En pysty kuormittumatta seuraamaan median jatkuvaa hekumointia varautumisesta, joka käytännössä tuntuu tarkoittavan avointa piikkiä militarisoinnin edistämiseksi ja yksipuolista totuutta siitä, että vain asein voidaan taata tulevaisuuden maailma ja hyvinvointi. Samaan aikaan vaaditaan säästöjä palveluista, joista itse uskon hyvinvoinnin ja tasapainoisen yhteiskunnan syntyvän. Ikään kuin varmistukseksi pyritään käytettävissä olevin keinoin vaientamaan moniääninen ja aiheestakin kriittinen kansalaisyhteiskunta, ja loppusilauksena lainsäädännön avulla huolehditaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Olen siis päätynyt lukemaan entistä enemmän paikallislehtiä.
Yhtä sellaista tänään selaillessani huomasin, että vaalien lähestyessä se on täyttynyt mainoksista, joissa luvataan taas olla ihmisen puolella, puolueesta riippumatta. Omassa tuoreessa muistissa on vielä, kuinka joulukuussa saimme omassa kunnassa säilytettyä kyläkoulut pitkän yhteisen kamppailun jälkeen, vastoin kaikkia odotuksia. Nyt nämä samat kyläkoulujen lakkauttamista ajaneet yrittävät ehdokkaina ja puolueina profiloitua nimenomaan lähipalvelujen puolustajina. ”Tähän täytyy tulla muutos – äärimuutos!” kajahtaa viisivuotiaan kirkas ja kovaääninen laulu uudelleen ja uudelleen. Jään katsomaan hänen touhuaan ja hymähdän mielessäni, kuinka osuvasti laulelee (vaikka veljensä huomauttaa, ettei laulun sanat ihan juuri niin mene).
Olen jo tovin tietoisesti pyrkinyt etsimään hyviä ja merkityksellisiä ratkaisuja sekä tekoja, toivon hippusia.
Tällä viikolla olen iloinnut, että Helsingin kaupunki on päättänyt panostaa 16–29-vuotiaisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin tarjoamalla myös kohdennetun tuen kesätyöpaikkoja. Olen saanut työni puolesta nähdä, kuinka suuri vaikutus omanarvontuntoon ja tulevaisuuden uskoon on sillä, että nuori kokee onnistuvansa ja tulevansa hyväksytyksi saadessaan elämänsä ensimmäisen kesätyöpaikan. Uskon, että tämä satsaus nuoriin säästää tulevaisuudessa merkittävästi euroja. Parhaimmillaan se voi muuttaa nuoren elämän suunnan, ja silloin se on jokaisen euron arvoinen satsaus.
Kotikunnassani kunnallisvaaleihin on lähtenyt joukko kyläaktiiveja. He ovat eri puolueiden listoilla sitoutumattomina, mutta toteuttavat yhteistä kampanjaa. Heille toivon menestystä, puolueesta riippumatta. On lohdullista huomata, että monia merkityksellisiä ja vaikuttavia tekoja on helppo löytää arjessa, kun ne tulee huomanneeksi. Ne voivat olla toisen arvostavaa kohtaamista, kuuntelemista, huomioimista tai konkreettista auttamista. Ennen kaikkea ne ovat osoitus siitä, että toisella ihmisellä on merkitystä, ja niiden huomaaminen lisää toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Lapsen vaatimuksesta kuuntelimme kotona, kuinka laulun sanat oikein menivät: ”Tähän täytyy tulla muutos – Sylvesterillä on äitipuutos.” Taitaa olla aikamoinen äitipuutos yhdellä jos toisella tällä hetkellä yhteiskuntamme, Suomen, Euroopan tai maailmanrauhaa horjuttavalla herrashenkilöllä.
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.
