Sain kirjeen poliisilta. Virkavalta ilmoitti, että minua odottaa kuuden viikon ajokielto kahden vuoden aikana kertyneiden neljän ylinopeusrikkomuksen vuoksi. Vaikka kirje ei tullut yllätyksenä, pari päivää meni hiljaisen manailun merkeissä. Kaikki muutkin ajavat ylinopeutta, miksi juuri minun kohdallani kamera välähtää? Ja miksi nopeuksia valvotaan keskellä yötä päijäthämäläisellä maaseudulla? Miten minä nyt pääsen kokouksiin, kauppaan, mökille? Toki mielessä kävi, että olisihan minulla ollut täysi vapaus ajaa nopeusrajoituksen mukaisesti ja välttyä rapsuilta.

Tänä keväänä ilmastonmuutoksen eteneminen on vihdoin noussut keskeiseksi puheenaiheeksi. Ihmiset ovat havahtuneet siihen, että juuri meidän sukupolvemme on pysäytettävä ilmaston lämpeneminen. Koululaiset eivät ole lakkoilleet turhaan: Greta Thunbergin esimerkki luo uskoa ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin. Kaupallinen media ei onneksi vielä ohjaa kaikkea julkisuutta.

Eduskuntavaalikeskusteluissa poliitikoilta tivattiin tehokkaita toimia, pelkkä ongelman toteaminen ei enää riitä. Poliittiset päätökset ovat kiireellisiä ja välttämättömiä, enää ei voi vedota pelkästään ihmisten omaan harkintaan elämäntapojen ja kulutustottumusten muuttamisessa.

Liikenne tuottaa Suomessakin tärkeän osan yhteistä päästökuormaamme. Ihmisten ja tavaroiden liikuttaminen harvaan asutussa maassa jättää jälkensä. Siitä ei selvitä vain sähköautojen verotusta keventämällä, vaikka jotkut eturivin poliitikkomme näyttävät vielä uskovan sellaisiin ihmeisiin.

Olen itse tuntenut oloni aika synnittömäksi, kun vanha Volvoni on mukisematta kulkenut etanolilla. En ole kuitenkaan ottanut laskuissa huomioon nastarenkaiden tuottamia pienhiukkasia enkä katujen ja teiden kunnossapitoa. Keskustaan ajaessani en myöskään ole tullut ajatelleeksi tilaa, jonka autoni valloittaa.

Nyt on siis kuusi keväistä viikkoa aikaa opetella uusia ympäristöystävällisiä tapoja. Minulle se on helppoa, sillä asun metron ja kakkosjokerin varrella. On opeteltava käyttämään reittiopasta, lähdettävä ajoissa liikkeelle ja käveltävä lyhyitä matkoja.

Ja kun saan ajolupani takaisin, pitäisi käyttää autoa vain silloin kun se on oikeasti tarpeen. Toivottavasti myös muistan, että pienellä ylinopeudella ajaminen on paha tapa, joka ei matkaa jouduta. Kyllä peltipoliisi opettaa.

Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.