Väki alkaa kerääntyä Riihimäen Teatterihotellin aulaan. Iloinen puheensorina siivittää tervetuliaiskahveja. Perheyrityksen ystävällinen henkilökunta pitää hyvää huolta Ay-väen rauhanpäivien osallistujista viikonlopun ajan.

Sali on lavastettu rauhan symboleilla ja teatterivalaistus tuo dramatiikkaa. Tarja Jalovaara lausuu tervetuliaissanat ja päästää ääneen Timo Kalevi Forssin ja hänen kitaransa. Ilmoille kajahtaa ”Working class hero is something to be…”

Keijo Hiltunen puhuu Työpaikkojen rauhantoimikunnan edustajana ja ilmaisee huolensa ympäristön tilasta ja kansainvälisen solidaarisuuden asteesta. Hiltunen kiittelee rauhanliikettä, joka on nostanut esiin esimerkiksi faktaperäisen journalismin tärkeyden. Lopuksi Hiltunen toivoo, että viikonlopun aikana alkavat keskustelut saisivat jatkoa työpaikoilla ympäri maan.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen on ilahtunut saadessaan puhua rauhanpäivillä omassa kotikaupungissaan Riihimäellä. Pekonen sanoo, että vaikka Suomea voi kansainvälisellä mittapuulla pitää turvallisena maana, on yhteiskuntarauhan eteen tehtävä jatkuvasti töitä. Yhteiskuntarauhan keskeisiä edellytyksiä ovat kaikkien hyvinvointi ja tunne osallisuudesta. Syrjäytymistä ja väestönosien eriytymistä on syytä ehkäistä kaikilla rintamilla. Pekonen peräänkuuluttaa parantuvia julkisia palveluita ja sosiaaliturvan uudistusta, johon turvautuminen ei ole kiinni hakijan ”nokkeluudesta”. Työtä pitää voida vastaanottaa ja perusturvan on tällöin joustettava. Työntekijöiden ja työttömien asemaa ei saa heikentää. Pekosen mukaan ay-liike on keskeinen pohjoismaisen hyvinvointivaltion tae. Hän uskoo Suomen olevan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja ajattelee ilmastopyrkimysten luovan myös uusia työpaikkoja.

Riihimäen tervehdyksen tuo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Miia Nahkuri. Hän kertoo innostavia esimerkkejä Riihimäen pyrkimyksistä olla ilmastotoimien edelläkävijä.

LAUANTAIN SEMINAARIT

Varsinainen sisällöllinen ohjelma alkaa Jouni Sirénin puheenjohtamalla keskustelulla arabikeväästä. Näkökulmia tuovat Welat Nehri Kurdiliitosta ja dosentti Pertti Multanen. Nehri avaa kiinnostavalla tavalla Lähi-idän tilannetta kurdien historian kautta. Multanen pitää alueen vakavimpana haasteena ulkovaltojen jatkuvaa puuttumista asioihin. Sirén tekee huomion siitä, miten poliittinen islam ikään kuin kaappasi hyvistä demokratiapyrkimyksistä vuonna 2011 alkaneet kansannousut.

Lounaan jälkeen Eila Pelttari johtaa puhetta, kun ammattijärjestöjen edustajat päästetään ääneen. Paneeliin osallistuvat Silja Paavola (Super), Antti Palola (STTK), Heidi Nieminen (PAU) ja Päivi Niemi-Laine (JHL). Huolenaiheet ovat pääosin yhteiset ja liittyvät tietenkin työntekijöiden aseman huonontamiseen eri tavoin. Nieminen kiittelee erityisesti ay-liikkeessä ilmennyttä laajaa solidaarisuutta lakkoilevien postilaisten tukemiseksi. Yhteisymmärrystä löytyy myös siitä, että ay-liikkeen pitäisi osata paremmin viestiä sekä historiallisista että nykyisistä saavutuksistaan julkisuuteen. Jäsenmäärät pienenevät, eivätkä nykyiset sukupolvet tunnu aina ymmärtävän, että lähestulkoon kaikki työntekijöiden oikeudet on saavutettu ammattiyhdistysten pitkäjänteisellä työllä.

Lauantain asiaohjelma päättyy teemaryhmiin. Kansanedustaja Pia Lohikoski alustaa otsikolla ”Bisneksen armoilla vauvasta vaariin?”, Rauhanliiton Tuuli Vuoren aiheena on ”Robottiaseet: mitä ne ovat ja pitäisikö ne kieltää?” ja Eleonoora Karttunen luo katsauksen Bolivian tilanteeseen.

Illanvietossa nautitaan salaattitorista ja kuunnellaan tamperelaista Duo Dynamoa, joka saa rauhanpäivien väen parveilemaan tanssilattialla. Perinteisissä arpajaisissa voitetaan ainakin maailmanparannannushenkisiä kirjoja.

SUNNUNTAIN SEMINAARIT

Sunnuntaiaamu alkaa elokuvalla Herttakuningatar, joka kertoo Tanskan ammatillisen keskusjärjestön LO:n ensimmäisestä naisjohtajasta Lizette Risgaardista. Dokumenttielokuva seuraa Risgaardin pitkää ja kovaa taivalta. Minkälaisen valtataistelun ja sovinismin ilmapiirin hän kohtaa matkallaan keskusjärjestön johtajaksi?

Jouko Kajanoja pohtii puheenvuorossaan ”Mistä ratkaisu työvoimapulaan?” hallituksen tulevaisuusinvestointeja ja niiden menestymismahdollisuutta. Keskeisimpänä tulevaisuusinvestointina Kajanoja näkee pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon satsaamisen. Esiin tulee esimerkiksi vuonna 1988 luotu ”Lex Leppänen”, joka määräsi julkisen vallan järjestämään työtä yli 12 kuukautta työttöminä olleille. Kajanoja pitää pahana virheenä tuon lain purkamista vuonna 1992. Yleisö saa myös kuulla kiinnostavan tapausesimerkin Paltamosta. Siellä toimeenpantiin nelivuotinen kokeilu (2009–13), jossa jokainen työtön sai työpaikan, jos pystyi tekemään työtä neljä tuntia ja kolme varttia päivässä viitenä päivänä viikossa. Kunnan työttömyys laski kokeilun aikana 18 prosentista neljään prosenttiin.

Entinen lapsiasiainvaltuutettu ja nykyinen Helsingin Ensikoti ry:n toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on huolissaan kouluterveyskyselyn tuloksista. Niistä käy muun muassa ilmi, että maahanmuuttajataustaiset lapset kokevat huomattavasti keskiarvoa enemmän yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. Kysely paljastaa myös, että joka kymmenes nuori on altistunut seksuaaliselle väkivallalle. Huojentavana tuloksena voidaan pitää koulukiusaamisen vähentymistä kokonaisuudessaan. Kurttilan mukaan yhteiskuntarauhan ydin on siinä, miten erilaisia häiriöitä tunnistetaan. Kurttila ideoi, että esimerkiksi Suomen muutoin ansiokkaassa neuvolajärjestelmässä pitäisi panostaa entistä enemmän vanhemmuuden tukemiseen. Kyytiä Kurttilalta saa Oulun Kärppien toiminnanjohtaja, joka ei nähnyt mitään syytä kommentoida seuran 750 euron harrastusmaksuja ja sitä, miten lapset harrastajina asetetaan täysin eriarvoiseen asemaan vanhempiensa varallisuuden tähden. Kurttilan mielestä yhteiset toimintaperiaatteet ja normit luovat kaiken kaikkiaan parhaan pohjan yhteiskuntarauhalle. Rauhankasvatusta ja sovittelutaitoja hän pitää asioina, joita pitäisi opettaa kansalaisille aina varhaiskasvatuksesta lähtien.

STTK:n opiskelijoiden edustaja Saana Simonen alustaa otsikolla ”Ilmastonmuutos ja ay-liike”. Simonen kertoo Ylen selvityksestä, jonka mukaan yli puolet kansasta tuntee omaa vastuuta ilmastokriisistä ja vain alle yksi prosentti ajattelee, ettei mitään tarvitsisi tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Simonen ehdottaa työpaikkojen ilmastotoimiin esimerkiksi henkilöstökoulutusta, etätyömahdollisuuksia, lentomatkojen kompensointia, kestäviä hankintoja ja hiillijalanjäljen mittaamista. Yleisö toivoo erityisesti huomion kiinnittämistä armeijoiden ja sotakalustojen aiheuttamiin päästöihin meillä ja maailmalla.

Keijo Hiltunen julistaa vuoden Rauhantyöpaikka-palkinnon saajaksi jyväskyläläisen Monikulttuurikeskus Glorian. Seuraavat rauhanpäivät vietetään tammikuisessa Hämeenlinnassa. Ay-väen rauhanpäivät Riihimäellä päättyvät. Salillinen työväenluokan sankareita lähtee kotimatkalle.

Teksti: Hanna Niittymäki