista ja säilymistä. Mutta pitäisikö suomalaisten laskea Kiina päävastustajakseen Naton tapaan?
Presidentti Putin sai rikollisella sodallaan Suomen hakemaan Naton jäsenyyttä. Viimeisin saavutus on raja-aidan suunnittelu itärajalle. Sitä ei perustella sotilaallisella uhalla vaan uhkakuvilla rajalle ryntäävistä turvapaikanhakijoista, liikekannallepanoa pakenevista ja mahdollisesta sekasorrosta naapurimaassa. Eduskuntapuolueet olivat yksimielisiä aidan rakentamisesta, vaikka hinnaksi arvioitiin epämääräisesti jokunen sata miljoonaa. Perustelut menoerälle olivat mielenkiintoiset: kaikki vakuuttivat, että asiantuntijat tietävät kyllä, mitä tarvitaan.
Suomessa on meneillään useita suoraan kansalaisten hyvinvointiin liittyvää kriisiä, esimerkiksi vanhaiskasvatuksessa, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja vanhusten hoivassa. Asiantuntijat ovat jo pitkään tienneet keinot helpottaa tilannetta. Rahaa vain ei ole järjestynyt.
Asevarainen turvallisuuspolitiikka on syrjäyttänyt turvallisuuspolitiikan, joka perustuu kansalaisten hyvinvointiin, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden perustaan. Jos suomalaiset linnoittautuvat aitojen taakse pelkäämään, ei sillä tiellä ole loppua. Rajat kiinni -politiikka johtaa helposti ihmisoikeusrikkomuksiin. Niitäkin voi joutua selittelemään aikojen päästä.
Teksti: Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.
