Kirjahyllyssä odottaa rivi kirjoja, joiden selkämyksessä lukee Pietari, joissakin jopa Leningrad. Ne kertovat kaupungista, joka ennen oli niin lähellä mutta nyt kuin toisessa maanosassa.

Vuosikymmenten ajan Työpaikkojen rauhantoimikunta vieraili Pietarissa joka syksy tapaamassa ay-liikettä ja kansalaisjärjestöjä. Entisinä aikoina matkajärjestelyt olisivat tähän aikaan vuodesta jo hyvässä vauhdissa, mutta nyt edellisestä Pietarin-matkasta on kulunut kaksi ja puoli vuotta. Kahtena viime vuonna matkan esti koronavirus, tänä vuonna matkan estää uskomaton asia – sota.

Vaikka maailmalla soditaan jatkuvasti, olin jo tottunut ajatukseen, että täällä Euroopassa ei enää tartuta aseisiin. Luulin, että olimme oppineet ratkaisemaan erimielisyydet rauhanomaisesti diplomatian keinoin. Sillä sodassa ei ole koskaan voittajia, on vain hävinneitä. Tästä saamme joka päivä uusia esimerkkejä, kun tiedot ihmisten suunnattomista kärsimyksistä ja rakennetun ympäristön hävityksestä vain lisääntyvät. Hyökkääjällä ja puolustajalla on kummallakin uhrattavana vain yksi henki.

Muistelen nyt niitä hyviä venäläisiä ja suomalaisia, jotka ovat vuosien varrella kokoontuneet rauhan- ja ay-liikkeen tapaamisiin Pietarissa. Matkoilla tapasimme ay-aktiiveja, myös ns. vapaiden ammattiliittojen edustajia ja Pietarin kaupungin eri ammattialojen edustajia. Kuuntelimme Sotilaiden äidit -järjestön väkeä, kävimme kouluissa ja lastenkodeissa. Saimme ennen kaikkea ajankohtaista tietoa demokratian tilasta ja kansalaistoiminnan vaikeuksista. Tapasimme rohkeita ihmisiä, jotka jaksoivat uskoa tulevaisuuteen.

Aseisiin ja väkivaltaan perustuva turvallisuuspolitiikka näyttää nyt sodan ansiosta nousevan arvoon arvaamattomaan myös Suomessa. Valtaosa kansasta ja kansanedustajista on valmis uskomaan, että Nato pitää huolen Suomen turvallisuudesta. Eikä heitä siitä voi moittia. Jos Nato-jäsenyys toteutuu, sen sai aikaan itäisen naapurimaamme johto.

Jokaisen valtion tärkein tehtävä olisi nyt toimia yhteistyössä sen puolesta, että olot maapallolla järjestetään kestävälle tolalle. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen ovat niitä vihollisia, joita vastaan tulisi taistella. Etupiiriajattelu näyttää niiden rinnalla mielettömältä politiikalta, se ei ole enää tästä maailmasta.

Vaikka Pietariin ei ole ensi syksynä asiaa, onneksi Työpaikkojen rauhantoimikunta järjestää  Ay-väen rauhanpäivät 22.–23.10. Paikkakunta on vielä varmistamatta, mutta suunnitelmissa on Riihimäki. Tervetuloa!

Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.