Termi ’työehtoshoppailu’ on ollut ay-liikkeessä esillä jo pidempään. Olemme saattaneet kuulla eri aloilta pienehköjä uutisia, joissa työnantaja tes-shoppailun avulla laskee kustannuksia. On tuotu esille, että ammattiliittojen jäsenmäärän laskiessa on työnantaja yhä useammin se taho, joka pyrkii määrittelemään sopimusten sisällön. Työnantajan suurena apuna toimi neljän vuoden ajan hallituksemme, joka määrätietoisesti korosti ay-liikkeen liian vahvaa asemaa ja vakuutteli tarvetta kilpailukyvyn parantamiselle. Taktiikka oli toimiva, suuri yleisö ymmärsi tai ainakin hiljaisesti hyväksyi sen, että vyötä on kiristettävä. Kiristykset kohdistuivat erityisesti matalapalkka-aloille.

Nyt tes-shoppailu on monelle aikaisempaa tutumpi käsite viimeistään elokuun lopun postin työntekijöitä koskevasta uutisoinnista ja palkkojen laskusta. PAU on aloittamassa laajoja lakkoja, työnantaja puolestaan on härskisti tarjoamassa lisäkorvauksia töitä tekeville. Kyseessä on valtio-omisteinen yhtiö, ei yksityisyritys. Onko tämä linja, joka yleisesti hyväksytään?

Pian on alkamassa uudet tes-sopimusneuvottelut. Samojen alojen sopimuksia neuvottelevien ay-liittojen on kyettävä yhteistyöhön. Työnantaja kiittää, mikäli liitot eivät löydä yhteistä linjaa eikä työehtoshoppailua saada kuriin. Maksajana on lopulta aina työntekijä ja sijaiskärsijöinä perheet. Heijastusvaikutukset näkyvät laajemmin palvelutarpeiden kasvuna, yleisen hyvinvoinnin laskuna ja ilmapiirinä, jossa arvot kovenevat, kun pyritään turvaamaan oma elintaso.

Arvojen koveneminen ja ihmisten asettuminen toisia ihmisiä vastaan on pelottava ajatus. Meillä on esimerkkejä siitä, mihin sen kaltainen tilanne johtaa. Yksi näistä on toinen maailmansota, jonka syttymisestä on kulunut 80 vuotta. Natsi-Saksa vahvistui, vaikka valtaosa kyseenalaisti puolueen toimintatavat ja ympärillään tapahtuvat mielivaltaiset teot. Samanaikaisesti samat ihmiset lähtivät tukemaan toimintaa, koska ajattelivat siten säilyttävänsä edes senhetkisen elintasonsa ja turvaavansa oman tai perheensä statuksen. Tämä on inhimillistä. Suomessa ei kuitenkaan voida tuudittautua siihen, että meillä kaikki on ”kuitenkin ihan hyvin”. On liian paljon esimerkkejä siitä, että kaikki ei ole hyvin.

Tanja Pelttari
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.